Tampereen 45. lyhytelokuvajuhlilta jäi mieleen kovatasoinen kansainvälinen sarja. Maahanmuuttoa, rasismia, ajelehtivaa ulkopuolisuutta, naisten ja lasten kaltoinkohtelua käsittelevät ”puolidokumentaariset” fiktiot puhuttelivat. Katsoin sarjan 60 elokuvasta miltei puolet, ja niistä useimmat olivat hyvin yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Myös erikoisohjelmistosta löytyi välillä todellisia helmiä – esimerkiksi ukrainalaisohjaaja Myroslav Slaboshpytskin outo ja karu elokuvamaailma.

 

The Tribe

Myroslav Slaboshpytski (s.1974) puhutti kriitikoita vuosi sitten Cannesissa. Ohjaajan ukrainalaisesta kuuromykkien oppilaitoksesta kertova The Tribe (Heimo, 2014) on nimittäin aito ”mykkäelokuva”, jonka viittomakieltä ei tekstitetä. Se sisältää sen verran elokuvallisesti taiturimaista kerrontaa, että tekstejä ei kaivatakaan. Huomio keskittyy kuvaan: hienoon näyttelijäohjaukseen, pitkiin otoksiin ja kehonkieleen.

The Tribe käynnistyy kun sisäoppilaitokseen saapuu uusi tulokas, Sergei. Katsoja tietää mitä odottaa, mitä tulokas kenties saa kokea ennen kuin pääsee ”heimon” jäseneksi. Väkivalta onn koko ajan läsnä. Yhteisön kautta tulee kuvatuksi myös ukrainalainen karu arki ja ihmiset, joilla ei ole paljon toivoa, mutta silti omat sääntönsä ja kunniakäsitteensä.

 

Lyhyitä elokuvia väkivallasta

Tampereella omana sarjanaan esitetyt Slaboshpytskin lyhytelokuvat (Välikohtaus 2006, Diagnoosi 2009, Kuurous 2010, Ydinjätettä 2012) olivat nekin karmaisevan realistisia ja tyrmääviä. Ohjaaja ei katsojia sääli, kuvia kumarra eikä ole taatusti nykyistenkään vallanpitäjien suosikki. Varttitunnin fiktiofilmeissä ei juuri puhuta – Välikohtausta lukuunottamatta.

 

VÄLIKOHTAUS alkaa vodkanhuuruisella kohtauksella, jossa vanheneva metsänhoitaja naukkailee tyytyväisenä kaverinsa kanssa odotellen tyttärensä yllätysvierailua. Tämä haluaa esitellä isälle miesystävänsä. Vähän ennen kohtaamista nuoripari tapetaan ja jo tajuton tytär raiskataan julmasti.

DIAGNOOSI on narkkarikuvaus, jossa pariskunta pidätetään poliisin tehtyä ratsian rähjäiseen laitakaupungin huumeluolaan. Väkivaltaisen yhteenoton seurauksena raskaana oleva nainen päätyy sairaalaan ja ennenaikaiseen synnytykseen. Siitä kaikki karmeus vasta alkaa: lapsen diagnoosi ei paljoa lupaa ja nuori isä ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

KUUROUS on kuin lyhyempi versio Kieslowskin filmistä ”Lyhyt elokuva tappamisesta”. Se on oikeastaan vain yhden otoksen filmi, jossa miliisi kiduttaa kuuroa nuorukaista autossa saadakseen jonkimmoisen tunnustuksen ja allekirjoituksen. Miliisiauto tärisee ja moottori käy; se on koko ajan käynnissä kun nuorta miestä tukehdutetaan muun muassa muovipussilla.

YDINJÄTETTÄ on tässä sarjassa peräti ”hauskin” filmi. Siinä ollaan radioaktiivisen jätemateriaalin käsittelylaitoksessa. Keski-ikäisiä henkilöitä on kaksi: trukkikuski-mies ja pesulanhoitaja-nainen. Kuvat ovat pitkiä, sisätilat karuja ja ulkomaisema avaran autio. Työtä tehdään arkisesti, minuuttiaikataululla kunnes koittaa juhlahetki ja mies ja nainen päätyvät eleettömästi sänkyyn. Seksisuhteesta romantiikka on kaukana. Pano on miehen pano ja vain alapäät tarvitsee riisua…

Öisinajattelija