Selailen päivän lehtiä. Koska olen ns. aktiivi työtähakeva, ajaudun tuon tuostakin niille viimeisille sivuille:
-Paikkoja avoinna
-Työpaikat
-Avoimet virat…
Vuodenvaihteen virallinen uutisointi – Tarja Halosen puhetta lukuunottamatta – on ollut läpeensä myönteistä suhteessa työllisyyskehitykseen ja talouskasvuun. Lama alkaa olla takanapäin ja Suomi on kuulemma taas nousukiidossa, monilla mittareilla (Tarjahan tosin muistutti myös köyhyydestä ja monista ongelmista kun taas työväenpuolue kokoomuksen eliitti tuosta tuohtui ja totesi, että ”monella menee paremmin kuin koskaan” ja suhteellinen köyhyyskin on suhteellista…)
Sen sijaan köyhyystutkija Jouko Karjalaisella (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja tutkimusprofessori Heikki Hiilamolla (Kansaneläkelaitos) on ollut hieman muuta kerrottavaa. Heikki Taimion toimittamassa kirjassa
HYVINVOINTIVALTION SUUNTA – NOUSU VAI LASKU? (TSL, 2010)
Hiilamo & Karjalainen pistävät suomalaisen köyhyyden paikalleen pätevin tilastotiedoin. Heidän yhteisartikkelissaan ”Köyhät talouskriisin kurimuksessa” köyhiksi kansalaisiksi määritellään ne, jotka saavat asumistukea, toimeentulotukea tai kirkon diakonia-apua. Lähteinä ovat olleet toimeentulotukitilastot, Kelan asumistuen saajat ja evankelisluterilaisen kirkon diakoniatilastot.
On itsestään selvää, että nimenomaan pitkäaikaistyöttömät ja heidän perheensä kuuluvat näillä mittareilla köyhään kansanosaan – jopa niin, että monen on tukeuduttava pikavippeihin, leipäjonoihin ja sukulais- tai ystäväapuun. Hiilamon ja Karjalaisen johtopäätös onkin: ”Absoluuttinen köyhyys (huom!) on lisääntynyt viimeaikaisessa talouskriisissä selvästi” – ja ”Pitkäaikaistyöttömyys ja asumisen kalleus selittävät suuren osan köyhyydestä”. Toinen johtopäätös koskee Matti Vanhasen toisen hallituksen (2007-2010) hallitusohjelmaa, jossa keskeinen tavoite oli ”köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy”. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi ja hallituksen riittämättömät toimet ohjelmansa toteuttamiseksi veivät kaiken pohjan köyhyyden poistamistavoitteilta. Tutkijat summaavat: ”Hallitus ei pitänyt lupaustaan”…, sosiaaliturva jopa heikkeni, köyhyys lisääntyi…
Paikkoja avoinna – kenelle?
Mutta palataanpa päivän lehtiin. Millaisia työpaikkoja on tarjolla alkuvuonna 2011?
Suomen Pravdaa selaamalla, silmiin osuvat seuraavat ”työläisammatti”nimikkeet:
BUSINESS CONTROLLER, PROJECT MANAGER, TRADE MARKETING MANAGER, SALES REPRESENTATIVE, FRONTEND DEVELOPER, SYSTEM SPECIALIST…
Toki suomeksikin talouselämän johtotehtäviin haetaan:
HANKINTATOIMEN KEHITYSJOHTAJA, MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ, KONSEPTISUUNNITTELUN PÄÄLLIKKÖ, MANAGERI, MYYNTIVASTAAVA, PANKINJOHTAJA, RATKAISUMYYJÄ, VARAINHOITAJA, TOIMITUSJOHTAJA…
Joku firma kaipaa vielä yllättäen myös lakimiestä, sihteeriä, psykologia ja henkilöstöpäällikköäkin…ja löytyipä tällainenkin pieni ilmoitus: RYHDY KUKKAKAUPPIAAKSI.
Avoimet virat -osastolta töitä saa kokenut KEHITYSJOHTAJA, KIHLAKUNNANSYYTTÄJÄ, ERIKOISSUUNNITTELIJA, REHTORI, YLITARKASTAJA …ja kaksi TIEDOTUSSIHTEERIÄ, nimittäin eduskunnassa! Ei kun ceevee matkaan!
Jaahas, ei taida tärpätä, siirrytään maakuntatasolle. Mitähän työmarkkinat tarjoavat tänään paikakallislehti Karjalaisen työpörssissä?
TYÖNJOHTAJA, ALUEPÄÄLLIKKÖ, MYYMÄLÄVASTAAVA, PROJEKTI-INSINÖÖRI, TYÖMAAPÄÄLLIKKÖ. Tarjolla on yllättäen töitä myös lypsyrobottihuoltajalle, takuukäsittelijälle ja varaosamyyjälle – ja yllättäen jopa kattilatarkastajalle ja asentaja-hitsaajalle (!).
Sormituntumajohtopäätös on, että töitä on kyllä lisääntyvässä määrin tarjolla, mutta vain business-luokan yläpäässä: firmat kierrättävät ja sieppaavat itselleen yhä ”laadukkaampaa” / osaavampaa / kokeneempaa johtohenkilöstöä.
Uutta, ”haastavampaa” työtä kaupataan niille, joilla jo on kokemusta & vakityö tai virka, mutta urakierto päämääränä.
Proletaari, pitkäaikaistyötön, ikävammainen? Älä turhaan vaivaudu, hakeudu uudelleen, uudelleen uudelleen… uudelleenkoulutukseen!
Joensuun virallinen Öisinajattelija