Haastattelin KU Viikkolehden Venäjä-teemanumeroon (10.10.) kahta Aleksanteri-instituutin työntekijää – tutkimusjohtaja Markku Kangaspuroa ja instituutin maisterikoulun johtajaa Tapani Kaakkuriniemeä. Tein haastattelun siksi, että tämän vuoden aikana Aleksanteri-istituutin koko toiminta on joissakin piireissä lähes kyseenalaistettu. Se on saanut niskaan ryöpyn syytöksiä, joissa laitosta on kuvattu lähinnä ”lausunta-automaatiksi”, suomettuneen Suomen ”muinaisjäänteeksi” ja myös entisten ”taistolaisten turvakodiksi”.

Tutkimuslaitos tekee monialaista työtä, ja siksi oli mielestäni tarpeen tuoda esiin myös syyt Aleksanterin perustamiseen. Toisaalta, tiedän itsekin, että instituutin työntekijät ovat monella tavalla mukana yhteiskuntaelämässä ja toimivat muillakin areenoilla. Ehkäpä juuri se on ärsyttänyt niitä, jotka olivat eniten äänessä negatiivisissa Aleksanteri-arvioissaan (?).

(Huom! Seuraavat Kangaspuron ja Kaakkuriniemen haastatteluotteet eivät olisi mahtuneet mukaan KU Viikkolehden 10.10. julkaistuun paperiversioon , siksi pistän ne blogiini– P.S.)

Idäntutkimus

Markku Kangaspuro päätoimitti vuosina 2002-2014 työnsä ohella myös Idäntutkimus-lehteä. Olin mukana toimituskunnassa 6-7 vuotta ja opin siinä ajassa paljon tieteellisen agumentoinnin, arvioinnin, kirjoittamisen ja kääntämisen perusteista. Niin päätoimittaja kuin esimerkiksi toimittajakollegat Tomi Huttunen, Päivi Paloposki, Hanna Ruutu, Suvi Salmenniemi, Mikko Ylikangas, Jouni Järvinen ja Jaakko Turunen ja monet muut osoittautuivat luoviksi moniosaajiksi ja hienoiksi työkavereiksi, joiden kanssa oli mukava kokoustaa. Kangaspuro teki lehdestä arvostetun, kannusti muita, mutta oli myös tieteellisesti tinkimätön ”laaduntarkkailija”.

Markku, miksi jäit pois Idäntutkimus-lehdestä juuri nyt, vuonna 2014?

Markku Kangaspuro:
”12 vuotta on pitkä aika vetää tieteellistä aikakauslehteä oman työnsä ja muiden harrastusten ohessa. Lisäksi minulle on kertynyt viime vuosina aika paljon muitakin erilaisia töitä. On hyvä myöntää oma rajallisuutensa. Elleivät toimituksen jäsenet olisi olleet niin hienoja ja asiansa osaavia ihmisiä, olisin lähtenyt jo monta vuotta aikaisemmin. Nyt oli hyvä aika tehdä vaihdos myös siksi, että Suomeen on kasvanut nuorempi venäjäntutkijoiden sukupolvi, joka muokkaa lehden oman näköisekseen. On myös hienoa, että osa vanhasta toimituksesta jatkaa vielä ainakin osan aikaa ja antaa osaamisensa tähän murrosvaiheeseen.”

Idäntutkimus 2015

Idäntutkimuksen uudeksi päätoimittajaksi on valittu Katja Lehtisaari. Hän muistuttaa tulevia kirjoittajia ja avustajia seuraavalla lähetekirjeellä:

”Idäntutkimus on ainoa Suomessa ilmestyvä Venäjän ja itäisen Euroopan kysymyksiä käsittelevä tieteellinen aikakausjulkaisu. Päätoimittajan vaihtuessa ja toimituskunnan osin uudistuessa lehti muuttuu hiukan. Vuoden 2015 alusta alkaen uutena juttutyyppinä on tieteellinen essee… . Pääpaino on silti edelleen vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa.

Idäntutkimus ottaa vastaan ehdotuksia lehdessä julkaistaviksi kirjoituksiksi. Julkaisemme muun muassa vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, tieteellisiä esseitä, kolumneja, väitöslektioita, kirja-arvioita ja seminaariraportteja. Rohkaisemme lähettämään myös tieteeseen liittyviä keskustelunavauksia.

Lehden teemoja vuonna 2015 ovat seuraavat:
Valtio (1/2015), dl 2.1.2015
Mikä vaikuttaa valtion ja yhteiskunnan tilaan ja kehitykseen tämän päivän Venäjällä ja itäisessä Euroopassa? Mikä merkitys on esimerkiksi presidentin toimilla, epämuodollisilla käytännöillä tai kielenkäytön muutoksilla? Teemanumero linkittyy vuoden 2014 Aleksanteri-konferenssiin teemoihin, ja muutkin näkökulmat ovat tervetulleita.

Työ (2/2015), dl 16.3.2015
Teemanumero tarkastelee työtä ja siihen liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista. Numeroon voi tarjota esimerkiksi palkkatyötä, yrittäjyyttä, työyhteisöjä, työn ja vapaa-ajan yhdistämistä sekä ammatillistumista käsitteleviä artikkeleita.

Romanit (3/2015), dl 1.6.2015
Romaneja käsittelevä tutkimus on kasvanut viime vuosina. Teemanumero tarkastelee esimerkiksi romanien käsitystä perheestä ja kodista, kiertävää elämäntapa nykymaailmassa, eri maiden romanikulttuurien vertailua sekä politiikkaa.

Konflikti (4/2015), dl 21.9.2015
Teemanumerossa käsitellään nykyisiä ja historian konflikteja ja sotia eri näkökulmista. Mukaan aihepiiriin mahtuvat esimerkiksi poliittiset konfliktit, ristiriidat työpaikoilla, kirjallisuuden kuvaukset sodista ja monet muut teemat.

www.helsinki.fi/idantutkimus

Aleksanteri-instituutti

Aleksanteri-instituutin koko henkilömäärä vaihtelee, mutta on liikkunut siinä 55 paikkeilla viime vuosina. Luvussa ovat mukana myös muutamat väitöskirjan tekijät ja useammat vaihtuvat projektityöntekijät. Hallintoa hoitaa 3-4 ihmistä. Henkilökunta on Tapani Kaakkuriniemen mukaan hyvin kielitaitosta ainakin 80% osaa englannin lisäksi venäjää tai jotakin muuta itäeurooppalaista kieltä, saksa siinä mukana.

Kaakkuriniemi toimii Helsingin yliopistossa pääluottamusmiehenä ja on myös tämän vuoden loppuun Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja. Työsarkaa siis riittää Aleksanterin ulkopuolellakin. Siellä hän on vetänyt 15 vuotta instituutin koordinoimaa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulua. Siihen on hakijoista valittu keskimäärin kolmisenkymmentä opiskelijaa Suomen eri yliopistoista. Maisterikoulun suosio on ollut vakaa, viime vuosina hienoisessa nousussakin. Opiskelijoista reilut kolme neljäsosaa sivuaa tutkimuksissaan nimenomaan Venäjää. Muulla Itä-Euroopan tutkimuksella on paljon pienempi rooli suomalaisissa yliopistoissa.

Tapani, mitä tuumaat siitä keskustelusta, jota on käyty Aleksanteri-instituutin ympärillä tänä vuonna?

Tapani Kaakkuriniemi:
”En oikein tunnnista sitä instituuttia, mistä tuolla Uuden Suomen ja muillakin keskustelupalstoilla kohkataan. Siellähän on sanottu suoraan, että olisimme jonkinlainen ”pysähtyneisyyden saareke”. Toki jokaisella on mielipiteen ilmaisuoikeus, mutta jois ajatellaan vaikka tätä maisterikoulua, me järjestämme toimintoja, jotka eivät julkisuudessa näy. Sama koskee tutkijakoulua, joka nyt meni vähän uusiin rakenteisiin tänä vuonna. Myös Helsingin yliopiston sisällä pyörii ns. Baltia-kokonaisuus …ja nyttemmin Ukraina-kokonaisuus, joka lienee mitä ajankohtaisin.

”Haluan mainita myös Vierailevat tutkijat -käytännön, johon meillä on jonkin verran rahaa, aina 1-3 kuukautta kerrallaan kestävää vierailua varten. Hakemuksia taisi tulla alkuvuodesta jotakin 170, joista voimme kutsua ehkä 15 Suomeen. He ovat kovan luokan asiantuntijoita, ja eniten tulijoita on USA:sta. Myös Venäjältä on jonkin verran vierailevia tutkijoita, mutta paljon vähemmän. Esimerkiksi heitä olisi hyvä saada välillä median puhuviksi päiksi, vaikka kielimuuri tuleekin väliin. Tällaista asiantuntemusta edustaa vaikka instituutissa jo pitempään työskennellyt professori Vladimir Gelman, Venäjän alueita tutkinut huippumies Pietarin Eurooppa-yliopistosta. Hän on peräti eniten viitattu ja nootattu venäläinen tutkija tällä hetkellä maailmassa.

”Ehkä se on niin, että kun Venäjällä jotakin tapahtuu ja puhuva pää ilmestyy kuvaruutuun kommentoimaan asiaa, ajatellaan että Aleksanteri-instituutin koko rooli on siinä. Vaikea sanoa tuon sivuroolin merkityksestä, kun usein on kyse siitä, että jonkun instituutista pitää vain mennä vahvistamaan se, minkä toimittaja on jo kertonut. Toivoa toki sopii, että haastateltavienkin skaala laajenisi.”

Öisinajattelija