Ainakin yksi suomalainen sarjamurhaaja on tiedossa: Jalmari Saari. Näitä massamurhaajia on kyllä paljon useampiakin, sillä vuoden 1918 kansalaissota teki monesta tappajan, ensin kostonhimoisista punaisista, sitten teloittajiksi ryhtyneistä valkoisista. Yksi Jämsässä toiminut raaka tappaja, siis aito sarjamurhaaja oli Jalmari Saari, hänen tekonsa ovat nyt näytillä Joensuussa, taidekeskus Ahjossa.
Kerron heti alkajaisiksi, miksi Joensuun Ahjon näyttely kannattaa katsastaa ja puhuttelee nyt: on nimittäin hyvä miettiä sitä, mitä sota ja koston kierre tekee nykyajassa Ukrainassa ja Venäjällä esimerkiksi sodan jälkimainingeissa. Sodat loppuvat aina aikanaan, mutta seurauksista usein vaietaan. MIKSI nytkään juuri kukaan poliitikko ei puhu rauhasta, ei diplomatiasta, vaan vain asetoimituksista? Miksi aikaisempien sotien historia karmeine seurauksineen yhä unohdetaan tai kielletään?
“Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa”
SOTA on tunnetusti julmaa …ja sen oheisseuraukset eli kosto, viha ja perintö siirtyy uusille sukupolvelle. Näin on käynyt Suomessakin.
Kansalaissodat ovat tutkimusten mukaan tavallisia sotiakin julmempia – ja juuri Ukrainassa on kysymys myös Neuvostoliitto-nimisen imperiumin hajoamisen seurauksista, eräänlaisesta “slaaviveljien ja sisarten” kansalais-sisällissodasta, mihin monet ulkovallat ovat sittemmin sekaantuneet. Ukrainalaisten auttaminen on ymmärrettävää, sillä uhrit ja oman maansa puolustajat löytyvät siltä puolen. Silti ei ole ymmärrettävää se, että avunanto on saanut nyttemin katastrofaaliset militaristiset mittasuhteet ja Venäjän putinistien kavala hyökkäys on vaarassa laajentua minä hetkenä hyvänsä ydinsodaksi. Kysymys ei ole enää vain “putinistien pahuudesta”, mustavalkoasetelmasta, vaan maailmanrauhasta paljon mainostetun demokratian kehdossa, ns. sivistyneessä EU-Euroopassa. (Niin, emmehän me täällä Pohjantähden alla ole juuri miettineet sotia ja niiden uhreja tai vaikutuksia muualla, kaukana Afrikassa, Lähi-tai Kauko-Idässä tai latinalaisessa Amerikassa, emmehän, soimaako omatunto vasta nyt?)
Suomi vuonna 1918 ja Jämsän massamurhat
Vähän yli 100 vuotta sitten myös Suomessa riehuivat massamurhaajat. He olivat kansalaissodan päätyttyä, keväällä ja kesällä 1918 pääosin valkoisia, jotka kostivat, teloittamalla siviilien ohella teini-ikäisiä naisia ja lapsia, tappamalla nälkään keskitysleireillä tuhansia punaisten puolella olleita, ei edes taisteluihin osallistuneita Suomen kansalaisia.
Jämsän massamurhat ovat nyt esillä Joensuun taidekeskus Ahjossa , ainakin 8.10. saakka. Sinne on koottu 57 kpl koivuvastoja (tai pohjalaisittain vihtoja), sillä muuan jämsäläinen suurtilallinen nimeltään Jalmari Saari teloitti henkilökohtaisesti parin kaverinsa kanssa vähintään 57 punaisiksi epäilemäänsä jämsäläistä. Jämsän terroriaallossa kuoli miltei sata ihmistä ja juovuksissa riehuneen Jalmari Saaren teloittamien, usein myös kiduttamien uhrien luku saattaa olla suurempikin.
Taiteilijat , Kari Virtanen & Juha Hanki ovat keränneet nämä koivuvastat Jalmari Saaren kotitilan mailta – symbolisesti muistuttamaan tuosta karmeasta historiasta. Karmean siitä tekee myös se, että Jämsän sosiaalidemokraattinen työväki ei edes osallistunut kanslaissotaan, vaan pitäytyi pasifistisen puolueettomana koko talven ja kevään 1918. Jalmari Saari teloitti ensin työväenyhdistyksen johtajat ja sitten valikoiden ne Jämsän työläiset, joille kantoi muuten kaunaa…
Kansalaissodan jälkeen Jalmari Saaren veriteot ja karmea koston kierre kyllä herätti liberaalinkin porvariston. Oikeutta käytiin, mutta Saari vapautettiin vastuusta kuten niin monet muutkin murhaajat, esimerkiksi naisia tappaneet valkoiset pyövelit Lahden Hennalassa (Öisinajattelijan syntymäsijoilla, muuten).
Massamurhaaja Saari koki oman kohtalonsa pudotessaan (humalassa) oman riihensä katolta 1925. Legenda kertoo, että joku olisi hänet sieltä maahan tuupannut…
Öisinajattelija