Kesälomatunnelmissa, lehtiä selatessa
(Kannus-Eskola, Kokkola-Ykspihlaja)
Ensimmäisen kerran olin oikeasti vesillä eli merellä Ykspihlajan satamasta lähteneellä pikkuruisella moottoripaatilla. Vuosi saattoi olla 1954 tai 55, mutta muistan , että muutaman vuoden ikäinen pikkupoika hieman pelkäsi.
Merellä tuuli eikä tuohon aikaa pelastusliivejä käytetty. Kaiken kukkuraksi isäni Onni sekä setä Reino Stranius olivat juoneet jonkin verran jo rannassa sitä kuuluisaa ”villiinaa” ja tunaroivat veneen kanssa. Niinpä moottori sammui kaukana merellä. Onneksi se jyrähti käyntiin kun miehet olivat ahertaneet hyvän tovin kädet rasvassa… . Reino Stranius asusteli Ykspihlajan sataman lähistöllä ja oli tietenkin innokas kala- ja venemies. Isä kävi siellä kesäisin kyläilemässä ja olin muutaman kerran mukana.
Lehtiä selatessa: Ykspihlaja
Kävin heinäkuun puolivälissä Ykspihlajassa. Ihan vain kiertoajelulla ja pikavisiitillä teatterissa. Maisemat ovat 50-60 vuodessa kovasti muuttuneet. Viimeksi taisin istua Ykspihlajan työväentalolla 1960-luvun lopulla. Ja sittemmin kerran tai pari musiikki- ja teatterimies Heimo Anttiroikoa moikkaamassa 1970-luvun alussa.
Ykspihlajan Sanomia (kesäkuu 2014) selatessa pieni satamamiljöö tuntui pursuilevan kulttuuria. En tosin jäänyt varsinaiselle pitkälle kulttuuriviikolle 18-28. heinäkuuta,
mutta ohjaaja-näyttelijä Jari Halosen luotsaama ”Kalevala-Sampo”-viikko näytti houkuttelevalta. Ohjelmaa ja konsertteja moneen makuun: Tsehovia kesäteatterissa, Kaj Chydenius ja Oona Airola työväentalolla, Folk-ilta kahvila Sahan pihamiljöössä, Laila Kinnusen muistokonsertti, Paleface, Kalevala-pyöräily, Tuure Kilpeläinen, Suohonlaulu-kilpailu… . Siis vaikka mitä! Upea saavutus pieneltä aktiiviporukalta. Myös työväenkulttuuri elää kuten ennenkin: Ykspihlajan Työväen Soittajat, eläkeläiset ja urheiluseura Reima yhä voimissaan (?).
Lehtiä selatessa: Kannus
Kannuksessa ilmestyy Lestijoki-niminen lehti. Sen kesänumero Syke on hieman toista maata kuin Ykspihlajan Sanomat. Syke keskittyy kannuslaisen urheilun historiaan ja nykypäivään. Ympäristöpaikkakunnatkin – Himanka, Lestijärvi, Toholampi – ovat nekin toki mukana. Mutta vain liikuntakulttuurin osalta…
Kannuksessa vietettiin taannoin, olisiko ollut 1970-1980-luvulla (?) niin sanottuja Kopukkapäiviä. Niissä oli mukana kosolti kulttuuriakin ja myös kulttuurisihteeri Veikko Väntäsen & vaimonsa Tertun aikana kulttuuritoimintaa viriteltiin aktiivisesti. Mikähän mahtaa olla kesäkulttuurin tilanne nyt? Vieläkö työväentalolla on toimintaa, muutakin kuin Oskari Tokoi-museo? Ainakin Eskolassa on upea Kesäteatteri ja kylämiljööt hyvin hoidettuja. Kannusta Kärsämäen, Nivalan ja Sievin suunnasta kesällä lähestyessäni, olen pulahtanut – usein lasteni kanssa – uimaan lapsuuteni mielipaikkaan, Eskolan Soramontulle.
Mutta: olipa tosi mukava löytää Lestijoki-Syke-lehdestä ex-huippu-urheilija Maija, omaa sukua Koivusaaren kuulumiset. Nykyisin sukunimi kuuluu kylläkin Laihorinne,
mutta muuten 73-vuotias Maija tuntui olevan virkeässä kunnossa, edelleen aktiiviliikkuja.
Maija Koivusaari / Laihorinne oli se harvinainen naisurheilun huippu Kannuksesta, joka teki Suomen ennätyksiä ja voitti mestaruuksia niin pituudessa kuin pikajuoksussa. Pituustulos 612 on edelleen kova sana missä hyvänsä naisten pituuskisoissa. Seurasin usein hänen ja juoksija Erkki Niemelän harjoittelua kentän laidalta pyörätuolissa istuvan Pertti-veljeni kanssa. Siitä on melko tarkalleen 50 vuotta. Sittemmin Maija teki Kokkolassa pitkän uran opettajana.
Ja lopuksi tietokilpailukysymys: Milloin ja missä pidettiin ne Pohjoismaitten mestaruuskisat, joissa kolme kannuslaista huippu-urheilijaa voittivat samana päivänä, tunnin sisällä kolme mitallia?
Öisinajattelija