Kärsämäellä heinäkuun puolivälissä pidetty elämäntarinafestivaali (15.7.2017) oli järjestyksessä jo seitsemästoista. Olen ollut mukana muistaakseni 15 kertaa – toistakymmentä kertaa myös tuomaristossa, joka valitsee vuosittain tarinaniskennän SM-mestarin. SM-kisaan pääsevät aluekarsintojen voittajat eri puolilta Suomea. Niissä nykyisen kotiseutuni eli Pohjois-Karjalan tarinaniskijät ovat pärjänneet mainiosti. Niin tänäkin vuonna.
Elämäntarinayhdistys ja SM-kisat
Tänä vuonna sekä yhdistys että elämäntarinafestivaali, jonka lähes kaikki toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, kärsivät tavallistakin enemmän rahapulasta. Isoa seminaaria edellisvuosien tapaan ei kyetty järjestämään, mutta toki sentään pientä oheistoimintaa tarinaniskennän lisäksi. Suomen Elämäntarinayhdistyksen tavoite on haastava: edistää henkilökohtaisen historian arvostusta, herättää kiinnostusta sen tutkimiseen ja tallentamiseen sekä kannustaa jäseniään luovaan elämäkerralliseen ilmaisuun. Yhdistys julkaisee myös ELÄMÄNTARINA-lehteä, johon kirjoittavat enimmäkseen harrastelijat. Yleensä mukana on kattava otos myös kirja-arvioita elämäkerta-aiheisista uutuuskirjoista. Yhdistys myös tarjoaa kritiikki- ja palautepalvelua pienestä maksusta harrastelijakirjoittajille.
Tämän vuoden elämäntarinafestivaalin lehdistötiedote kertoo toiminnasta ja tarinaniskentäkisasta seuraavaa:
”Vuonna 1999 perustetussa elämäntarinayhdistyksessä on yli 300 jäsentä eri puolilta Suomea, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, USA:sta ja Kanadasta.
Kärsämäen XVII Elämäntarinafestivaalilla järjestettiin lauantaina 15.7. Frosteruksen koululla kuudentoista kerran Tarinaniskennän SM-kilpailu. Kilpailussa esitettiin enintään seitsemän minuutin mittainen omakohtainen tarina perinteisellä kerrontatavalla ilman rooliasuja tai muuta rekvisiittaa.
Eri puolilla Suomea ja myös Ruotsissa pidetyissä aluemestaruuskilpailuissa oli finaaliin valittu Sirkka Huhtahaara (Jyväskylä), Esa Konola (Oulu), Aulis Kytömäki (Eskilstuna, Ruotsi), Sanni Liiti (Tornio), Pekka Kuosmanen (Sauvo), Heli Moilanen (Paltamo), Sirkka Saaristo (Vihanti), Leena Tiensuu (Sastamala), Tiina Varpiola (Lehmo) ja Esko Vepsä (Helsinki).
Kilpailuraatiin kuuluivat kotiseutuneuvos Kari Krapu (raadin puheenjohtaja), Venäjän tutkija Pentti Stranius, teatteriohjaaja Ritva Ikola ja elämäntarinayhdistyksen puheenjohtaja Keijo Isola. Raadin sihteerinä toimi Aino Jussila.
I palkinto: Tarinaniskennän Suomen mestari 2017
Esko Vepsä (Helsinki) ”Mummoni tarina”
Perustelu: Kertoja osasi taitavasti luoda mummosta elävän hahmon kuulijoiden silmien eteen. Tarina kerrottiin lapsen näkökulmasta ja siinä tuli hyvien esiin ero aikuisten katsantokantaan. Mummo oli värikäs persoona, jolla oli suuri sydän.
II palkinto: Aulis Kytömäki (Eskilstuna) ”Meiltä palaa sauna”
Perustelu: Tarinassa oli paras draaman kaari ja yllätyksellisyys säilyi aivan kertomuksen loppuun asti. Kertoja uskalsi käyttää huumoria ja jakoi rohkeasti nolotkin tapahtumat yleisön kanssa.
III palkinto: Tiina Varpiola (Lehmo) ”Kissojen yö”
Perustelu: Sujuvaa kerrontaa ja hyvin rakennettu tarina.
Yleisön suosikki: Aulis Kytömäki ”Meiltä palaa sauna”
Kilpailuraadin lausunto
Yleispalaute kilpailusta:
Kilpailu oli tasainen, kaikki 10 esitystä olivat viihdyttäviä ja perinteisiä ja varman päälle pelattuja. Tarinoissa voisi kuitenkin irroitella enemmän. Tarinat olisivat voineet olla enemmän tunteisiin vetoavia, yleisöä ei nyt saatu kyynelehtimään tai nauramaan vedet silmissä. Kaikki tarinoitsijat olivat hyvin valmistautuneita ja tarinat kerrottiin sujuvasti ja mukana oli erikoisiakin aiheita. Jälleen tänä vuonna finaali osoitti tarinankerronnan SM-kisojen merkityksen ja tärkeyden. Tarinoissa tuli hienosti esiin ajankuva ja lähihistoria.
Palkinnot: Kaikki kilpailun finalistit saivat 100 euron kannustuspalkinnon. Tarinaniskennän Suomen mestari 2017 sai lisäksi 500 euron, toiseksi tullut 300 euron, ja kolmanneksi tullut 200 euron tunnustuspalkinnon. Yleisön suosikki palkittiin kärsämäkisen kuvataiteilijan Juho Yli-Posson tekemällä reliefillä. Kaikki palkitut saivat kalligrafi Leila Päivärinnan tekemän kunniakirjan.
Öisinajattelija lisäys
Kilpailun tuomariston tehtävä oli tänä vuonna erityisen vaikea, sillä kärkisijoille oli ehdolla useampikin tarina. Toisaalta, kannattaa vielä kerran miettiä perinteisen tarinankerronnan SM-kriteereitä, koskapa nytkin useampi tarinankertoja käytti kieli-ilmaisun lisäksi näytelmällisiä elementtejä. ”Irrottelu” kerronnassa ei tarkoita lisärekvisiitan, kehon- tai elekielen lisäämistä, vaan nimenomaan suullisen ilmaisun kehittämistä perinteisen kerronnan suuntaan.
Hyvänä esimerkkinä mainitsisin kisojen alkuvuosien SM-mestarin, Aune Ahon tyylin, traagisen ja koomisen ilmaisun yhdistämisen ja eleettömyyden. Pohjois-Karjalan nuori aluemestari, SM-kisojen kolmonen Tiina Varpiola edusti tavallaan modernia tarinankerrontaa, sellaista nuorekasta nykyajassa liikkuvaa tarinointia, jota jatkossa kisoihin ehkä kaivattaisiin enemmänkin (?).
Öisinajattelija