Lieksan vaskiviikon 2013 kävijämäärä ylsi miltei tavoitteeseen. Ilmaiskonserteissa ja kulttuurikeskuksessa sekä Lieksan kirkon tilaisuuksissa kävi noin 8000 kuulijaa. Erikoisuuksia olivat kansainvälinen tuubakilpailu, ”joulujuhla” keskellä kesää sekä naissoittajien mainiot konsertit. Ohessa pari Öisinajattelijan konserttiarviota, jotka on julkaistu suunnilleen tässä muodossa Lieksan Lehdessäkin.
Vaskiviikon ”joulujuhla”
No onkos tullut talvi?
Trio Jouko Harjanne, Miikka Kallio & Casper Lidsle
Lieksan kulttuurikeskus, maanantai 29.7.
Lieksan vaskiviikko otti varaslähdön jouluun jo heinäkuun lopulla! Taiteellinen johtaja Jouko Harjanne julistaa tämän vuoden ohjelmaesitteessä, että ”Vaskiviikolla on aina joulu”. Niinpä joulujuhla järjestettiin ihan oikeasti joululaulujen, joulukuusen, tonttulakkien ja mainion joulupukin muorin voimin. Muori (Lieksan vaskiviikkojen tuleva toiminnanjohtaja Kirsi Mustalahti) osottautui siinä sivussa mainioksi tanssijaksi. Pukilta tuli terveisiä Vaskiviikon ahertajille ja Harjanne taidettiin julistaa Korvatunturin vaskilähettilääksi (?).
Musiikki oli silti onneksi pääosassa…
Joululaulujen kaikki sovitukset olivat hurjan uran luoneen lahtelaisen jazzmuusikon Miikka Kallion käsialaa. Kallio paitsi soitti, myös velmuili lahjakkaasti niin pianon kuin urkujen kanssa. Nuori Casper Lidsle vastasi lyömäsoittimista ja hän kuten Jouko Harjannekin pysyttelivät hieman vakavampina. Lidsle ei ollut mukana aivan kaikissa kappaleissa, mutta osoitti lyömäsoittimilla ja pienillä sooloillaan lupaavaa lahjakkuutta.
Trumpetti soi suoraviivaisen mahtavasti heti alusta pitäen (Heinillä härkien ja Valkoinen joulu). Ja kun Harjanne ja Kallio vetivät duona Sydämeeni joulun teen, tunnelma salissa oli taattu. Pystyi miltei kuvittelemaan ja kuulemaan Vesa-Matti Loirin tunteikkaan äänen pianon ja trumpetin jatkeeksi. Kassu Halosen sävellys oli konsertin tuoreinta tavaraa. Muut suomalaiset tekijänimet olivat Heino Kaski (Mökit nukkuu lumiset) Jean Sibelius (En etsi valtaa loistoa) ja suht tuntematon Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi (Tonttu).
Konsertin alkupuolella kuultiin etupäässä vakavahenkisempää joulumusiikkia. Kun sitten päästiin tuntemattoman tekijän sävellykseen – angloamerikkalaisessa maailmassa suosittuun kappaleeseen We Wish You a Merry Christmas, alkoi ilottelujakso. Se päättyi Pieneen rumpalipoikaan, jonka jälkeen lavalle uudelleen aplodeerattu trio soitti vielä yleisön riemuksi Tsaikovskiakin.
Vaskista naisenergiaa
Tine Thing Helseth & tenThing
Lieksan kulttuurikeskus, perjantai 2.8.
Vaskisoittajat ovat perinteisesti miehiä, mutta tämän vuoden Lieksan vaskiviikolla esiintyi pari poikkeusta säännöstä. Pihasoitoissa ja Pub Icellassa kunnostautui moneen otteeseen pirteä tamperelais-helsinkiläinen PowerBrassGirls. ”Voimatytöissä” soittaa peräti neljä tuubistia, joiden musiikillinen panos ja tumma sävytys on merkittävä monissa kappaleissa, vaikkapa Myrskyluodon Maijassa. Kolme trumpettia olivat silti pääosissa esim kevyen musiikin sovituksissa Lemon Tree ja Daada, daada autostrada…
Kulttuurikeskuksessa pankin räjäytti silti norjalainen 10-jäseninen Tine Thing Helseth & tenThing. Sali oli kerrankin ääriään myöten täynnä ja riemu sen mukaista.
Yhtye vieraili ensi kertaa Suomessa, mikä on Lieksan vaskiviikolta merkittävä saavutus. Tine Thing Helseth soitti itse trumpettia. Trumpetisteja oli neljä kuten pasuunansoittajia. Käyrätorvi ja tuuba antoivat sopivaa lisäpotkua moneen letkeänkevyeeseenkin kappaleeseen. Konsertti oli ilman muuta yksi vaskiviikon yleisöystävällisimmistä aina ulkonaisia tunnusmerkkejä, näyttävää puvustusta ja koreografiaa, myöten.
Erityisen komeasti soivat trumpetit ensimmäisen puoliajan Vivaldin ”Kesä” -vuodenajassa ja ”omien” norjalaissäveltäjien Edvard Griegin (1843-1907) ja Harald Saeverudin (1897-1992) teoksissa. Saeverudin ”Kjempeviseslåtten” on myös poliittinen kannaotto, jonka säveltäjä tuotti maailmansodan vuosina vastalauseena saksalaisten Norjan miehitykselle. Griegiltä kuultiin mm ”Isoäidin menuetti” (missä tuubisti pääsi oikeuksiinsa) ja hyvin tunnistettava ”Peikkojen marssi”.
Kevyempää, mutta edelleen yhteiskuntakriittistä puolta konsertissa edusti Kurt Weill (1900-1950) ja muun muassa Bertol Brechtin Kolmen pennin oopperasta tuttu muunnelma ”Puukko-Mackiesta”. Kurt Weill-kokonaisuuteen kuului peräti 7 lyhyttä osaa, mikä kertonee osaltaan yhtyeen viehättymisestä myös saksalaismelodioihin.
Tine Thing Helseth & tenThing päätti konsertin komealla loppunousulla. Aluksi mentiin säveltäjä Astor Piazzollan (1921-1992) myötä aivan uudenlaisiin latinalaisamerikkalaisiin tango-tunnelmiin; Piazzollan moderneja muunnelmia ei ihan äkkipäätä edes tangoksi tunnista! Kuusiminuuttinen ”Carmen Suite” nosti tuon tunnetun teoksen päätösnumerossa niin ikään uusiin sfääreihin: Tine ja koko naisryhmä esittivät huikeaa vaskimusiikkia. Saumattomasti yhteen soittavan yhtyeen NaisEnergia suorastaan pursusi puhaltimista…
Öisinajattelija