Lehdissä on ollut monia kirjoituksia uudesta opetussuunnitelmasta – puolesta ja vastaan. Toiset pitävät digitalisaation lisäämistä kouluissa välttämättömänä ja toiset varoittavat Ruotsin mallista, jossa oppimistulokset ovat laskeneet.

Neljä vanhempaa kysyivät Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (HS 28.11.), miten vanhempien voimavarat riittävät lasten koulunkäynnin tukemiseen nykyisessä opetussuunnitelmassa. Tämä on erittäin asiallinen kysymys! He kyseenalaistivat uutta opetussuunnitelmaa siitä, että lapset joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan. Osa vanhemmista jaksaa seurata lastensa koulunkäyntiä, auttaa tehtävien tekemisessä ja harjoittelemisessa. Yksinhuoltajavanhemmat ja monilapsisten perheiden vanhemmat väsyvät, kun koulutyötä sysätään yhä enemmän kotien vastuulle.

Kokemukseni mukaan osa vanhemmista suhtautuu hyvin huolehtivaisesti lasten koulutyön seuraamiseen ja tukemiseen. He auttavat tiedonhaussa, neuvovat ja katsovat, että annetut tehtävät tulevat tehdyiksi. Liikaa ei voi kuitenkaan vaatia. Olen kuullut, että viidesluokkalaiselle on annettu tehtäväksi laatia PowerPoint-esitelmä jostakin aiheesta, ilman että PowerPointin käyttöä on opetettu etukäteen. Ymmärrettävästi vanhemmat tuskailivat kotona. Miksi oletetaan, että kaikki hallitsevat tietotekniikan täydellisesti? Ei ole myöskään vanhempien tehtävä jatkuvasti iltakaudet harjoitella lapsen kanssa. Koulun pitää pyrkiä nämä asiat hoitamaan.

Puhuuko kukaan opettajien uupumisesta? Olisiko opettajien ammattijärjestö OAJ:lla aikaa ja halua tehdä tutkimus jäsentensä todellisista mielipiteistä ja tähänastisista kokemuksista uudesta opetussuunnitelmasta? Tähän tuskin tarvitaan kymmenien tuhansien eurojen konsultteja tekemään kyselylomaketta, muutama pätevä opettaja riittää. He tietävät, mitä kysytään ja miten kysytään. Pitäisi kysyä esimerkiksi edistävätkö avoimet oppimistilat ja oppikirjoista luopuminen oppilaiden oppimista, vai heikentävätkö ne sitä. Miten avoimet oppimistilat äänimaisemaltaan ja työtaakaltaan vaikuttavat opettajien ja tietysti myös oppilaiden jaksamiseen? Kun ei ole enää oppikirjoja, opettajien työtaakka on käynyt täysin kohtuuttomaksi. On tuotettava itse opetettava materiaali ja läpikäytävä netistä, mitkä sivustot soveltuvat asian havainnollistamiseen. Tietotekniikan käyttö tietysti lisääntyy kouluissa koko ajan, mutta opettajien lisäkoulutukseenkin on löydyttävä määrärahoja ja sijaisia.

Vielä parempi olisi, jos OAJ:n palkkalistoilla olevat henkilöt jalkautuisivat satunnaisesti valittuihin kouluihin ja kävisivät tutustumassa, miten uusi opetussuunnitelma toimii käytännössä. OAJ:n pitäisi haastatella opettajia ja kysyä heidän mielipidettään oppilaiden oppimisen kehittymisestä sekä opettajien omasta työmäärästä ja jaksamisesta. Näin saataisiin kuva siitä, mihin kouluissa ollaan menossa ja mitä on tapahtumassa. Opettajankokouksissa harva opettaja viitsii asettua avoimesti työnantajaansa vastaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Voin olla vanhanaikainen, mutta mielestäni lasten ja nuorten on opittava lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Tämä tarkoittaa hyvän lukutaidon ja luetun ymmärtämisen opettelua, riittävää kirjoittamisen opettelua, matematiikkaa, luonnontieteitä ja englantia. Lisäisin tähän yhteiskuntaopin jo peruskoulussa. Koulussa pitäisi ikätasoisesti opettaa, miten yhteiskunta toimii. Opettajan tulisi selittää, miksi kerätään veroja ja mitä niillä saadaan. Pitäisi opettaa esimerkiksi prosenttilaskun yhteydessä, kuinka paljon on 40% rahassa jostakin summasta. Näin nuoret ehkä välttyisivät ylihintaisten lainojen ottamiselta.

Tietysti on ajateltu oppilaan oppimista ja oppilaan etua, kun on laadittu uutta opetussuunnitelmaa. Vai onko ajateltu sittenkään, ovatko määräävinä tekijöinä olleet rahansäästö ja teknologiayritysten lobbaaminen, kun Opetushallituksen visionäärit ovat uutta suunnitelmaa luoneet?