Ärräpäät täytti joulukuussa 5 vuotta. Vauvavaihe on siis jo takanapäin, mutta penikkataudista kärsitään yhä aika ajoin.

Ärräpäät syntyi vaihtoehtoisen itsenäisyyspäivän vieton jälkimainingeissa 2007 – omintakeisen juhlinnan ja ohjelmanumeroiden saadessa paitsi kehuja, myös ankaraa kritiikkiä. Tämä Joensuusta liikkeelle lähtenyt herätys johti keskustelijoiden järjestäytymiseen sähköpostilistaksi. Pian mielipiteiden vaihto levisi kautta Some-Suomen ja listakeskustelijoiden määrä kohosi 50:een.

Ärräpäät? MitäKukaHäh?

Ärräpäät on (pääosin) punavihreiden vastarannan kiiskien puolueeton some – siis osa sosiaalista mediaa ja keskustelulista. Aluksi elimme niin sanotun ”strannari”-listavaiheen, kunnes Martti Vaskonen (Joensuu) keksi nykyisen nimen ja Tuomo Tormulainen (Kontiolahti) hoiti teknisen puolen. Ärräpäät on tekniikaltaan suht vanhanaikainen, ei naamakirja, vaan ylläpitäjän (=Tuomo Tormulainen) ylläpitämä ja päivittämä spostimainen suljettu lista, jonne tätä blogia lukevat ja asiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua osoitteessa:
tuomo@tormunet.fi

Ärräpäät ei toisinajattelijoita sensuroi. Mutta Ärräpäissä on myös eettinen ohjeistus keskustelijoille. Sitä on tarvinnut vilauttaa vain harvoin. Silti silloin tällöin henkilökohtaisuuksiinkin mennään. Sanan säilä saattaa viuhahtaa sen verran kiivaasti, että listalta myös tuohtuneena poistutaan. Veri kuohuu ja vaihtuu. Teematkin vaihtelevat:
yhteiskuntakritiikistä ja politiikasta kulttuuririentoihin, Suomesta itään ja länteen, kirjoista elokuviin, runoista proosaan. Myös info eri tapahtumista ja hankkeista kiirii hyvin listalaiselta toiselle.

Meitä Ärräpäitä on joskus ollut lähimain 60. Tällä hetkellä (tammikuu 2013) listalla on 36 nimeä. Tammikuussa 2009 järjestettiin Lapinlahdella Ärräpäät-seminaari, joka keräsi kymmeniä osanottajia. Muitakin tapaamisia on ollut ja Ärräpäät ovat kansoittaneet milloin minkäkin marginaalijengin kissanristiäisiä.

Ärräpäät äänessä

Siteeraan jatkossa muutaman Ärräpäät-aktivistin mietteitä Ärräpäistä Some-Suomen pienimuotoisena äänitorvena ja keskustelupalstana.

PIA (Lapinlahti) kertoo miten liittyi listalle:
”Liimaudun vahingossa mukaan itsenäisyyspäivän 2007 jälkeen. Yht’ äkkiä sähköpostini alkoi tulvia viestejä, joissa Timo Munne ja Vesa Puuronen nokittivat toisiaan siitä, voiko Epäisänmaallisessa itsenäisyysjuhlassa laulaa silmien väliin ryssää. Minä aikani kummastelin ja päätin hypätä joukkoon. Googlasin ihmisiä, ihmettelin, ihastelin ja sain aikaan sen, että aika monta Hirveän Tärkeää Kukkahattutätiä lähti listalta kiukusta täristen…

Aivan alkuun listan asetelma ärsytti. Täällä oli sisäpiirin joukko hyvinkin arvonsa tuntevia tutkijoita, joiden asenne oli se, että meitä taviksia tulee opettaa.”

TAPANI (Hki-Jyväskylä) pohtii Ärräpäät-listan luonnetta:
”Parhaimmillaan se on jollakin tavalla toisin ajattelevien keskustelulista, jolla voidaan käsitellä mitä tahansa aiheita. Alkuvuosina suosittuja teemoja taisivat olla sosialismin historia, Stalin henkilönä ja johtajana, vähän myös Lenin, siis turhautuneiden(?) entisten kansandemokraattinuorten tai entisten taistolaisnuorten itsereflektiota. Ja tietenkin seksi. Sittemmin porukkaa on vaihtunut ja teemat ovat kirjavoituneet. Seksi on tietenkin säilynyt aiheena. Joku blogisti kirjoittaa blogikirjoitustensa esiversioita ärräpäihin ennen kuin julkaisee ne blogeissaan, toinen blogisti kirjoittaa blogiinsa ja heittää sitten tuotoksensa ärräpäiden luettaviksi.

Huonoimmillaan ärräpäälista on inttämislista, jossa jäykkäniskaiset taipumattomat käyvät keskinäistä painiaan kaikkien muidenkin nähden. Silloin mikään ei muutu, eivät mielipiteet, tulkinnat eivätkä aiheet. Tärkeintä on oikeassa oleminen, siis jäykkäniskaisen taipumattoman oikeassa olemisen todistaminen.”

ARI (Joensuu) mietiskelee syitä keskustelussa mukana olemiselleen:
”Varsinaista syytä en osaa mainita, mutta joku yleishyödyllisyys varmasti vaikutti. Se, että alullepanija oli tuttu myös aiemmista teksteistään ja muistakin edesottamuksistaan painoi vaakaa myös mukaan tarttumiseen. Käytäntö on sittemmin osoittanut, että valinta ei ollut ollenkaan paskempi: kirjoittaa voi milloin kerkiää ja tuntuu tarpeelliselta.

Ärräpäät on osittain kasvoton joukko, joita kiinnostaa sekä enemmän tai vähemmän asiallinen sanain säilöillä mittelö mitä vaihtelevammista aiheista, tiedottaminen, avun ja neuvojen kysyminen ja niiden suominen. Kasvoton siten, että kaikki eivät tunne toisiaan ulkonäöltä.”

AUVON (Kitee) mielestä Ärräpäät on
”…paikka vaihtaa ajatuksia…, tosin joskus joutuu hiukka härkittelmään saadakseen vastinetta. Aikaa se ottaa mutta toisaalta se menisi muutenkin kirjoittamiseen joten ainut ero, menetän kirjailijana miljoonan vuositulot kun kirjoitan tänne ilmaiseksi. toisaalta pyrin kierrättämään tekstini kirjaan joten ei ehkä suurtakaan tulon menetystä.”

RAUNI pohtii omaa rooliaan:
”Olen itse kiinnostunut kehittämään jotain uutta ja outoakin, mikä liittyy yhteiskuntaan sekä sosialismin kehittämiseen. Mutta vain sillä junttitasolla. Mikä tietysti voi olla varsin pitkäveteistä fiksuimmille…Tykkään etenkin Pian jutuista. En aina. Mutta se mikä estää keskusteluihin liittymistä, on ehkä se, että muut keskustelijat tuntevat toistensa perskarvatkin.

Ikävä kyllä joudun deletoimaan aika ajoin keskusteluja, koska niissä on niin inside juttuja sekä siksi, että aiheet viheltävät ohi ja lujaa. Ikävä kyllä en ole niitä, jotka millään tavalla esim. tykkäisivät armaasta naapurimaastamme tuolla idän puolella. Siitä tosin saisi aika mehevän aiheen? Jos ei muuten tunne itseään tyhmäksi, niin ainakin kun lukee joidenkin kirjoituksia. … Mutta räväkämpää, yleisempää ja junttisuvaitsempaa otetta kaipaan.”

Ja annetaanpa PIAN muotoilla vielä loppusanat ja kehu-kiteytys:
”Ärräpäät ottaa aikaa, mutta on se sen arvoinen. Poliittisen uudelleenheräämiseni alusta. Rikkoi atomisoituneen elämän asetelmani.”

Tervetuloa Ärräpäihin!
Öisinajattelija