Sanotaan, että kaikki ovat tasa-arvoisia täältä lähtiessään, kuollessaan. Se jos mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Maailman kansalaiset ovat epätasa-arvoisia jo syntyessään, erottautuvat ratkaisevasti toisistaan eläessään ja lopulta kuollessaankin.
Enkä nyt tarkoita eroa eliitin ja ruohonjuuritason välillä. En siis aio kritisoida suurmiehiä tai -naisia, maailmanvalloittajia ja valtiomiehiä, suurkapitalisteja ja huippu-urheilijoita tai taiteilijoita, jotka kuollessaan tai jo eläessään ovat median lemmikkejä, rikastuvat tai saavat absoluuttista valtaa ja erkaantuvat tavallisista kuolevaisista viimeistään hautajaisissaan taivaallisiin sfääreihin. Tosin, mikään ei ole hauskempaa ja subjektiivisempaa luettavaa kuin esim poliitikon omaelämäkerta, jossa hän kuvaa uransa tahtomattaan sujuvana ego-fiktiona ja esittelee vain itsensä sekä jälkiviisaasti ainaoikeassaolemisensa perusteet. Olen lukenut sellaisenkin tarinan, jossa Suuri Valtiomies, miesmuistelija, ei muista lainkaan olleensa ikänsä naimisissa ja saaneensa viisi lasta.
Mikään ei ole epäluotettavampi lähdeteos kuin huippupoliitikon muistelmat tai muuten vain vallassa pöyhistelevän suurmiehen itsetilitykset. Mutta nyt siirryn asiaan.
Maailma ei ole kylä
Tarkoitan tasa-arvosta puhuessani tällä kertaa aivan tavallisia kansalaisia, jotka kuollessaan, useimmiten jo eläessään, ovat meille ja medialle pelkkää marginaalia ja massaa. Täällä Pohjantähden alla elämme nimittäin äärettömän Eurooppa-keskeisessä maailmassa, Pikku-Amerikassa. Katselemme asioita ja maailman ihmisvilinää, kuolemaakin, ylhäältä tai sitten Brysselin, Berliinin, Pariisin, Lontoon ja New Yorkin vinkkelistä. Entistä subjektiivisemmin.
Maailma ei ole kylä. Se ei pienene eikä kutistu globaalin tiedonvälityksen ja mediamyllerryksen tai matkailun myötä. Ei ollenkaan. Euroopan ja Amerikan näkökulmasta kaikki muu maailma, erityisesti etelä ja itä ovat toisarvoista autiomaata ja mediahöttöä, kansalaiset jotenkin kehittymättömiä, joskus sentään, maan vallanpitäjistä riippuen, kehityskelpoisia demokratia- ja sivistysmittapuullamme. Tuskin onnistumme peittämään halveksuntamme näitä lähimain ”ali-ihmisiä” kohtaan heidän ahertaessaan puutteessa ja nälässä, heidän yrittäessään paeta sotaa tai kohtaloaan parempiin oloihin. Heidän kuollessaan sodissa, terroriteoissa, katastrofeissa tai nälänhädissä tunnemme sielussamme toki pienen inhimillisen vihlaisun – tai korkeintaan sääliä. Mutta hädän mittasuhteita punnitsemme entistä selvemmin täysin ”eurooppalaisittain”.
Minusta Franz Fanonin ”Sorron yöstä” on juuri siksi edelleen ajankohtainen hätähuuto ja Che Guevaran, Marxin ja Leninin ajatukset jakautuneesta maailmasta lukemisen arvoisia.
Hautajaisia Ukrainassa, vesihautoja Välimerellä.
Kun lentokone ammuttiin alas kesällä 2014 Ukrainan taivaalla, se kiinnosti mediaa koska matkustajat olivat lännestä. Kun tusina ukrainalaista sai surmansa eilen 13.1.2015 bussi-iskussa, uhrien nimiä ja kasvoja ei näe kukaan. Monenko syyrialaisen hautajaisissa media on vieraillut? Moniko Afganistanin, Irakin, Palestiinan, Libyan, Syyrian tai Somalian joukkomurha tai terroriteko on saanut lännen valtionjohtajat arkkurivien äärelle?
Luin joulun aikaan lehteä nimeltä Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta. Se on Into Kustannuksen julkaisu, josta voi lukea suomeksi noiden kahden lehden parhaita tutkivan journalismin artikkeleita. Paksua lehteä ilmestyy 6 numeroa vuodessa. Lukekaapa, suosittelen!
Tuossa lehden numerossa 6 / 2014 kiinnitti huomioni pari juttua – Zinaida Burskajan ”Donetskin kaivajat” (jossa kysymys tuntemattomien ruumiiden etsimisestä) ja Stefano Libretin ”Veden varassa” (joka kertoo Välimerellä hukkuneista pakolaisista).
Ajatelkaapa seuraavia epäreilun ja epätasa-arvoisen kuoleman lukuja. Viime vuonna 2014 Välimerellä hukkui reilusti yli 3000 venepakolaista. Siis virallisten tietojen mukaan. Uponneita pienveneitä ja yksittäisiä hukkuneita tuskin tiedetään! EU on myös kunnostautunut asiassa: se on sulkemassa portteja EU-onnelaan ja ajamassa alas Libyasta, Syyriasta ja Eritreasta jne tulevien venepakolaisten pelastusoperaatioita siksi, että kaikkien onnettomien käännyttäminen merellä tai lähtösatamissa ei enää onnistu poliisivoimin tai sopimuksin…
Öisinajattelija