Tiesitkö että?
KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITON
TEEMAVIIKKO on meneillään: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”-teemalla!
Voi kunpa tämmöisiä viikkoja olisi ollut silloin kun
veljeni Pertti Antero ”Bronco” Stranius (1954-1974) eli maallista vaellustaan Pohjanmaalla, Kannuksessa,
pyörätuolimiehenä, mutta hyvien ystävien ja rakastavien vanhempien huomassa kuitenkin!
”Bronco” oli melkoinen shakinpelaaja ja urheilun tietomies! Opiskelujeni alkuvaiheessa olimme viikottain kirjeenvaihdossa, niin politiikasta kuin urheilusta. Velipoika tiesi kuka oli se kuudes Munchenin kymppitonnilla…tai sumopainin paras Japanissa…
Muuan Inka K-S pisti Kehitysvammaisten teemaviikon tiimoilta Lieksassa tuulemaan (kuten usein käy hyberaktiiveille kansalaisaktivisteille!),
ohessa pientä raportointia Lieksan tiistain (3.12.2013) meiningeistä.
Vammaisuus valkokankaalla
Lieksan kulttuurikeskuksessa järjestettiin 3.12. hieman poikkeuksellinen ja samalla ainutlaatuinen elokuvafestivaali ”Vammaisuus valkokankaalla”. Idean äitinä on ollut Luova-keskuksen Inka Kivi-Stranius ja muita toteuttajia olivat Lieksan kehitysvammaisten tukiyhdistys ja Honkalampi-säätiö.
Festivaali oli kaikille avoin ja maksuton. Se keräsi parhaimmillaan kolmisenkymmentä innokasta osanottajaa. Mukana oli niin vammaisia kuin heidän omaisiaan sekä muutakin yleisöä.
Festivaalin ensimmäisellä puoliskolla nähtiin elokuva ”Vähän kunnioitusta”. Se on muutaman vuoden takainen koskettava tarina kehitysvammaisen tytön sopeutumisesta itsenäiseen asumiseen ja arkielämään. Filmin jälkeen Suomen elokuvakerhojen liiton pääsihteeri Markku Varjola alusti aiheesta ”Vammaisuus valkokankaalla”. Hän totesi, että varsinkin vanhemmissa elokuvissa vammaiset esitettiin usein negatiivisessa valossa tai kauhutarinoiden pelottavina kummajaisina. Nyttemmin on kuitenkin ollut nähtävissä käänne parempaan: kehitysvammainen on usein oman elämänsä tähti ja avaa ongelmiensa kautta lähimmäistensä silmiä – vaikuttaen näin positiivisesti yhteiskuntaankin. Varjola myös esitteli asiantuntevasti seminaarin elokuvat ja johdatteli keskustelua illanistujaisissa. Hänen toiveensa oli, että Lieksa voisi ryhdistäytyä myös erilaisen elokuvakulttuurin alueella.
Mainio esimerkki uudenlaisesta elokuvasta on ”Kovasikajuttu”, joka nähtiin iltanäytöksessä. Se kertoo Pertti Kurikan Nimipäivät -nimisen punkbändin elämästä ja konserttikiertueista. Kaikki bändin jäsenet ovat tavalla tai toisella vammaisia, mutta eivät jää kohtaloaan suremaan! Siinä sivussa he vaativat räväkällä tavalla enemmän suvaitsevaisuutta ja myös taloudellista tukea vammaisasialle.
Kulttuurikeskuksessa esiintyi iltapäivällä myös Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin soittajia ja esillä oli myös Taidetoimintakeskuksen Jack Heiskasen upeaa taidetta. Seminaarin jälkeen vammaiskysymystä ja elokuvataidetta yleensäkin pohdittiin vielä Puustellin illanistujaisissa. Lieksassa ja erityisesti oppilaitoksissa olisi varmasti sijaa myös hieman erilaisten laatuelokuvien katselmuksille ja keskusteluille niistä.
Öisinajattelija