Lieksa on paljolti syyttä suotta huonossa maineessa maahanmuuttoasioissa. Kotouttamistyötä tehdään monilla tahoilla ja tuloksiakin alkaa näkyä. Väittäisin, että kaupunkilaisten asenteissa esimerkiksi suhteessa somaleihin on tapahtunut myönteistä kehitystä aivan viime vuosina, vaikka vain kielteiset uutiset tulevat yhä julkisuuteen. Mustiin miehiin, naisiin, huntuihin, koululaisiin ja lapsiin on totuttu. Irakilaiset ja venäjänkieliset eivät enää hämmästytä juuri ketään. Myös monikansallinen kulttuuritoiminta on Lieksassa paljon vilkkaampaa kuin ulospäin näkyy.

Venäläisen kirjallisuuden iltapäivä 15.3.

Lauantaina 15.3. Lieksan kirjastossa järjestettiin Venäläisen kulttuurin ja kirjallisuuden iltapäivä, jossa oli runsaslukuinen yleisö ja ”politiikasta vapaa” hieno tunnelma. Kirjastonhoitaja Lea Tserni-Puttonen ja opiskelija Tatjana Nazarova Lieksasta ideoivat ja emännöivät tilaisuuden. Kunniavieraiksi saapui delegaatio sortavalalaisia kirjastoihmisiä, jotka esittelivät omia saavutuksiaan, uutta kirjastorakennustaan – runoilivat ja lauloivat.

Lieksalainen, ja hyvin ammattitaitoinen!, musiikkiryhmä MAATUSKAT lauloivat ja myös runoilivat. Porukka alkaa olla jo kuuluisa myös Lieksan ulkopuolella. Se osaa ottaa yleisönsä ja sopeutua eri tilanteisiin. Nyt MAATUSKAT esiintyivät haitaristin ja nuoren lahjakkaan viulistin lisävoimin.

Vuoden 2014 alussa Lieksaan muutti myös uusi ”ulkomaalainen” kulttuuripariskunta Arvi ja Svetlana Perttu. Arvi on tunnettu kirjailija ja Svetlana Lieksan uusi kanttori.

Arvi Perttu on muuttanut Suomeen Venäjän Karjalasta jo vuonna 2000. Hän kirjoittaa ja puhuu virheetöntä suomea ja esitteli tuotantoaan kirjastossa. Huumorimiehenä Arvi kertoi päätyneensä ”toimittajaksi” jo kolmevuotiaana kun sotki punakynällä isänsä Pekka Pertun käsikirjoituksia. Sittemmin on syntynyt useampi romaani (Petroskoin symposiumi, Papaninin retkikunta, Skumbria). Uusia kirjoja on myös tekeillä…

Kirjoitin pari vuotta sitten romaanista Skumbria näin:

”Arvi Pertun tyylissä on harvinaista alkuvoimaa, jota joku voisi erehdyksissä pitää vaikka sovinismina. Perttu nimittäin kirjoittaa seksistä reippaan ronskisti, mutta myös mehukkaan aistikkaasti. Hän on kuin herkempi versio Charles Bukowskia. Melkein väittäisin, että kirjailija ymmärtää myös naisia, ainakin romaaneissaan…

Skumbria on rakkaustarina. Suomalainen valokuvaaja Katri tapaa petroskoilaisen Paulin ”metsäsymposiumissa”. Pauli on paitsi tulkki, myös miehekäs pano- ja puuhamies. Hänellä on monta rautaa tulessa, mutta henkisenä rasitteena sotilasura Afganistanissa 1980-luvulla. Katri ihastuu ja antautuu sänkyleikkeihin himokkaasti. Hän jopa rakastuu siinä määrin, että päättää jäädä Venäjälle ja mennä naimisiin Paulin kanssa. Skumbria on kahden kauppa ja haavemaa, jossa uneksivat rakastavaiset leijuvat aikansa. Mutta kuten aina, käärmeitä ja yllätyksiä paratiisissa piisaa.”

Serenadi, sinfonia ja leikkisä trumpetti 12.3.

Joensuun kaupunginorkesteri teki 12.3. komean visiitin Lieksan Brahe-saliin. Siellä kuultiin keskiviikkoiltana klassista musiikkia, kun vieraileva kaupunginorkesteri konsertoi teemalla ”Leikkisä trumpetti”. Solistina oli Lieksan ikioma Vaskilähettiläs ja trumpetin monitaituri Jouko Harjanne ja orkesterin johtajana kapellimestari Philip Ellis Englannista.

Ohjelmassa oli musiikillista antia laidasta laitaan – serenadia, sinfoniaa ja trumpettisooloa viulujen säestämänä. Hieno klassinen musiikki ei ollut ainakaan minulle helpoimmasta repertuaarista, vaan edusti hieman tuntemattomampia säveltäjiä eri vuosisadoilta.

Konsertti alkoi Edward Elgarin serenadilla ja huipentui Carl Maria von Weberin sinfoniaan. Ensimmäisen puoliajan päättänyt solistinumero oli valloittava, Johann Hummelin trumpettikonsertto Es-duuri. Jouko Harjanne oli leikkisän trumpettinsa kanssa lavalla todella elementissään! Vaativa trumpettikonsertto on sävelletty jo vuonna 1803 ja sitä ennen wieniläisyleisön suosikki Hummel ehti opetella pianonsoittoa itsensä Mozartin johdolla.

On hienoa että Lieksassa kuullaan elävää klassista musiikkia ja vaskisoittoa muulloinkin kuin kesäaikaan. Lieksahan voisi hyvin profiloitua vaskimusiikin suhteen ympäri vuoden ? Tuskin se söisi kesäisen Vaskiviikon suosiota. Päinvastoin, kaupunkilaiset tottuisivat ja kävisivät konserteissa ehkä jopa enemmän kuin nykyisin. Ei kai Vaskiviikkoakaan rakenneta pelkästään turisteille?

”Mukiinmenevä” taidenäyttely

Ja vielä:
Lieksan pääkirjasto menee huhtikuun alussa remonttiin ja se suljetaan pariksi kuukaudeksi kokonaan – ja muuttaa sitten Rauhalan koululle korjaustyön ajaksi.

Toisen kerroksen näyttelysalissa on vielä maaliskuun ajan esillä komeaa KUVATAIDETTA. Inka Kivi-Straniuksen maalaussarja
”Mukiinmenevä. Matka surun maisemissa” .

”Mukiinmenevä” käsittelee surua ja luopumista. Akryyli- ja kangasväreillä maalatut teokset ovat hyvin henkilökohtainen näkemys aiheesta.

Öisinajattelija