Karjalaisuuden merkkitapahtuma Kontiolahdella
Kontiolahden Höytiäisen kotiseutukeskuksessa sattui ja tapahtui kun karjalaisen kansanmusiikin, “Kielen ja mielen” Pajot-festivaali pyörähti käyntiin perjantaina 6.5. Ohjelman monipuolisuus oli iloinen yllätys. Sää suosi osin ulkoilmatapahtuman toteutusta ja festivaalin rento yleisöystävällinen tyyli miellytti muutenkin. Pajot on selvästi noussut erääksi modernin karjalaisuuden merkkipylvääksi!
Runolaulajat mykistivät yleisön
Perjantain 6.5. avajaisissa juontaja Jyrki Haapala ja hankekoordinaattori Jari-Pekka Kinnunen esittelivät Pajojen kahden päivän ohjelman ja muusikko Arto Rinne viihdytti yleisöä laulamalla ja soittamalla. Ensimmäiset ohjelmanumerot Pihapirtissä, runolaulun tuntijan ja riimittäjän Eero Peltosen kalevalaista runomittaa suosiva puheenvuoro ja runolaulaja Lea Tajakan omakohtainen Pelagean matka –kokonaisuus suorastaan mykistivät yleisön.
Lea Tajakka on runolaulaja, mutta myös kirjailija. Saattajat-esikoiskokoelmassa (2017) käsitellään kuolemaa. Novelleissa ei kiirehditä, vaan ollaan arkielämässä viipyillen; kuolema kohdataan karjalaisittain. Runolaulukooste Pelagean matka on dramaattisempi kokonaisuus ja päättyy hautajaisten itkuvirteen, jonka Tajakka toteutti täydellisesti eläytyen, yleisön hiljentyessä. Itkuvirren teksti on hänen omaansa.
Tarina kertoo muutenkin omasta suvusta, yli satavuotiaaksi eläneestä runolaulaja Pelageasta (1851-1953) ja Mihail Vornasesta – heidän runojensa siivittämänä. Kokonaisuus oli Tajakan muokkaama ja käsikirjoittama, taustalla Korpiselän runokylä, evakkomatkat, eletty elämä, rakkaus ja vanheneminen. Kuultiin paljon vanhaa autenttista runolaulua, “Naittovirttä”, “Naavahattua”, “Tulen syntyä” ja esimerkiksi karjankutsuntahuutoa. Lea Tajakan esityksestä kuulsi läpi syvä tunneilmaisu ja paneutuminen teemaan.
Eero Peltonen on vastikään Joensuuhun muuttanut runolaulaja, shamanismin ja myyttien sekä runolaulu- ja parannusperinnön tutkija. Runolaulun ja kansanlääkinnän lisäksi Peltonen opettaa kurkkulaulua, kansanrunoutta, pohjoista mytologiaa ja esimerkiksi jungilaista unityöskentelyä. Hän on myös tarinaniskijä ja höystää kalevalaista runolaulua ja Kalevalan kertomuksia omintakeisella huumorilla. Hän on Vienan Karjalan kävijä , Kaustisen kansanmusiikkifestivaalillakin esiintynyt ja myös Haapavesi Folkissa Siperian Tuvan mestarien johdolla kurkkulaulua opiskellut monilahjakkuus. Avajaisissa Peltonen kävi “Valaan vatsassa” , esitti omin sanoin “Väinämöisen haapapurren”, Miihkali Perttusen (1815-1899) “Löylyn synnyn” ja laulatti yleisöä kansansävelmin tyyliin “Tuu tuu tupakkirulla”. Lopuksi kuultiin kurkkulauluna huikea hevossävel “Hourei”, tuvalaisittain. Tunnelma oli hetkessä katossa!
Kanteleen monet ulottuvuudet
“Kantele Go!” -konsertti Navetassa oli odotettua ja harvinaista herkkua perjantai-illassa 6.5. Kantelemusiikkia kuulee harvoin ja vielä harvemmin sellaisten mestarien kuin kanteletaiteilijoiden Hanna Ryynäsen, Timo Väänäsen sekä soitinrakentaja ja muusikko Rauno Niemisen esittämänä. Ryynänen on vasta valmistunut musiikin maisteriksi ja osoitti taitonsa esittämällä hyvin modernin maisterisävellyksensä. Uskomaton sorminäppäryys ja kanteleen monipuolisuus soittimena riemastuttivat.
Väänänen ja Nieminen kertoivat kanteleen tuhatvuotisesta historiasta soittimena ja esittelivät kappaleiden välillä eri aikojen soitinmalleja, joista Nieminen on itse rakentanut omat kopionsa. Hän soitti myös jouhikkoa, kanteletta “viulumaisesti” jousella näppäillen. Perjantai-illan päättivät A-capella yhtye Kaiutin sekä duo Junna, elekrofolkia viululla ja syntikoilla soittavat Anna Haaraoja ja Juha Seppänen. Sitten oli vielä vuorossa yleisöystävällinen “Karaoke karjalakse”.
Vähemmistöjen musiikki, kielet ja kohtalo
Lauantai-päivä 7.5. alkoi koko perheen ohjelmalla kotiseutukeskuksen “Lasten pihassa”: sirkusta, pomppulinnaa ja pientä purtavaa. Ehdoton kohokohta oli täyden salillisen lapsiyleisöä Navettaan koonnut Mimmit-duon leikkisä juhlakonsertti. Pirtissä Minna Karttunen ja Jyrki Haapala vetivät aluksi suositun karjalaisen tanssin ja laulun työpajan, minkä jälkeen esillä olivat erilaiset kielivähemmistöt ja pohdiskelu festivaalin teemasta, “kielestä ja mielestä”. Karjalan kielen elvyttämishankkeesta keskustelivat muun muassa koko Pajot-festivaaliakin 5-6 vuotta sitten ideoineet muusikko-tutkijat Timoi Munne ja Pekka Suutari.
Karjalaisen romanimusiikin tuntijan Kai Åbergin puheenvuoro toi esiin paljon uutta. Harvapa tietää esimerkiksi sen, että Sortavala oli 1930-luvulla Suomen romanien “epävirallinen pääkaupunki” tai sen, että evakkomatkalla supistuneeseen Suomeen siirtyi Karjalasta noin 30 % maamme romaniväestöstä. Avointa halveksuntaa, syrjimistä ja suoranaista vainoa romanit ovat kokeneet kautta historian ja piilorasismia esiintyy vieläkin. Kulttuurisia traditioita on ymmärretty tahallaan väärin ja vähätelty. Yhtymäkohtia karjalaisten kohteluun siis löytyy! Åberg on liikkunut paljon Venäjän Karjalassa ja valmistellut tutkimusta “Karjalan kaaleet – vaiettu osa itäsuomalaisuutta”, jonka rahoituksen hakeminen on ollut hankalaa. Yleisöä riemastuttivat myös harvinaiset videonäytteet romanien hääjuhlasta sekä Åbergin tulkinta esimerkiksi hittielokuvan Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen musiikista ja muut lyhyet kitaraotokset romanikielisistä lauluista
Petroskoista Kouvolaan muuttanut muusikko Arto Rinne kertoi sukunsa, isovanhempiensa ja isänsä tarinaa kirjansa Karjalaan kaikonneita pohjalta. Hän on tehnyt kiertueen ympäri Suomea ja osoitti nytkin monipuolisuutensa säestämällä kertomustaan omalla musiikillaan ja sanoituksillaan milloin haitarilla, milloin kitaralla tai huuliharpulla. Pirtin monikielisen ohjelman päätti pääkaupunkilainen lauluryhmä, naistrio Inehmo. Jo pari vuosikymmentä yhdessä esintyneen ryhmän kooste käsitti lauluja viidellä kielellä: inkeri, karjala, komi, mordva ja setu. Yleisö oli haltioissaan seuratessaan harvinaista esitystä ja outoa huumorilla höystettyä laulantaa kielillä, joita ei Suomessa paljonkaan kuule! Inehmo on hionut esitystyylinsä ja kappaleidensa tulkinnan huipputasolle.
Kolttasaamelaista kaihoa
Kontiolahden kotiseutukeskuksen myöhäisillan Navettakonsertti lauantaina 7.5. jatkoi monipuolista tarjontaa ja päättyi, aurinkoisen päivän vaihtuessa sateeseen, paljon nuorta väkeä keränneeseen discoon ja karaokeen. Sitä ennen lavalle nousivat ensin Karjalabrihat, Pentti Mäkkelin ja Heikki Kuikan karjalan kielellä esiintyvä duo, sitten modernimpaa kansanmusiikkia esittävä Hurja Halla ja kolttasaamelaisryhmä Suõmmkar.
Suõmmkar on yhtye, joka soittaa kolttasaamelaista perinnemusiikkia (leuʹdd, katrilli) – yhdistäen sen nykyaikaiseen maailmanmusiikkiin. Vaikutteita ammennetaan lisäksi modernista folkista ja pop-musiikista. Yhtyeessä laulavat ja leuddaavat kolttasaamelaiset Anna Lumikivi ja Hanna-Maaria Kiprianoff ja soittavat Marko Jouste (mandoliini, kitara), Pessi Jouste (viulu, koskettimet), Uula Jouste (basso, koskettimet) ja Elias Nieminen (rummut, perkussiot).
Valitettavasti koronapandemia oli verottanut yhtyettä sen verran, että se esiintyi Pajotin lauantai-illassa triona, Anna Lumikiven ollessa solistina. Koltansaamenkielinen muusikko on työskennellyt Inarissa muun muassa saamelaisnuorten taidetapahtuman työntekijänä. Hän on osaava solisti, jonka äänirekisteri kohosi välillä joikumaisesti melkein taivaisiin. Teemoina Suõmmkar-musiikissa ja sanoituksissa on paljolti nostalgia ja evakkoaihe, kaipuu menetettyyn Petsamoon ja Jäämeren maisemiin. Sen pystyi vaistoamaan, vaikka ei sanoituksia ymmärtänytkään!
Pajot-festivaalin tulevaisuus ja talous turvattu
Kokenut festivaalinorganisaatio toimi hyvin ja ohjelman toteutus sujui kommelluksitta. Jyrki Haapalan rooli Pajot-festivaalin juontajana ansaitsee suuret kiitokset. Hän sekä hankekoordinaattori Jari-Pekka Kinnunen osasivat luoda rennon tunnelman heti avajaisten kakkukahveilla ja mennä kaikkea fraseologiaa välttäen suoraan asiaan.
Haastattelussa Outokummusta kotoisin oleva Jyrki Haapala kertoi urastaan tanssitaiteilijana, koreografina ja opettajana. Hän on kiertänyt maailmaa ja tanssinut ja toiminut koreografina niin eri mantereilla kuin Helsingin juhlaviikoilla ja Outokummun kaivoksella. Kontiolahdelle hän päätyi viime vuonna sattumalta, elokuvaohjaajana – ja nyt sitten juontajana. Tanssin ohella Haapala on kunnostautunut myös elokuvataiteen alalla: ohjannut ja käsikirjoittanut lyhytelokuvat Veneh (2020) ja Lindu (2021), jotka käsittelevät karjalaista mytologiaa ja elämisen kiinnekohtia, häitä ja kuolemaa. Trilogian kolmas osa on valmisteilla.
Kontiolahtelainen Pajot-aktivisti Jari-Pekka Kinnunen painottaa paikkakuntalaisten ja muiden Karjala-ystävien vapaaehtoistyötä ja kaupungin ja paikallisyrittäjien tukea. Maakuntaliiton Tulevaisuusrahasto, Karjalaisen Kulttuurin Edistäminssäätiö sekä OP Pohjois-Karjala ovat myös rahoittaneet toimintaa.
Kun kysyn Kinnuselta Venäjän aloittaman Ukrainan sodan vaikutuksia festivaalin järjestämiseen, hän vastaa suoraan:
“Minä en puhu venäläisistä yleensä kun puhun Ukrainaan hyökänneestä Venäjästä. Joillakin ihmisillä on ollut tarve kyseenalaistaa Pajot, Venäjän johdon ja armeijan Ukrainassa tekemien raakuuksien takia. Kyseenalaistaminen ei ole oikein. Pajot ei ole sulkenut oveaan venäläisiltä Suomessa asuvilta artisteilta eikä yksittäisiltä ihmisiltä. Mutta tottakai myös Pajot kunnioittaa rauhan asiaa, on Ukrainan kansan puolella. Valitettavasti tänä vuonna festivaalilla ei nähdä Venäjän Karjalassa vaikuttavia kokoonpanoja, mutta se ei ole järjestäjien syytä!”
Kinnusen mielestä Pajot-musiikkipäivien jatko tuntuu turvatulta. Kiinnostus karjalan kieltä ja kulttuuria kohtaan on edelleen kasvussa Suomessa:
“Se näkyy meille parhaiten fb -sivuillamme. Tärkein tekijä kaikille tapahtumille on toimintaympäristön suhde tapahtumaan. Ellei festivaali löydä tietään riittävän monien paikallisten ihmisten sydämiin, se on mahdottoman edessä. Kaupungin näkyvämpi rooli tapahtuman taustalla on selvästi petraantunut, hatunnosto sille.”
Kaiken kaikkiaan kevään 2022 Pajot onnistui tavoittamaan runsaan yleisönsä ja yllätti hyvin organisoidulla toiminnalla, palveluilla ja mikä tärkeintä: laadukkaalla monipuolisella ohjelmalla!
ps. Pajot -festivaali nyt myös koko valtakunnan keskeisessä kulttuurilehdessä, Kulttuurivihkoissa, ks.
Öisinajattelija (kuvat: Pia Paananen)