Suomalaisten velkaantumisesta on kirjoitettu paljon.
”Suureen velkaantuneisuuteen liittyvät riskit toteutuvat, kun velkaantuneet kotitaloudet vähentävät talouden häiriötilanteissa merkittävästi kulutustaan.”
Näin kirjoittaa Euro&Talous, Suomen Pankin tiedotusjulkaisu pääkirjoituksessaan otsikolla ”Kotitalouksien velkaantuminen on riski koko kansantaloudelle” keväällä vuosi sitten.*
Näistä asioista on puhuttu koko ajan, mutta vähän tuntuu tapahtuvan. Kauppalehti kirjoittaa:
”Maksuhäiriöisten suomalaisten määrä kasvaa vauhdilla – ”Ihmiset velkaantuvat moneen suuntaan”
Ja jatkaa: ”Maksuhäiriöisten henkilöiden määrä nousi Suomessa yli 380 000:n. Mikä pahinta: asuntolainoja on alkanut jäädä maksamatta.”*
Onkohan se kauheinta, vai se, että ihmisten rahat eivät enää riitä ruokaan tai lääkkeisiin?
Olen kirjoittanut jo aiemmin asiasta blogissani, mutta vielä ei ole pikavippilainsäädännöstä kuulunut mitään. Vaietaanko asia kuoliaaksi? Olen myös ottanut yhteyttä oikeusministeri Antti Häkkäseen, mutta vastausta en ole saanut. Esitän siis kysymykseni julkisesti:
”Arvoisa oikeusministeri Antti Häkkänen
Kysyn nyt uudestaan, missä vaiheessa pikavippejä koskevan lain valmistelu on ja tuleeko siitä mitään valmista?
Väkisinkin tulee mieleen, että painostus takaavien pankkien suunnalta on ministeriötä kohtaan niin kova, että pikavippejä hillitsevä lainsäädäntö viivästyy ja ehkä vesittyy. Eihän näin vaan käy? Jopa veronpalautusten maksatus vuonna 2019 elokuussa on käsittämätöntä. Miksi näin toimitaan, mikä peruste tällaiselle on? Onko tarkoitus, että rahat käytetään ajoissa pois, että jouluksi otetaan taas vippejä?
Toivon, että valvotte lainsäädännön huolellista valmistelua ja huolehditte, että tähän lakiin ei jätetä porsaanreikiä.
Pyydän vastausta tähän viestiini.”
( Linkki pikavippilainsäädäntöön: https://financer.com/fi/lainaa/pikavippi/pienlainoja-koskeva-lainsaadanto/ )
Kokoomus on koko ajan suorastaan vaahdonnut työllisyysprosentin noususta. Minkälaisia työpaikkoja nämä ovat, jos ihmiset eivät tule palkallaan toimeen? Tekevätkö he 40-tuntista työviikkoa, vai onko kysymys työpaikoista, joissa on työaikaa vain muutamia tunteja viikossa? Ovatko myös työvoimapoliittisilla kursseilla olevat ihmiset ”töissä”? Ja se tärkein kysymys: Minkälaista palkkaa ihmisille maksetaan? Firmathan eivät haluaisi maksaa yhtään mitään, aina löytyy joku, jonka on pakko ottaa työpaikka vastaan. Näin poljetaan työsopimuslainsäädäntöä todella törkeästi.
Kuulin juuri, että nuoret koodarit, juuri he, joita niin kovasti etsitään töihin, lähtevät Suomesta muualle. Eivät he halua töihin 2000 eurolla, jos jossakin toisessa maassa heille maksetaan moninkertaisesti.
Sähköyhtiöt kertoivat mahdollisuudesta, että ihmiset, joilla on maksuhäiriömerkintä, eivät enää saisi sähkösopimusta. Mistä tämä kertoo? Tämä kertoo siitä, että joillakin ihmisillä on oikeasti hätä. He eivät voi maksaa laskujaan. Sähköyhtiöt eivät halua olla mitään hyväntekijöitä, he haluavat rahansa. Samoin nekin joutuvat huolehtimaan, että sähkö kulkee ihmisille myrskyistä huolimatta ja maksamaan korvauksia, jos linjat ovat pitkään poikki. Kuka siis maksaa laskut, jos ihmisillä ei ole rahaa? Ehkä sosiaalitoimi tai jotkut turvautuvat hädissään pikavippeihin ja niiden kanssa onkin sitten naimisissa pitempään. Ylisuurten korkojen takia ihminen on pakotettu ottamaan uusia luottoja selvitäkseen entisistä maksuista.
Monet nuoret ovat menettäneet tulevaisuudenuskonsa, kun heillä on jopa 15 000 euron luottovelat ja kaikki ulosotossa. Mitä siinä enää huvittaa yrittää?
Eikö ministeriöissä tajuta sitä yksinkertaista tosiasiaa, että nämä pikavipit aiheuttavat suurta haittaa ja rasitteita yhteiskunnalle, koska seurausten hoitamiseen kuluu yhteiskunnan varoja?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kysyy nasevasti viime Kansan Uutisten Keskustelua- palstalla: ”Olisiko aika jo kypsä eriarvoisuusvaaleille?” Todellakin on! Hän kirjoittaa, että yleensä eriarvoisuus ei nouse vaalitenttien ykkösteemaksi. Puhutaan aina jostakin muusta. Toki ilmastonmuutos on tärkeä aihe, mutta jos eläkeläismummu laskee senttejään, voiko ostaa jotain tarpeellista lääkettään, hän ei ensimmäiseksi mieti ilmastoa.
Vasemmistoliiton on nostettava eriarvoistuminen ykkösteemaksi. Ihmisten toimeentulo palkallaan tai eläkkeellään, oikeus tehdä kokonaista työviikkoa, vakinaisten työpaikkojen saaminen ja nuorten parien taloudellinen tukeminen, että perheiden perustaminen olisi edes mahdollista sekä koulutukseen suunnatut rahat ovat niitä teemoja, millä vaalit voitetaan.
*Euro&Talous 2/2018
*Kauppalehti, Uutiset, 11.10.2018