En ole vähään aikaan kirjoitellut kirjoista, siis lukemistani romaaneista. Korjataan puute, valitaan pari valiota. Seuraavia kirjoja et voi jättää kesken, sillä Rosa Liksom ja Esa Sariola häikäisevät jälleen!

 

Rosa Liksom: Väliaikainen. Like 2014.

Rosa Liksomille tittelit ja tunnustuspalkinnot eivät ole nousseet hattuun. Oli helppo ennustaa, että pienoisromaani Hytti nro 6 sai Finlandian vuonna 2011. Nyt Liksom palaa lyhytproosan pariin. Väliaikainen jakautuu kolmeen osioon. Muu maailma puhuu suomea tai välillä pääkaupunkiseudun slangia, pohjoisessa tarinoidaan meän kielellä.
Mukana on usein kunkin kertojan pikapiirretty elämänkaari ja ihmiselon kurjuus, johon yksinpuhelija suhtautuu rennonriettaalla huumorilla. Nämä Rosa Liksomin luomat, itselleen rehelliset arjen ahertajat osaavat jäsentää menneen, jättää surut ja murheet taakseen – ja nähdä väliaikaisessa elämässään myös valoisia puolia.

En tarkoita, etteikö kirjailija edelleen olisi yhtä yhteiskunnallinen kuin ennenkin, mutta itseironisen humoristinen peilaus ja siinä sivussa suomalaisen todellisuuden pimeä puoli tulevat nyt esiin kuin varkain.

Aika moni Rosa Liksomin henkilöhahmoista nousee kapinaankin. Yksilölliseen tai yhteiskunnalliseen. Pohjoisen tarinoissa kanttori kokoaa kartalta poistumaan määrätyn Raattaman kylän karvalakkilähetystön Helsinkiin ja muuan pohjoisen pitkäaikaistyötön lähtee eduskuntaehdokkaaksi tullen yllättäen valituksikin. Toisaalla hurmoshenkinen pappi pistää tuulemaan niin kirkossa kuin yksityiselämässäänkin. ”Prysselistä” taas tullaan ensin suurin toivein ”Kittihlään”, mutta palataan ankean lomanvieton uuvuttamana hyvillä mielin takaisin.
Pohjoisessa ovat Rosa Liksomin juuret ja mielenmaisemat omimmillaan. Silti myös etelän nuorempi väki saa häneltä mehevän kielen ja tekee hänestä taas kerran pienen ihmisen myötäeläjän ja ymmärtäjän.

 

Esa Sariola: Kaikella voimallaan. Otava 2014.

Esa Sariola on kuulunut lempikirjailijoihini aina 1980-luvulta lähtien – Väärinkäsityksiä, Rakas ystävä, Kuolemaani saakka, Jonakin tähtisenä yönä…
Olen tainnut lukea kaiken hänen julkaisemansa. Mies on ammattipsykologi ja se näkyy tekstissä.

Esa Sariola menee aina sankariensa – tai antisankariensa – sielun syövereihin eivätkä hänen henkilönsä ole koskaan yksiulotteisia tai mustavalkosia. Kaikella voimallaan-kirjassa menestyvä lakimies Tuomas joutuu pahuuden verkkoon, muistelemaan omaa kiusaajan rooliaan pikkupoikana – ja toteuttamaan vainoharhaisena ja vainottuna kammottavan rikoksenkin.

Tuomas tippuu korkealta ja menettää kaiken: työnsä, tyttöystävänsä, kaikki läheisensä ja vielä kunniansakin. Erakkona hän alkaa hioa vastatoimia, kostoa.
Esa Sariolan luoma verkottunut maailma on pelottava. Mitä enemmän liikut netissä, naamakirjoissa ja keskustelulistoilla, sitä helpompi henkilösi ja henkilötietosi on kaapata. Vakoilustakin on tullut huomattavan paljon helpompaa kun nettiholistit ja muut surffaajat suorastaan tarjoavat naivisti itsestään tietoja. Osaava hakkeri, vaikkapa vihamiehesi pyynnöstä, voi tehdä sinusta helposti pedofiilin ottamalla haltuunsa tietokoneesi ja alkamalla syöttää sinne / lähettää nimissäsi vaikka minkälaista roskapostia. Tämä käy nykyisin helposti ja voit äkkiä huomata, kuinka huojuvalla pohjalla olikaan aikaisempi urasi, statuksesi, ystäväpiirisi…

PS. Väliaikaisia näyttävät olevan nykyisin myös valtioiden rajat ja hallitsijoiden maineteot. Aforistikko Eero Suvilehto runoilee asiasta uutuuskokoelmassaan näin:

”Pilviä valtiot
kartat vain kangastusta
tuuli kun selaa poppeleita
ja ilta tuo terassille
vanhoja varjohallituksen miehiä”

(Mielipuoli satakieli. Runoja Balkanilta. Nispero 2014
http://aforisti.blogspot.fi/2009/06/eero-suvilehto.html )

Öisinajattelija