Lauantaina 25.11.2023 Helsingissä ja kaiketi muutamissa muissakin suomalaiskaupungeissa, ainakin Joensuussa, osoitettiin mieltä “vieraan vallan sotilastukikohtia vastaan”. Niiden suunnitteleminen on Nato-Suomen militaristisen eliitin sisäpiireissä jo pitkällä, vaikka Suomen ja USA:n kahdenvälisen erityisen DCA-sopimuksen sisällöstä ja vaikutuksista ei tavan kansalainen, tai edes eduskunta tiedä juuri mitään. Salailu on totaalista, pahinta kautta aikojen!
Uhattu suvereniteetti
Alueellista Suomen suvereniteettia uhkaava ns. Puolustussopimus Suomen ja USA:n välillä (DCA) ei ole ainakaan suomalaisten rauhanjärjestöjen mieleen – puolueet ovat kauttaaltaan hämmästyttävän hiljaa koko asiasta. Se pelottaa esim niitä, jotka ovat jo allekirjoittaneet Ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen -adressin.
Allekirjoittajien joukossa ovat mm. Arja Alho, Mikael Böök, Noora Dadu, Tarja Gronberg, Leena Eräsaari, Aki & Mika Kaurismäki, Markku Kivinen, Elias Krohn, Jyrki Käkönen, Marianne Laxen, Rosa Liksom, Laura Lodenius, Karim Maiche, Teemu Matinpuro, Claes Olsson, Veronica Pimenoff, Outi Popp, Heikki Patomäki, Vesa Puuronen, Syksy Räsänen, Juhani Suomi, Saara Särmä, Thomas Wallgren, Mikko Zenger ja monia muitakin tunnettuja, eri ammatteja ja ideologisia näkökantoja edustavia kansalaisaktivisteja.
Adressin voi allekirjoittaa osoitteessa:
adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
Suomen Nato-jäsenyys ei edellytä DCA-keskinäissopimusta, joka on esim presidentti Sauli Niinistönkin mukaan “melkein suurempi muutos kuin Nato-sopimus”. Lyhyesti se merkitsee tiettyjä alueluovutuksia vieraan vallan käyttöön. Mahdollisesti satamia, lentokenttiä ja harjoitusmaastoja. DCA merkitsee myös toimi- ja tuomiovallan luovuttamista vieraalle vallalle, sillä alueellisia tukikohtia voidaan käyttää myös kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia vastaan, soveltaen esim USA:n lainsäädäntöä, ei Suomen. DCA-sopimuksen mukaan luovutettuja alueita voidaan käyttää tietenkin sotilaallisiin tarkoituksiin USA:n komennuksessa – vapautettuna tavanomaisista lupa- ja käyttömaksuista. Näille alueille, niiden tiettyihin osiin, ei suomalaisilla ole mitään asiaa…, joten kukapa tietää mitä siellä tapahtuu ja millaisia aseita varastoidaan.
Kuulostaa uskomattomalta – kuten asian salailukin!
Ei siis ihme, että myös Joensuussa vähän yli parikymmentä henkeä kokoontui lauantaina 25.11. Joensuun torilavan tuntumaan keskustelemaan asiasta – Joensuun Rauhanryhmän ja sen vetäjän Kirsti Eran aloitteesta. Puheenvuoroja käyttivät Kirstin lisäksi myös vasemmiston kaupunginvaltuutettu Alia Dannenberg ja kansalaisaktivisti Martti Vaskonen . Niissä vaadittiin, että DCA-sopimuksesta tulee tiedottaa kunnolla ja käydä avoin, perusteellinen keskustelu julkisuudessa ja eduskunnassa. Salailu päätöksen valmistelussa ei lupaa hyvää tulevaisuudessa. Dannenberg piti koko sopimusta ja Suomen Nato-intoilua pahimman luokan “suomettumisena ”.
Suomettumisen paluu
Vasemmiston Alia Dannenberg, reservin upseeri, vertasi mielenkiintoisessa puheenvuorossaan Nato-Suomen DCA-ja USA-intoilua “Kekkoslovakian” paljon puhuttuun ja laajasti nykyisin kritisoituun suomettumis-ilmiöön. USA:sta ja Natosta on yhtäkkiä tullut “rauhanturvaajia”, joilta haetaan militaristisin tunnuksin “turvatakuita rauhan takaamiseksi”, jopa luovuttamalla Suomen maantieteellisiä alueita vieraan vallan käyttöön. Kuinkahan meillä olisi reagoitu Suomen ja Varsovan liiton vastaaviin keskusteluihin ja sopimusneuvotteluihin 1970-luvulla? Muistelen, että juuri 1970-luvulla Kreml ehdotti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia, mutta Urho Kaleva Kekkonen, UKK, torjui nämä ulkovallan pyrkimykset diplomaattisesti vaikenemalla. Toisin on nyt, Nato-harjoitukset Suomen maaperällä ovat arkipäivää….
Alia Dannenberg toi “valeuutis”-kuvitteellisin historiallisin esimerkein hyvin ilmi sen kuinka kielenkäyttö on nyt 1970-luvun suomettumis-ilmiötä vastaavaa – ja jopa paljon pitemmälle menevää mielistelyä ja nöyristelyä. Samanlaista kansallista yhtenäisyyttä & suomettumista vaaditaan kaikilta puolueilta, koko kansalta. Tämähän on samaa hymistelypolitiikkaa, mitä vaadittiin joskus YYA-suhteessa Neuvostoliittoon. Vain ilmansuunta on vaihtunut.
Sekä Dannenberg että Kirsti Era painottivat myös “jokamiehen oikeuksien” menetystä ja vain amerikkalaista oikeuskäytäntöä USA:n mahdollisissa sotilastukikohdissa Suomessa. Tulee mieleen vaikka maankäyttö, ympäristön pilaaminen sotilastoimin, lentokoneiden ja sotaharjoitusten & kuljetusten liikenne- & meluhaitat. Entä miten sujuu mahdollisesti esim Lapissa poronhoito tai marjastaminen ja retkeily (?). Myös amerikkalaissotilaiden rikokset Suomessa tuomittaisiin vieraan vallan oikeusistuimissa (?)
Avoimelle keskustelulle olisi totta tosiaan tilaus!
Piikkilankaa ja aitaa itärajalle
DCA -sopimus ei kuitenkaan kansaa puhuta (koska siitä vaietaan). Sen sijaan vaatimus “Rajat kiinni” tuntuu olevan lähimain kaikkien puoluejohtajien, ei vain halla-aholaisten persujen kansalliskiihkoinen vaatimus kun Suomeen on tullut FSB-putinistien ja Venäjälllä toimivien, maahanmuuttajia rahastavien rikollisliigojen saattelemina muutama sata, alle tuhat turvapaikanhakijaa (tilanne 26.11.2023). Vielä jokunen vuosi sitten haaveiltiin täällä susirajallakin, että kahden Karjalan välillä pian säädettäisiin viisumivapaus! Nyt rakennetaan raja-aitaa, kärrätään esteiksi varusmiesten voimin betoniporsaita ja puretaan kiireessä piikkilankarullia…
Mielenkintoista on tietysti se keneltä rajat suljetaan, kenellä on vaikka EU:ssa liikkumisvapaus ja ketä kontrolloidaan tiukimmin. Ihmisarvo on eri kansalaisilla erilainen. Aivan muutama vuosi sitten puhuttiin avoimista rajoista (?). Nyt kiihkoillaan aitojen rakentamisella.
Rajat kiinni -vaatimusten takaa paistaa kokomustan hallituksen(kin) innolla lietsoma “ryssäviha”, joka alkaa purra entistä tehokkaammin kun sitä tarpeeksi eri kanavilla kansalle syötetään. Siitä kärsivät monet kansallisuudet, eivät vain suomalaiset ja tavan venäläiset. Siitä kärsii myös koko kansan moraali.
Ennakkoluulot syövät kaikkia sukupolvia, miestä ja naista! Samalla viedään kahden maan, Suomen ja Venäjän kansalaisten jo vuosikymmenien ajan hyvin toiminut ruohonjuuritason yhteistyö ja kansalaisyhteiskunnan rakennuspalikat! Yritys tukahduttaa kansalaisjärjestö Suomi-Venäjä-Seuran kaikki toiminta lopettamalla sen avustukset vuodeksi 2024 on vain yksi esimerkki ennakkoluulojen ja “ryssävihan” lietsomisessa. Rajat kiinni -politiikasta kärsivät ennen muuta myös Suomessa asuvat ulkomaalaiset, etenkin venäläiset ja ukrainalaiset, joilla on sukulaisia, omaisia ja tuttavia Venäjällä ja Ukrainassa. Ennakkoluulot heitä kohtaan kasvavat, koska myös monet Suomessa asuvat ukrainalaiset puhuvat venäjää ja heilläkin voi olla Venäjän kansalaisuus.
Ei taida aina tulla tässä uudemmassa “pakolaisaallossa” monenkaan suomalaisen mieleen, että sellaiset Lähi-Idän maat kuten Jemen, Irak, Syyria, Afganistan eivät ole ehkä kaikkein turvallisimpia asuinpaikkoja? Eihän näiden maiden pakolaisten ja sodan uhrien kohtalosta media nyt hiiskahda sanaakaan?! Paitsi että muistutetaan kalliista polkupyöristä, hyväkuntoisista nuorista miehistä – siis elintasopakolaisista.
Pienelläkin pohdinnalla voi aika hyvin ymmärtää, että eivät valtavat massat, vaan vain aika harva ja suht terve ja kenties varakkaampikin pakolainen päätyy Suomen Lappiin saakka. Tuskinpa Venäjän putinistit tai FSB pystyvät oikeasti organisoimaan sellaista ”massamuuttoliikettä” Venäjällä oleskelevien ulkomaalaisten keskuudessa, jollainen on syntynyt imperialististen valtioiden (Englanti, Ranska, USA ym.) valloituspolitiikan ja esim orjuuden harjoittamisen myötävaikutuksella tai jopa nyttemmin aivan luonnostaan, aavikoitumisen & ympäristötuhojen seurauksena esim Välimeren ympäristössä? Mutta: pieni se on pienikin kiusa Nato-Suomelle, joka näköjään kovin helposti hermostuu ja alkaa kiivailla oletetun ”Nato-sateenvarjon” turvin. Varsinaiset Afrikan, Lähi-Idän ja arabimaiden massamittaiset kansainvaellukset ovat muuten vasta edessä ja niiden syynä on nälkä, jano, konfliktit, sodat, väestönkasvu ja muut (usein länsimaiden imperialistisen politiikan aiheuttamat) kurjuudet
Moni muuttaja, juuri edellämainituissa Lähi-Idän maissa, joista pakolaisia on nyt marraskuun 2023 aikana Suomeen tullut, saattaa kuulua myös ”väärään” puolueeseen, uskontokuntaan, heimoon, klaaniin tai etniseen vähemmistöön. Siinä joukossa moni hyväosainenkin kansalainen saattaa tulla vainotuksi. Silti: mitä luultavimmin hänkin on lähtenyt kotimaastaan pakoon juuri sortoa, vainoa, sotaa – sitä turvaa hakemaan, jota tarvitsee? Ehkäpä myös auttaakseen myöhemmin sodan & sorron alla kituuttelevaa perhettään? Ei ole aina hänen pahin rikoksensa tai vikansa se, että joutuu Venäjän putinistien ja ihmissalakuljettajien pelinappulaksi. Nykytilanteesta saamme syyttää tietenkin Kremlin häikäilemätöntä ja kansainvälisiä sopimuksia halveksivaa politiikkaa, mutta tähänkin konfliktiin voi löytää monia lähihistoriallisia syitä, jotka kannattaa ottaa huomioon.
“Vaarat ja viettelykset”
Sitten loppukevennys: Suomen Pravda HS on avannut uuden essee-osaston presidenttiehdokkaille; he voivat nyt kertoa suomalaisuudesta mieleisensä kirjan kautta. Ensimmäisenä aakkosissa oleva Mika Aaltola osottautuu Juhani Ahon Juha –romaanin (vuodelta 1911) ihailijaksi. Hän tulkitsee Ahon kirjan omalla tavallaan, mutta ilman muuta nykyajan henkeen, suomalais-venäläisen ikiaikaisen “ryssävihan” viitekehyksessä. Jo esseen otsikko puhuu puolestaan: “Venäjän rajan takana vaanivat vaarat ja viettelykset ” (HS 19.11.2023).
Öisinajattelija jää mielenkiinnolla odottelemaan, ylittävätkö muut pressaehdokkaat Aaltolan aika omaperäisen (sanoisinko vainoharhaisen) tulkinnan omissa kirja-arvioissaan ja mieltymyksissään?!
Susirajan virallinen Öisinajattelija