Lokakuun lopulla (27.-30.10.) Joensuussa järjestetty ”Häivähdys Venäjää” -festivaali oli hyvin elokuvapainotteinen – 8 uutta venäläiselokuvaa, vepsäläisyhtye ”Noidin” konsertti ja nukketeatteri ”Buratino” plus muuta lastenohjelmaa kirjastossa.
Muistan kuinka ideoimme festaria vuonna 2005 yhdessä silloisen läänintaiteilija Tiina Hallakorven ja elokuvamies Pekka Silvennoisen kanssa. Mukaan järjestelyihin saatiin alusta alkaen laaja kulttuuririntama eri järjestöistä, elokuvateatteri Tapio, Karjalan tutkimuslaitos ja myös kaupungin kulttuuritoimi. Joukkoon liittyi innolla myös Joensuun Venäjän ystävät ry. Sen puh joht Sanna Iskanius – sekä Olga Davydova ja Pekka Suutari – ovat paljolti kuudennenkin festivaalin takana. Viime vuosien festarit ovat linkittyneet elokuvien osalta valtakunnalliseen KinoLokakuun ohjelmistotarjontaan.
Pitää mainita, että ilman vapaaehtoisia ahkeria toimijoita ja toteuttajia, esim opiskelijoita, tällainen festari ei onnistuisi Joensuussa. Hienointa on, että hieman kangertelevan alun jälkeen Häivähdys Venäjää on löytänyt yleisönsä, myös Joensuussa asuvat venäjänkieliset. Joensuun näytöksissä on ollut usein jopa enemmän väkeä kuin Hgin KinoLokakuun ensi-illoissa!
Häivähdys: uuden venäläiselokuvan aatelia
Festarin avajaiselokuva oli Valeri Todorovskin ohjaama STILJAGI / Hipsters. Tämä omaperäinen musikaali, joka viehättää nuorekkuudellaan, kertoo värikkäästi 1950-luvun rokkareista Neuvostoliitossa. Se on tietty vahvasti tyylitelty ja aika kaukana arkirealismista, mutta samalla todiste uuden venäläiselokuvan raikkaudesta. Samaan nuortenelokuvan sarjaan voi lukea myös Oksana Bytshkovan filmin PLUS ODIN / Plus one. Siinä kohtaavat englantilainen nukketeatteriohjaaja Tom ja moskovalainen tulkki Masha, joka ei voi alussa sietää jatkuvasti pilailevaa tulkattavaansa. Mutta jatkossa käy kuten joskus elämässäkin: ihmiset muuttuvat törmätessään erilaisuuteen, joutuessaan katsomaan peiliin.
Vakavimmat ja taiteellisimmat filmit olivat silti Karen Shahnazarovin tsehovilainen ”hullujenhuonetarina” PALATA NOMER 6 / Ward Number 6 – ja varsinkin Vera Glagolevan ODNA VOINA / One War.
Naisohjaaja Glagolevan ODNA VOINA on ensiksikin hitaan, osin tarkovskilaisen elokuvakielen komea taidonnäytös. Toiseksi se on elokuva, jota ei olisi voitu tehdä ”Brezhnevin Neuvostoliitossa”. Teema on nimittäin yhtä arkaluontoinen kuin vastaava aihe missä tahansa maassa, Suomessakin: nainen, joka rakastuu viholliseen ja synnyttää lapsen.
Glagolevan filmissä viisi ”viholliselle antautunutta” naista lapsineen on internoitu autiolle saarelle.
Juhlitaan Voitonpäivää, 9.5.1945 – mutta naisille tuo päivä ei anna paljonkaan toivoa. He ovat kansanvihollisia, lapset äpäriä, joita odottaa lastenkoti ja naisia uusi leiri. Ellei sitten jotakin tehdä tai tapahdu? Loppukohtaus itkettää raavastakin miestä…
Joensuun virallinen Öisinajattelija