Elämä etenee.
Olen kirjoittanut jonkun blogin Bangladeshista. Kirjoitan yhä.
Bangladeshin teollisuuslaitoksen sortuman uhreja on jo yli 1000.
Näin siis meidän kapitalistimaiden ja riistoyhteiskunnan lisäarvouhreja on jo reilut tuhat.
Vertaa lukuja vaikkapa Bostonin maratonin terroristihyökkäyksen viattomiiin kärsijiin.
Vertaa lukuja median raportointiin.
Vertaa lukuja palstamillimetreihin.
Emme hätkähdä edelleenkään. Vaadimme sentään työolojen korjauksia ”siellä jossakin”.
Nauraisin ellei itkettäisi. Itken jokaisen nuoren naisen kuolemaa. Niin, heitä palkkaorjia oli uhreissa valtaenemmistö.
Entä jos sortumassa olisi kuollut YKSI SUOMALAINEN TYÖNJOHTAJA?
Pari panttivankia , suomalaista, pääsi viime viikolla vapauteeen jossakin Jemenissä. Kuulin uutisista, tulin juuri Venäjältä, missä tämä uutinen ei ylittänyt uutiskynnystä.
Ei muuallakaan maailmassa.
Suomi / Itävalta / Jemen / Oman maksoi näistä muutaman kk panttivangista miljoonia, kymmeniä miljoonia.
Älkää kertoko minulle ettei maksettu! ÄLKÄÄ VAIETKO, VALEHDELKO? Joku maksoi miljoonia – tai joku maksoi kovia sopimuksia ihmisoikeuksia loukkaavien arabivaltioiden, heimojen, terroristien kanssa. Suomen valtioko?
Pari panttivankia maksoi meille miljoonia, kun rikas Nokia-johtaja ja sotilastiedustelija / militaristi-tutkija, menivät omilla ehdoillaan maahan, josta varoitettiin.
He ottivat riskin, josta oikeasti varoitettiin – ja he ovat nyt sitten sankareita,
jotka vielä tienaavat kokemuksillaan. Suomen valtio pelasti heidät ja pani tähän työhön työvuosia ja luultavasti miljoonia (mistä emme ikinä saa tietää).
On aina tietysti ok , että ihmishenget pelastetaan, ja kotimaiset, siis suomalaiset etupäässä. Mikäpä siinä.
On aina tietysti ok, että omat miehet ja naiset pelastetaan ensin, että heistä maksetaan miljoonia roistoille / terroristeille, jotka näillä rahoilla suunnittelevat uusia iskuja!
Entä ne 1000 bangladeshiläistä uhria, naisia ja lapsia, jotka jäivät raunioihin? Ei heidän pelastamistaan kukaan suurriistäjä / valtio ajatellut eikä meidän kehitysapumme riitä eikä kohdennu heidän omaisilleen?
Ei meidän verimiljoonillamme heitä auteta? Ei heille riitä edes sataa euroa / kpl / kuollut? Eihän? Summa joka auttaisi merkittävästi?
Eikä meidän diplomaattimme pane täysiä työviikkoja heidän IHMISOIKEUKSIENSA ja hautajaisavustustensa selvittämiseen?
Puhumattakaan korvauksista?
Eihän?
Öisinajattelija