Mäkelä, Matti. Pitelemätön. Matti Mäkelän muistelmat.
Siltala 2019, 352 s.
Matti Mäkelä (s. 1951) on esseen mestari. Tyyli on usein itseironisen humoristista, mutta voi vaihtua äkkiä vakavaan, fiktiosta faktaankin. Ensi kosketukseni ulkoisesti jäyhään pohjalaiseen, aina hieman vastavirtaan kulkevaan kirjailijaan, oli Kaksi vaimoa. Se yllätti avoimuudella, myi hyvin ja puhutti sekä suututti. Teksti provosoi siinä missä jo eräänlainen läpimurto eli Tarkkailuluokka-essee Parnassossa.
Tarkkailuluokan jälkeen Mäkelä kirjoitti päiväkirjaansa: “Siis 24.4.1982 klo 5.15 aamulla ymmärsin lopullisesti, että olen uudistanut kotimaani kirjallisuuden – syvältä, kerralla, kokonaan.” Hän pisti muistiin “nämä itsetietoiset sanat “, ettei syytettäisi jälkiviisaaksi. (Pitelemätön, ss. 171-172).
Pitelemättömän pääosassa on kirjailija nykyaatoksineen. Tosin Mäkelä on sekä esseissään että persoonallisissa tietokirjoissa aina puhunut siitä mitä puuhaa, siitäkin missä mokaa. Itseironia on lähennellyt usein tunnustuskirjallisuutta, mutta aina iloisempana kuin vaikka Teuvo Saavalaisella. En ala vertailla, molemmilla on ansionsa.
Vakavaa asiaa syöpädiagnoosin varjossa
Pitelemätön on elämäkertateos, jota lukiessa vakavoituu kun tietää millaisissa tunnekuohuissa se on viimeistelty: suurelta osin maksasyöpädiagnoosin jälkeen.
Mäkelä ei silti lähde liikoja maksaansa murehtimaan; päinvastoin, miettii alussa haastavasti sitä mitä elämäkertakirjoittaminen on. Siinä hän on loistava ja lukija voi ennakoida, että kovin itsekeskeistä tarinaa ei ole luvassa. Vaimot, lapset ja muut läheiset saavat paljon tilaa. Pohjalaisena voin allekirjoittaa Mäkelän lapsuusmuistojen yleispätevyyden. Kaiken lisäksi lukemissani noin 200 elämäkerrassa läheisiä käsitellään huomattavasti vähemmän kuin Pitelemättömässä.
Vastarannalle usein karkaileva Mäkelä on selkeä poikkeus. Herääkin kysymys, onko hän oikeasti päässyt auvoiseen avioon Pohjois-Karjalassa? Piteleekö rakkaus lopulta miehen kurissa, herran nuhteessakin? Kaiketi näin on ja kirjailija itsekin sen myöntää, koskapa muistelmateoksensa luokittaa ensimmäisen ja toisen elämän mittapuulla.
Kahden elämän väliin mahtuu monipolvinen ura opettajana, kriitikkona, kolumnistina, pakinoitsijana ja ties minä, Pohjois-Karjalassa myös merkittävänä kyläaktivistina. Vähän katkeruutta herättävät muistelot kirjojen myyntiluvuista, pienin poikkeuksin “ensi painoksen” kirjailijaksi jäämisestä. Aivan turhaan – Matti Mäkelää on aina arvostettu vähintäänkin asiantuntevissa kirjallisuuspiireissä, mikä heijastuu teosten vastaanotossa. Se hänellekin riittää, luulisin? Tuula-Liina Varis on nimennyt Mäkelän jopa “esseen isäksi”!
Mäkelä on itse kirjoittanut myös satoja arvosteluja eri lehtiin – ja pohtii elämäkerrassaan paljonkin kritiikin eri puolia. Omista kriitikoistaan ja kustannustoimittajistaan hänellä on lähes yksinomaan myönteistä sanottavaa. Se on harvinaista. Yhtä harvinaista on niin sanottu ideologinen kehitys: vasemmistolaisesta armeijan kautta kohti “keskustalaista” kyläpolitiikkaa ja radikaalia konservatismia. Usein ajan hengen vastavirtaan, provosoiden – kuten armeijamuistoissa: “…armeija muutti minut ihmisenä ja työskentely tarkkiksella muutti suuren osan siitä mitä näin ympärilläni” (s. 104).
Penkkiurheilun, juopottelujen ja kuntoilun sekä sydänoireilun tiimoilta tarina on tavanomaisempaa, mutta lapset ja vaimot saavat erityiskohtelun. Vaimoista, Irmelistä ja Helmistä, Mäkelä kirjoittaa pohjalaisittain, karheanhellin ja rakastavin sanoin.
Uusi asuinympäristö Pyhäselän Nivan kylässä sekä professorivaimon akateeminen(kin) tuttavapiiri saavat “toisen elämän” loppuosuudessa ymmärrettävästi paljon tilaa. Sekin on loogista, sillä kolme vuotta sitten Matti Mäkelä toteutti puolihuolimattoman “eläkeläislupauksensa”, väitteli tohtoriksi aiheenaan tabuja rikkova taide. Siitä Mäkelä ei tee muistelmissaan suurta numeroa, vaikka osottautuukin kaiken muun kirjailijauransa ohella selväsanaiseksi ja päteväksi tutkijaksi.
Pitelemättömän viimeiset sivut ymmärtää hyvin: kuolemansairas virnuileva toisinajattelija antaa vielä hoito-ohjeita lääkärikunnallekin…
ÖISINAJATTELIJA
Pentti Stranius (Kirja-arvio on julkaistu: Karjalainen, 12.07.2019)
| Virus-free. www.avast.com |