Kronstadtin varuskuntasaaren kuuluisasta “anarkistikapinasta” on näinä päivinä kulunut sata vuotta. Kapinaliike alkoi helmikuun lopulla 1921 ja kukistettiin maaliskuun puolivälissä 1921. Tuhansia pakolaisia, Kronstadtin siviilejä ja matruuseja, päätyi Suomen puolelle, jään yli Terijoen seudulle. Moni hukkui heikkoihin jäihin tai kuoli luoteihin matkalla.
Mittava pakolaisjoukko Suomeen
Yli 7000 venäläispakolaista oli huikea muuttoaalto, jonka kanssa Suomen viranomaisilla oli tekemistä, omia ongelmia kansalaissodan jälkeen riittämiin. 1920-luvulla monet pakolaiset palailivat salaa takaisin Neuvosto-Venäjälle, osa jatkoi muihin maihin, mutta tuhannet jäivät Suomeenkin. Perillisiä heillä piisaa, jotkut ovat eläneet lähes satavuotiaiksi ja kertoneet karmeat kohtalonsa…Pätevä elokuvamies Seppo Rustanius on tehnyt aiheesta Jään yli-nimisen dokumentin vuonna 2005. Myös Pekka Nevalaisen hieno kirja Viskoi kuin luoja kerjäläistä (1999) sekä Erkki Wessmanin Kronstadtin kapina ja sen perilliset Suomessa (2004) kertovat samasta aiheesta.
Lenin ja Trotski vastasivat kapinaan julmasti, mutta vasta 45 000-miehinen, uskollisten bolshevikkien johtama joukkue onnistui tukahduttamaan kapinan 17.3.1921. Mukana tässä , anarkistiseksi leimattua kapinaa kukistavassa joukossa oli Suomestakin paenneita punaisia, joita sotilaskoulutettiin Pietarissa, Universitetskaja Naberezhnajan rannalla sijaitsevassa sotilasopistossa. Siellä kuria ja taistelumieltä sekä luokkasodan revanssia Suomessa lietsoivat muun muassa veljekset Eino ja Jukka Rahja. Legendan mukaan juuri Leninin henkivartija, Eino Rahja (tai sitten legendaarinen Werner Lehtimäki) olisi lennellyt Kronstadtin yllä ammuskelemassa konekiväärimiehen kanssa kapinallisia ; saman tempun Rahja ainakin taisi tehdä myös Suomen kansalaissodassa, Tampereen taistelujen aikana kolme vuotta aikaisemmin (?).
Kronstadt – Pietarin etuvartio, vallankumouksellisten tyyssija
Kronstadt oli kasarmiyhteiskunta, varuskunta, jonka piti tarvittaessa puolustaa Pietaria. Siellä majaili Venäjän Itämeren laivasto ja noin 15 000 matruusia perheineen. He muodostivat puna-armeijan ammattitaitoisimman kärkijoukon ja olivat olleet mukana maailmansodassa ja sitten Lokakuun kapinassa ja kansalaissodassa aktiivisesti. Ilman matruuseja ja vallankumouksen puolelle kallistuneita sotilaita Lokakuu olisi voinut jäädä toteutumatta ja Sergei Eisensteinin hienot ja tyylitellyt elokuvat tekemättä!
1920-luvun alussa vuosikausia sotineet kronstadtilaiset odottivat Leninin johtamilta bolshevikeilta ja uudelta vallalta parempia palveluehtoja, leipää, kunnon asuntoja, sananvapautta ja kaikkea muuta hyvää. Kun mitään kunnollista aineellista apua ei herunut eikä aina edes palkkaa tai ruokaa, itsetietoiset matruusit nostivat kapinalipun. Eräs tunnuksista kuului: “Neuvostovalta, ilman bolshevikkeja!”, vähän kuin viime vuosien mielenosoitustunnus Moskovassa ja Pietarissa: “Rossija bez Putina!”
Kronstadtin jälkinäytös oli julma. Sadat vangitut teloitettiin, monet siviilitkin päätyivät Siperiaan. Kapinan johtaja ukrainalainen kirjuri-matruusi Stepan Petritshenko pakeni jään yli Suomeen, asusteli hiljakseen Pohjois-Suomessa , mutta toimi sittemmin, ainakin syytteiden mukaan, Helsingissä neuvostovakoojana päätyen lopulta suomalaisvankilaankin. Hän oli sodan jälkeen 1945 ns. Leinon vankien joukossa, jotka palautettiin Neuvostoliittoon. Siellä hänet vangittiin uudelleen ja jäljet päättyvät vankilakuolemaan. Monet Neuvostoliittoon palanneet Kronstadtin kapinalliset kokivat samoina vuosikymmeninä karmeita aikoja, mm. Stalinin Suuren Terrorin vuosina 1937-38 kun vanhat “anarkismi”synnit nostettiin aina uudelleen esiin…
Kronstadt on viime vuosikymmenet siistiytynyt ja avoinna kaikille. Saarella oleva kirkko on komea nähtävyys kuten entiset kasarmit ja rantamaisematkin. Sinne pääsee hyvin padolle rakennettua valtatietä pitkin. Kaiken lisäksi kronstadtilaiset taitavat olla rehellistä väkeä. Kadotin siellä kirkon lähellä vessassa käydessäni passini ja lompakkoni viisi vuotta sitten…ja löysin ne vartin kuluttua vessapolun varrelta koskemattomina…
Öisinajattelija