Alkavat tunkea mediaan joka tuutista, televisiosta ja lehdistä, somesta ja uutisista. Ketkä? Nuo elämäntapamuutosasiantuntijat, arjen sankarit ja -matkailijat. Ehkä se on ajan ilmiö? Lohduttavaa viihdettä koronan kanssa kodin tai etän yksinäisyydessä kamppaileville, sairaille, vanhuksille ja karanteenieristyksiin tai etätyöhön joutuneille nuorilllekin?
Kyllä nyt on Nasse-setä… ei kun Öisinajattelija taas hyvin hyvin vihainen ja ärsyyntynyt, jotta pitää vähän purkautua. Mutta: eihän tätä menneen maailman ajattelijan vuodatusta ole kenenkään pakko lukea, kateellisen panettelua, uskoisin, HUOM!
Otan esimerkiksi kaksi todellisen eliitin ajattelijaa ja viisasta miestä, jotka ovat vastikään rohkeasti muuttaneet elämäänsä vaikeissa oloissa jo useamman kerran.Heill on aina terveitä uusia ajatuksia elämästä ja taloudesta, erityisesti:
- Juha Sipilä, tuo entinen keskustapuolueen nykysuosioon suostanostanut ja Suomen talouden pelastanut aurinko ehdottaa, että äitiyspakkauksiin lisättäisiin 300 euron shekki vastasyntyneille, osakesäästämistä varten (jos oikein ymmärsin?). Siinä olisi sitten pesämunaa yrittäjäksi ja sijoittajaksi ryhtymiselle! Upeaa, ilmaista rahaa jälkipolville! Lisäisin äitiyspakkaukseen vielä ohjeet viisaaseen asuntosijoittamiseen ja verosuunnitteluun , ehkäpä muutaman vihertävän veroparatiisisaaren osoitteenkin…
- Björn Wahlroos, tuo idearikas ja aina iloluontoinen, vaikka vakavamielisen valtiomiehen nerokas jälkeläinen, puolestaan näyttää esimerkkiä sijoittamisesta jo nyt: hän on huomannut, että vippikassoissa on tuottoa kerrakseen. Aina voi jonkun hädästä ja selkänahasta itselleen 10% katetta riipiä! Toisenkin huomion hän on keksinyt säästöilleen: veroparatiisisaaret, jotta ei ahnas Suomen kansa veisi hänen hielä ja vaivalla ansaitsemiaan ropoja kaiken maailman alkoholistien ja hullujen hoitoon…
Olen iloinen, että keskuudestamme löytyy näitä aitoja ja todellisia elämäntapamuutosasiantuntijoita ja osaavia neuvoja esimerkillään näyttäviä miehiä – ai niin, naisiakin: joku Nais-Yli-Viikari on valtionvarojen tarkastajana huomannut, että elämysmatkailu kaukomaihin avartaa , lisää työkykyä ja naamansakin rypyt saa kuntoon vaikka verorahoilla kun osaa! Osaavat ne naisetkin, eivät vain Juha ja Björn.
Elämäntapailijat vauhdissa – liity seuraan!
Olen myös lievästi ärsyyntynyt siitä miten en ole keksinyt kuinka helppoa elämänmuutoksen toteutus on! Onneksi viisaammat valistavat meitä tyhmempiä paikalleen jämähtäneitä asiantuntijuudella. Opin taas kerran jonkun sanna ukkolan, vai oliko se ukko sannalan? itsekehukeskustelua katsoessani, kuinka helppoa on jättäytyä vaille vakinaista asuntoa (VVA), hommata asunnoksi sopiva matkailuauto ja pyrähtää siinä joutessa maailmanympärimatkalle (jonka korona tosin keskeytti, -kele!).
Miten ihanaa olisi näin joka iikan irtautua arjesta, tehdä etätyötä riippumatta ajasta ja paikasta ja vessanpöntöstäkin ja nähdä maailmaa, kokea luontoa, erivärisiä ihmisiä. Matkaluautojen myynti nostaisi Suomen talouden käppyrää hurjasti ja reissun avartavan vaikutuksen jälkeen voi sitten muuttaa vaikka Kittilään ja tehdä elämänmuutos ihan korvessa, ilman sähköä(kin)! Kysyn vain, kuinka pitkäksi aikaa? Toivon ja jopa vaadin jatkuvia viher- ja säästöraportteja neljännesvuosittain!
Suutuin siis taas kerran, paikallejämähtänyt kun olen, köyhä ja eläkeläinen. Syy, siis aito KATEUS on Öisinajattelijalle synnynnäisen tyypillistä! Monelle meistä.
Olen katsellut ja kuunnellut muutenkin viime päivinä kateellisena elämänsä muuttaneita iloisia asiantuntijoita, joita pandemia ei paljon heilauta ja jotka antavat iloisia haastatteluja tai kirjoittelevat Suomen Pravdaan kuukausikertomuksia: välittävät sankaritarinoitaan. He antavat toivoa, ovat ankean arkensa ylittäneitä rohkeita etsijöitä, nykyajassa pärjänneitä elämänsä itseoikeutettuja herroja, jotka luopuvat silti kaikesta saavuttamastaan. Kadehtikaamme! Samaa tarinaa ovat monet lehdet täynnä niistä elämänmuutoksensa asiantuntijoista, jotka ovat juuri ilomielin jättäneet työnsä, so. johtajan tylsän virkansa ja myyneet asuntonsa Kirkkonummella ja varakaksion sekä sijoitusyksiöt Espoossa, huvilansa Turun saaristossa, jotta vapautuisivat maallisesta mammonasta ja oravanpyörästä: etätyötäkin kun voi tehdä kuka vain, missä vain ja aina voi itse remontoida vanhan koulun tai luhistuneen perityn sukukartanonsa puoli-ilmaiseksi miellyttäväksi perinneasuinsijaksi. Hirttä pintaan, vanhat tiiliseinät näkyviin, navetta huvimajaksi! Kuka vain! , oman onnensa seppä tähän pystyy eikä se tule edes kalliiksi jos…
Jollekulle kaikki on helppoa kuin aamun kaurapuuro. Vaan syövät sittenkin ihan muuta. Aina kesäaamuisin voi miettiä rantatontillaan elämänsä suuntaa kun alkaa valtion ikivirka tai pankkihomma kyllästyttää. Raha ei ainakaan ratkaise, koska sitä aina on perstaskussa ja tilillä sen verran että maailmaa voi muuttaa, elämäntapailla. Entisen elämän voi jättää ja myydä omaisuutensa, raskaan osakekertymänsä (ei siitä toki pidä kateellisille mainita, ei tietenkään, häveliäs pitää aina olla kun omaisuudesta puhutaan!). Uuden tilavamman ja sähköisen hybridin matkailuatonkin voi ostaa, ajatella luontoa ja ajella ja viiletellä välillä hotelleissa etätöitä tehden, säädellä säädeltyjä menoja, aidosti vihertäen, laihtuen tai muuten vai latautuen ja lekotellen, tietenkin.
Esimerkkiä piisaa ja järki se vain tavallisella tallaajalla seisoo näitä sankarimatkailijoita kuunnellessa – kuin viherkaihi typertyneen ja ihailevan katsojan silmissä.
Lähdenkin tästä kohtaheti vaikka Kirgisiaan hyvin ladatulla jo melkein tilatulla säästösähköautolla vai saisiko Venäjän bensaa halvalla kätevästi muuten vain pikku-relluumme? Kysynpä neuvoja muutamalta Pietarin gaz i neft-oligarkkiasiantuntijalta, joille jopa Juha ja Björn ja se Viikari voisivat olla kateellisia, vaikka näitä morkkaavat ja jäljittelevät. Jätetään silti Kirgisia, rupeavat siellä yksilöpalvontaan, rikas lännenmies kun olen ja imartelulle altis!
On se vain perskules mahtavaa ja komeaa, että kun myyn omaisuuteni (minkä?, siis tämän tietokoneen?), nostan viisisataseni ja häivyn (= jäikö jotakin pankkitilille, kysyn?) ja lähden rakkaimpani kanssa koronavapaalle maailmanympärimatkalle asuntovaunussa. Ei sittenkään: ostakaamme hirsihuvila Lapista (kai niitä velaksikin saa, Björn takaajaksi, vanha aatevelituttu?). Rupean sieltä poronkurusta katsomaan hetkeksi maailmaa, funtsaamaan elämäni ehtoota, kirjoittamattomia kirjoja, väittelemättömiä tohtorinhattuja tai ryhdyn viljelemään vihreästi vaivaiskoivumaata, josta vihreä sato pursuaa heti huomenissa, elänänmuutos seuraa meitä kuin hai laivaa.
Onnittelen itseäni, jaan kokemani. Jatkakaa, kertokaa tekin lisää meille ihanasta elämästänne, suunnitelmistanne, elämäntaiteilusta siellä jossakin – vaikka 10 vuoden kuluttua. Ette kai vain ole palanneet pääkaupunkiin, ryhtyneet asuntosijoittajiksi Herttoniemeen, osakesalkun omistajaiksi Lapin matkailuun? Ette kai? Mutta nyt menen asioista sivuun. Palataan alkuun.
VVA, vailla vakinaista: Elämäntapaile tässä ja nyt!
Elämysmatkailu, elämäntapailu on päivän sana, köyhäily ja luopuminen kaikesta porvarillisesta elämänmuodosta, asunnosta siinä sivussa. Aina voi kuulemma pärjätä ilman kattoa pään päällä. Upeaa! Tee päätös jo nyt. Muutu, muuta elämäsi nyt! Elämäntapaile aidosti!
Minulla onkin yksi lisäehdotus kaikille hyvinvoiville elämäntapa-asiantuntijoille ja elämänsä muuttajille:
Elämänmuutoksen voi tehdä helposti, ihan siinä lähiympäristössä, esimerkiksi Helsingin Kurvin kulmilla. Olen asunut siellä, tunnen tilanteen. Olen jopa ollut VVA, tiedäthän nuo maagiset kirjaimet?
Niinpä ehdotankin lyhyttä elämysmatkaa Helsinginkadun ja Kurvin maisemiin, siihen Hämeentien risteykseen, metron kulmille. Siellä voit kokea halvalla elämyksiä, siellä voit luovuttaa omaisuutesi kulman kundeille, elleivät ota sitä sinulta heti, vaihda gambinaan? Siellä voit viedä turhat rahasi vaikka VVA-aktivisteille – toimisto on siinä vieressä, ainakin oli ennen, tiedän. Tervemenoa! Ei tarvitse lähteä Inariin hirsimökkiristeilyyn vuodeksi, väliaikaisesti, ei tarvitse matkailla asuntovaunulla Marbellaan, hetkeksi, ei tarvitse ostaa ikimetsäosaketta Kuhmosta omatuntoa helpottamaan tai ryhtyä viherviljelijäksi pihapuutarhassa, ei tarvitse…, niin ei tarvitse tehdä mitään isompia ratkaisuja vaan vain tämä:
Luovuta omaisuutesi ja osakesalkkusi VVA-porukalle; he tietävät mitä sille tekevät. Elät sen jälkeen Kurvissa omiesi porukoissa, elämäntapailet ja matkailet halvalla vaikka metrolla Vuosaaren rannoille kun aurinko taas nousee ja paistaa. Niin, siellä pärjää kesällä teltassa, ja Rastilan leirintäalueelle voit rakentaa itsellesi vaikka lumilinnan pikku kodiksesi. Mitä elämysmatkailua, pozhalusta! Elämäntapaile nyt – ja aidosti!
Öisinajattelija