Maailma hukkuu paskaan…
…mutta me vain luemme lehtiä.
Blogini otsikko taitaa olla suoraan jostakin “muinaisesta” eli varhaisesta agitprop-tyyppisestä laulusta (?), mutta ei se mitään: ajankohtainen se ainakin on.
Ei riitä, että ympäröimme itsemme jätteillä ja turhilla tavaroilla – että syömme samaa muoviin ja kääreisiin pakattua roskaruokaa joka puolella palloa. Ei, me hukutamme myös meret jätteisiin, sillä vesillä eivät ajelehdi vain miljonäärien huvipurret, loistoristeilijät ja öljytankkerit, vaan myös hehtaarien mittaiset jäte- ja muovilautat. Ne tukahduttavat elämän siellä, mistä se on tarujen ja Kalevalan mukaan syntynyt. Merten ohella tuhoamme myös maapallon keuhkot hakkaamalla ja polttamalla sademetsät halvan vikkelästi kasvavan sellupuun alta. Omat keuhkomme olemme jo tuhonneet muilla myrkyillä…
Kysynkin: mihin sitä paperia ja kartonkia nyt niin pirusti tarvitaan kun kaikki viestitys ja roskapostisometus “informaatioyhteiskunnassa” kulkee sähköisesti. Ai niin, pitää olla purkkia ja pakettia, jotta kaikki mahdolliset turhakkeet voidaan kantaa verkko- & postimyynnistä koteihin – ja jotta roskaruualle saadaan lisää käärettä ja kartonkia.
Tulin näihin kovin pessimistisiin ajatuksiin taas kerran lehtiä lukiessa.
“Argumenty i fakty” (AIF)on harvoja Joensuun pääkirjastoon vielä tulevia venäjänkielisiä julkaisuja. Lokakuun 2019 lopun numerossa on muutama juttu Venäjän jätehuollon tilasta. Se tila ei ole häävi kuten jokainen Pietarin takapihoilla tai rajan takana Venäjän Karjalan lähialueilla liikkunut on huomannut.
Silti tilanne rajaseudulla on pelkkää pintaa verrattuna ison maan Isoihin jäteongelmiin. Moskovan kaupunki suunnittelee esimerkiksi kuskaavansa miljoonakaupungin miljoonakiloiset mega- ja sekajätteet ikiroudan alueelle Jäämeren ja Kuolan suuntaan. Lajittelua toki vaaditaan, mutta ei juuri harrasteta. AIF-lehden mukaan valtavasti kasvava jätebisnes avaa uusia markkinoita, mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Onneksi sentään joku järkipäinen huomauttaa, että kun Moskova puhdistuu, saastuu Siperia ja kun ikirouta ilmaston lämpenemisen seurauksena irrottaa metaanikaasut ja jätevuorista lähtevät myrkyt, olemme todella kusessa…
Tekisi mieli vielä mainita ne romujätemäärät, jotka aiheutuvat auto- ja it-teollisuuden, tietokoneiden, älypuhelinten ja muiden virtuaalivempaimien jatkuvasta “kehityksestä”, uusien mallien ja turhakkeiden jokavuotisen vaihdon ja markkinakasvun välttämättömyydestä, mutta antaa olla…, sillä eikös ne romujätteet viedä pois silmistä jonnekin Afrikkaan (?)
Mitä tässä pieni ihminen, kirjaston ja kirpputorin käyttäjä oikein voi tehdä? No ainakin kierrättää ja lajitella omat jätteensä ja vaatia samaa taloyhtiöltä, koululta, supermarketilta ja omalta yritykseltä. Uskomattoman paljon sitä meikäläinenkin tuottaa viikossa esimerkiksi muoviroskaa, muusta paskasta puhumattakaan…
Lopuksi: Tarkistin otsikon. Mainitun laulun nimi on “Hymyile Miss Universum”. Sen on säveltänyt M.A. Numminen ja sanoittanut Jarkko Laine sekä esittänyt Rauli Badding Somerjoki vuonna 1970. Melkoinen trio!
Kertosäe menee näin:
”Sillä maailma hukkuu
paskaan, me vain luemme lehtiä. Pitäis kohta laulaa rastaan, jos se
meinaa ehtiä.”
Öisinajattelija