Elinympäristömme ahneet riistäjät ja myrkyttäjät vastuuseen!

Pohjois-Karjalassa villiä ja koskematonta luontoa, metsää ja vesistöjä vielä piisaa, mutta ympäristö on ollut uhattuna monet kerrat. Joskus kansalaisvastarinta on auttanut – kuten esimerkiksi Kolin julistamisessa kansallispuistoksi sitkeän kansalaisvastarinnan seurauksena noin 30 vuotta sitten. Tuolloinhan Kolista oli tarkoitus tehdä pikavauhtia pääomapiireissä eräänlainen turistirysä ja viihdekeskus.

 

Kolin ympäristötaisteluista ja osin ajan sankareista kertoo KOHTUUSPAMFLETTI, jonka Into julkaisi aivan äskettäin. Siihen palaan myöhemmin, se on sen arvoinen…

No, Kolin kohtalo ja vaara sen ”kapitalistiseen hyötykäyttöön” otosta ei ole vieläkään kokonaan vältetty…ja luontoa yritetään riistää ja myrkyttää muutenkin ympäri maakuntaa esimerkiksi kaivostoiminnan kautta. Ns. uraanivastarinta 2000-luvun alussa – ja sen nyt jo edesmennyt puuhamies Tuomo Tormulainen – onnistui estämään ulkomaalaisten yhtiöiden suunnitteleman kaivostoiminnan aivan Joensuun-Enon lähialueella.

Tällä hetkellä uhanalainen on Heinäveden ympäristö. Pohjois-Karjalaan vastikään liitetty Heinävesi on kuulu esimerkiksi Uuden Valamon ja Lintulan luostareista eikä ortodoksisen kirkonkaan piirissä hyvällä katsota luostareiden lähiympäristöön mahdollisesti nousevaa luontoa tuhoavaa ulkomaalaisomisteista kaivostoimintaa. Myös kansalaisvastarinta kasvaa koko ajan.

Kaupunkiympäristökään ei ole koskematon. Puistoalueita, maaperää ja luontoa on hyödynnetty, raiskattu ja myrkytetty pikavoittojen toivossa häikäilemättä, kaavoitus- ja rakennustoiminnan seurauksista välittämättä ja esimerkiksi tehdastoiminnan jätteitä korjaamatta. Kirjoitin asiasta aluelehteen äskettäin (Karjalainen 18.12.2019) – ja julkaisen alempana mietteeni hieman laajennetussa muodossa.

 

Outokummun ja Joensuun myrkkymaiden puhdistuksesta

Timo Riistaniemi kirjoittaa kolumnissaan (Karjalainen 16.12. ) Outokummun Kummunkadun peruskorjauksen kalleudesta – ja siitä, kuinka työ tehdään pääosin veronmaksajien piikkiin. Täyttä asiaa! Siteeraan Riistaniemeä: “Kohtalaisen pienenkin tontin maiden vaihto ja puhdistus on ihan törkeän kallista puuhaa”.

Näin on Outokummussakin, missä kaivosjätemaan kupari-ja nikkelipitoisuudet ovat sen verran korkeat, että työ on tehtävä, myrkyt kuorittava ja jonnekin säilöttävä.

Tulee mieleen tilanne Joensuussa vajaat parikymmentä vuotta sitten kun aloiteltiin Penttilän sahan myrkkymaiden poistoa. Mitä tapahtuikaan? No, UPM, joka oli luonut miljoonaomaisuutensa joensuulaisten työläisten panoksella, ja siis keskeisen kaupunkialueen samalla “myrkyttänyt”, keksi sopivan suunnitelman, koska se omisti saha-aluetta kaupungin kanssa ristiin rastiin.

Kaupunkilaisten selän takana käytiin omistajien ja poliittisen johdon kesken neuvottelut, joiden tuloksena UPM myi oman osuutensa myrkkymaasta nimellisellä yhdellä eurolla kaupungille ja välttyi näin puhdistamasta aluetta, joka on nyt hurjassa rakennusvaiheessa.

Arvatkaapa vain, kuka tuon muistaakseni parinkymmenen miljoonan euron hintaisen puhdistustyön maksoi? Ja vielä: tuskin tämä olisi onnistunut, jos Joensuun kaupunginvaltuustossa olisi ollut yhtä paljon vasureita ja vihreitä kuin on tällä hetkellä?

 

UPM lupasi puhdistaa jätteensä – toisin kävi!

Suuryhtiöt osaavat asiansa ja kiertää tarvittaessa vastuunsa ympäristönkin pilaamisesta. Joensuussa Penttilän saha-alueen saastuneen maan törkeän kallis jäteralli ja uusi jäteasema tehtiin tietenkin kaupungin veronmaksajien, ei UPM:n piikkiin! Turha kuvitella, että kaikki kaupunkilaiset saisivat jälkikäteen tosiasiallisen ja tasapuolisen hyödyn “yhden euron maakaupasta”.

Ai niin, ehkä liioittelen, onhan Penttilän sahan laitamille noussut “vaarattomampien” jätteiden peitoksi ”turvallinen” laskettelumäki, kuntoportaat ja siihen viereen vielä, aivan kuin kiitokseksi petollisesta kaupankäynnistä niin sanottu “Ruusupuisto”. Nauttikaamme näistä antimista!

Öisinajattelija