Toinen Turunen
Katselin TV-1-ohjelmaa ”Toinen minä” (25.7.2013). Kevyen grillauksen kohteena oli kirjailija Heikki Turunen. Hänestä yritettiin tehdä ”toista”, muun muassa näyttelijää. Käsikirjoittajaa, ties mitä? Johan otti aivoon!
Heikki Turunen on Joensuun Elli ja Simpauttaja ja Hämärän tunnin tarinoiden kirjaaja ja paljon muuta. Ei miehen tarvitse eikä mielestäni edes pidä alistua televisio-ohjelmien pelleksi tai ”toiseksi”, missä roolissa hän ei ollut kotonaan ollenkaan (?).
Jos haluatte hlö-kuvan Heikki Turusesta, menkää muualle. Kannattaa katsoa vanhoja kuvia! Mieluusti (jo lopetettu) Wanha Jokela, mieluusti halaus Anneli Saulin kainalossa. Turusen kaltaisen ”viimeisen maaseutukirjailijan” ei tarvitse olla pelle jonakin ”toisena” ajankohtaiskasvona! Heikki, parahin, menikö arvostelukyky? Anna nyt Hanna Kirjavaisen ja Eija Komun (loistavia tyyppejä!) tehdä se, mikä naisten tulee tehdä, jotta olisit se IKONI, minkä portretin ansaitset. Ei Sinun tarvitse olla siinä osallisena.Naiset näkevät, naiset tekevät…
Annetaan miehelle puolustuspuheenvuoro:
(Näin, suunnilleen, Heikki Turunen puhui TV-1 – 25.7. -ohjelmassa. Nämä ovat pikapiirtoja ja muistini saattaa pätkiä…)
”Olen tottunut erakkona olemiseen, yksin kärsin häpeät, onnen hetket ja tyytyväiset tunnelmat, jännittää olla ison porukan eli näyttelijöiden kanssa tekemisessä… Pitää ylittää itsensä….”
”Joskus olen onnellinen, kun olen yksin ja aamulla. Elän, herään, maailma nukkuu. Ne ovat valaistuksen hetkiä. Sitten kun katson kriittisellä silmillä tekstiä mitä tuli tehtyä yön yli, hävettää. Pari kolme hyvää kirjaa vielä, olen kohta 65, siinä olisi jalostuminen. Nykyään häiritsevät tekijät häviävät, ovat vähissä. Minä vain kidutan itseni loppuun saakka. Voi kun saisi vielä jonkun jämäkän tekstin, jutun kansiin ja kirjoihin…”
Heikki, puolituttavan kutsuhuuto: rauhoitu. Saat kansien väliin vielä vaikka mitä…
Öisinajattelija