Suomessa on käyty viime viikkoina kiivasta väittelyä Syyrian al-Holin pakolaisleirin suomalaisnaisista ja lapsista. Keskustelu on ollut keltaisessa lehdistössä, somessa ja netissä suurelta osin suunpieksäntää ja täysin epäasiallista sekä aivan käsittämättömät mittasuhteet saanutta. Jopa presidentti on alentunut puhumaan “kansallisesta turvallisuudesta” tässä yhteydessä.
Öisinajattelija on pidätellyt välillä naurua, välillä itkua. Tulipa mieleen myös muuan uutukainen tietoteos, jossa valotetaan aikaa, jolloin Suomenniemi saattoi oikeasti ollakin terrorin tukikohtana, kansallinen turvallisuus vaarassa…
Vettenniemi, Erkki. Suomi terrorin tukikohtana. SKS 2019, 304 s.
Erkki Vettenniemi (s.1966) on monipuolinen tietokirjailija, joka on laatinut teoksia dopingin käytöstä urheilussa. Häneltä löytyy myös elämäkerta Aleksandr Solzhenitsynistä ja tutkimuksia suomalaisten kohtaloista Neuvostoliiton vankileireillä.
Suomi terrorin tukikohtana (2019) on uutuus, jossa Vettenniemi osoittaa, kuinka maastamme autonomian loppuvaiheessa muodostui eräänlainen turvasatama venäläisille terroristeille. Kun Venäjän lakipykälät terrorismista epäiltyjen luovutuksista eivät aina koskeneet Suomea eivätkä viranomaisemme olleet lainkuuliaisia tsaarille, maassamme piileksi 1900-luvun alussa melkoinen joukko attentaatteihin, murhiin tai pankkiryöstöihin syyllistyneitä Venäjän kansalaisia suunnitellen uusia terrori-iskuja. Heidän suojelijoinaan ja rahoittajinaan toimi tunnettuja suomalaisia, aktivisteista sosialisteihin: tsaarinvalta oli yhteinen vihollinen.
Suomessa tiedetään yleisesti kuinka Lenin piileskeli täällä useampia kertoja ja kuinka Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran toisensa Tampereella joulukuussa 1905. Sen sijaan esimerkiksi Trotskin ja monien venäläisten sosiaalivallankumouksellisten (ns. eserrät) oleskelu vaikkapa Imatralla sekä monet näiden suomalaissuojelijat ovat vähemmän tunnettuja tapauksia. Myös vallankumouskirjailija Maksim Gorkin ympärillä pyöri monenmoista väkeä. Tähän osaan suomalaissivistyneistöä ja heidän rooliinsa Erkki Vettenniemi tuo paljon lisätietoa. Lähdeapparaattikin on kattava, vaikka kirjoittaja turvautuu myös kuulopuheisiin ja huhuihin, joiden alkuperää ei aina voi todentaa.
Lyhyet henkilökuvat sellaisista venäläisterroristien auttajista kuten Aino Malmberg, Uno Serenius tai Hugo Jalava ja Eino Rahja ovat kiinnostavia. Suuri rooli, erityisesti Leninin ja tämän lähipiirin tukijoina oli myös korkeilla virkamiehillä, Kustaa Roviolla tai Karl Wiikillä. Aktivisteista tai oikeistolaisista apureista (Axel Gallen-Kallela tai Konni Zilliacus) tuli sittemmin vallankumousaatteiden vastustajia.
Vettenniemi osoittaa, että suomalaisilla oli merkittävä osuus venäläisen terrorismin ja vallankumousaatteiden tukemisessa ja rahoittamisessa. Suomi tarjosi lepopaikan, missä kirjoitella, teoretisoida ja suunnitella tulevaa. Sen sijaan johtopäätökset siitä, että Lenin ja bolshevikit eivät olisi ilman suomalaisten tukea onnistuneet lokakuun 1917 vallankaapauksessa ovat vahvasti liioiteltuja.
Öisinajattelija