Joensuussa viikonloppu 14-15.5. oli yhtä mässäilyn ja markkinoiden superjuhlaa. Vietettiin villigrillijuhlia ja kalamarkkinoita. Mässäiltiin koko rahan edestä tai velaksi – ja tuore kaupunginjohtaja Kari Karjalainen oli itse paikalla avaamassa ”Suomen virallista grillikesää”. Kevyemmän ruuan ystävät tyytyivät muikkuihin, loimuloheen ja lettuihin. Muuta krääsää oli kaupan torin ja jokirannan täydeltä. Kun aurinko paistoi, yleisömenestys oli taattu ja sekaan oli vaikea mahtua.

Toisaalla, kaupunginmuseon tontilla ja kulttuuritila Ahjossa oli lauantaina tarjolla muutakin ohjelmaa – jopa kulttuuria – mutta ei niissä juhlissa päättäjiä näkynyt. Pihalla esiintyivät muusikot ja lavalla puhuttiin yhteisöllisyydestä; siitä miten ihmisten aito kohtaaminen alkaa olla harvinaista. Eri nuorisojärjestöt esittelivät toimintojaan. Vain yleisöstä oli pulaa…

Sain aiheen tähän blogiini paitsi Joensuun mässäilyjuhlista myös 21-vuotiaan tyttäreni kirjoituksesta. Hän toteaa siinä :
”(Tavaroiden) … kautta rakennamme identiteettiämme sellaiseksi, jolla ajattelemme saavuttavamme muiden hyväksynnän. Nykyajan vääristynyttä yhteisöllisyyttä kuvaa ironisesti se esimerkki, että ostamme tavaroita ja vaatteita tehdäksemme vaikutuksen niihin ihmisiin, joista emme oikeasti välitä. ”

Solidaarisuutta Kalliossa (?)

Helsingin Kalliosta on kuulunut kummia viime viikkoina. Ensin omistusasuntojen omistajakansalaiset huolestuivat Hurstin leipäjonosta, joka kiemurtelee kadulla päivä päivältä yhä pitempänä. Kuulemma juuri SE JONO ON SYYPÄÄ asuntojen arvonalennuksiin. Kauppa ei kannata ja köyhälistö pitäisi ajaa Helsinginkadulta näkymättömiin.

Vai niin. Kukahan on syypää ja mihin?

Toisaalla, Kalliossa myös, muutamat lähikauppiaat ja pienyrittäjät organisoivat oman vastaprotestinsa. He jakoivat pikkukauppojensa edustalla niin ikään leipää ja pyysivät kaikkia niitä ottamaan limpun, joilla ei ole mitään leipäjonoa ja köyhiä vastaan.

Komea tempaus! Juuri sitä nykyajan SOLIDAARISUUTTA, jota arvostan ja jota yhä harvemmin kohtaa enää missään. Päähänpotkittuja, sorrettuja ja solvattuja saa kohdella keskellä perinteikästä työväen Kalliotakin kohta miten vain eikä kukaan reagoi. Paitsi Pelastusarmeija ja Hursti.

Vaadin punavihreältä vasemmistolta – vasureilta ja vihreiltä! – paljon nykyistä rohkeampaa otetta marginaalien ja prekaarien asioiden hoitamisessa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten tasa-arvoinen kohtelu on kaukana näillä mässäilyn tavaramarkkinoilla, joilla toiset ylensyövät toiset. Syödyt ja pelistä pudotetut unohtuvat. Unohduksiin on painunut myös tuo perinteikäs termi – SOLIDAARISUUS. Ja se syntyy tunnetusti työstä ja taistelusta…

Joensuun virallinen Öisinajattelija