Sitä saa, mitä tilaa, näin suomalaiset ovat äänestäneet. Äänestysprosentti sentään nousi noin 70 prosenttiin, joten sitäkään ei voi syyttää koko vasemmiston saamasta surkeasta tuloksesta.

EU-kriittisyys ja maahanmuuttovastaisuus saivat paljon ääniä. Paavo Väyrysen maahanmuuttovastaisuudesta en osaa sanoa, mutta EU-kriittinen hän on. Laura Huhtasaari sai jopa niin paljon ääniä, että hänen äänimääränsä on suurempi kuin vasemmiston ja sosiaalidemokraattien äänimäärä yhteensä. Ja Huhtasaaren äänimäärä on 6,9% siitä huolimatta, ettei monikaan ymmärrä hänen kreationismiaan, ei ole innostunut Amerikan rukousaamiaisista, eikä mediakaan kovin lempeästi häntä käsitellyt. Hesari julkaisi juuri vaalipäivänä koko aukeaman jutun sinisten Sampo Terhon nyrkkeilyharrastuksesta, oliko se sattumaa? Mahdollisesti aiheelliset gradun plagiointisyytökset tuotiin uudestaan esiin Huhtasaaren kannalta huonoon aikaan, mutta ihmiset äänestivät häntä siitä huolimatta. Miksi? Eivät kaikki voi olla jotain rasisteja tai tyhmiä, niin yksinkertainen asia ei valitettavasti ole.

Jokin aika sitten Netflix´issä oli katsottavissa Michael Mooren dokumenttielokuva ”Where to invite next”, nyt en enää nähnyt sitä siellä. Siinä Michael Moore kritisoi rankasti Yhdysvaltoja ja matkustaa Euroopan maissa viedäkseen Amerikkaan hyviä ideoita ja käytäntöjä, mm. pitkät lomat, loistavan terveydenhuoltojärjestelmän, ilmaisen koulutuksen, hyvän kouluruuan, erinomaisen opetuksen ( Suomesta ) ja paljon muuta. Sitä katsoessani hämmästyin, miten pitkiä lomia italialaisilla on. Jos oikein muistan, lomaa oli kahdeksan viikkoa ja tietysti kaikki juhlapäivät ja pyhimysten juhlapyhät siihen päälle. Haluaako suomalainen duunari, joka niska limassa painaa pitkää päivää räntäsateessa, rahoittaa EU:n yhteisesti keräämillä varoilla italialaisten lomanviettoa Välimeren rannoilla? Ei halua. Vaikka me kuinka tykkäämme italialaisesta spagetista ja pastasta, ei sittenkään. Italiahan on myös erittäin velkaantunut maa, kuten Kreikkakin.

EU ei ole ollut se rauhan liike, jota alun perin mainostettiin, pikemminkin se on nyt rahan liike. Vasemmisto ja sosiaalidemokraatit ovat koko ajan hehkuttaneet Euroopan yhteistyötä ja solidaarisuutta toisia maita kohtaan. Mitä siellä Euroopan parlamentissa, muissa päättävissä elimissä ja Euroopan keskuspankissa oikeasti tapahtuu, siitä kansalaisilla on hyvin vähän tietoa. Suomen 13 EU-parlamentin jäsentä 751:stä jäsenestä ei voi paljon vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Ehkä meppien pitäisi vielä enemmän kertoa kansalaisille selkokielellä, mitä siellä tehdään ja kuinka paljon he pystyvät vaikuttamaan ja ovatko he tyytyväisiä EU-parlamentin päätöksiin. Nythän EU on kovaa vauhtia menossa kohti rahaunionia ja puolustusliittoa, jossa kaikkien maiden velat ovat yhteisiä. Siinä meillä on maksamista, saa duunari painaa vielä pitempää päivää.

Maahanmuuttajat ovat toinen asia, mistä osa kansasta on hämmentynyt. Ruotsista kuuluu uutisia vakavasta jengiväkivallasta, joku saattaa pelätä, että samanlaista jengiytymistä ja väkivaltaa tulee tännekin. Tutkija Pasi Saukkonen kiirehti Ylen Ykkösaamussa sanomaan, että kyse ei ole maahanmuuttajista. ”Vuonna 2015 Ruotsista haki turvapaikkaa lähes 163 000 ihmistä ja seuraavana vuonna 30 000 ihmistä. Saukkonen kuitenkin huomauttaa, että järjestäytyneen rikollisuuden osalta kyse on pitkälti toisesta sukupolvesta, jonka vanhemmat ovat ehkä tulleet aikanaan Ruotsiin muualta.” ( Uusi Suomi 24.1.2018 ) Kotoutuminen ei ole näköjään onnistunut Ruotsissa kovin hyvin.

Lähes aina, kun jossakin Euroopassa tapahtuu räjähdys tai väkivallanteko, ensimmäinen toimittajien lause on: ”Todennäköisesti kyse ei ole terroriteosta”. Joskus on kuitenkin kyse terroriteosta. Se aiheuttaa jo melkoista hankaluutta yleisötilaisuuksien järjestäjille, kaikki pitää yrittää ottaa huomioon. Näin ei ollut aikaisemmin. Moni tänne sota-alueilta tuleva tarvitsee suojaa ja turvaa, mutta mistä me tiedämme, kuka on kuka ja kuka on katkeroitunut, ehkä traumatisoitunut ja suunnittelee pahoja tekoja? Voi olla, että suomalaisetkin nuoret tarvitsisivat niitä mielenterveyspalveluja, mutta resursseja ei riitä kaikille. Varoja mielenterveystyöhön pitäisi lisätä huomattavasti.

Tämän lisäksi suomalainen työnhakija joutuu kilpailemaan näiden maahanmuuttajien kanssa. Jos ihminen tulee Suomeen ilman kielitaitoa ja ammattitaitoa, hän on varmaankin valmis ottamaan työpaikan vastaan hinnalla millä hyvänsä, jos onnistuu töitä saamaan. Tämähän kyllä sopii työnantajille paremmin kuin hyvin.

Vasemmistoliitolla on syytä katsoa peiliin – töitä on tehtävä, että sanoman saisi perille. Kyse on veropolitiikasta, tuloja pitää tasata. Pitää tutkia, minkä verran yritysten tulos on ja minkä verran ne maksavat veroja Suomeen. Jos yhtiö tekee miljoonien voittoja, minne ne varat katoavat? Hirveä poruhan tästä syntyy tietysti. Valtiovarainministeri Petteri Orpo kuuluttaa varmaankin kovaan ääneen, että emme voi hukata tätä kasvua, nyt ei ole aika leikkausten perumiseen, investoinnit katoavat ja kaikki yritykset siirtävät toimintansa muualle. Näin ei tapahdu, vaan ihmiset olisivat kekseliäämpiä ratkaisemaan ongelmia ja tyytyväisempiä elämäänsä, jos näin suuria tuloeroja ei olisi. Ehkäpä he kykenisivät ratkaisemaan vaikkapa maaseudun autioitumisen ongelman, keskusta ei siihen pysty.

Mutta mitään ääntä Petteri Orpo ei pidä siitä, kuinka suurta on suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen ja jopa pikavipit. Velaksihan tässä on kymmenen vuotta eletty viime lamasta lähtien ja velkarahallahan sitä kulutusta ylläpidetään. Ministeri Orpo ehkä tuntee Talouselämä-lehden. Siinä Deutsche Bankin pääekonomisti Torsten Slok varoittaa taloudellisesta epätasa-arvosta. ”Slok arvioi USA:n taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon olevan jo sitä luokkaa, että se muodostaa uhan maan poliittiselle ja sitä kautta taloudelliselle vakaudelle. Sen takia epätasa-arvon pitäisi huolestuttaa myös sijoittajia”, lehti kirjoittaa. Petteri Orpo voi olla sijoittajista huolissaan. Mutta vasemmistoliitto on huolissaan muista ihmisistä.

Joidenkin mielestä leipäjonot pitäisi siirtää syrjään ihmisten silmistä. ”Joitakin ihmisiä hävettää seisoa leipäjonossa”, jotkut poliitikot ovat sanoneet. Taitaa olla niin, että enemmänkin se aiheuttaa ikäviä syyllisyydentuntoja varakkaammille, poissa silmistä, poissa mielestä. Tätä sanomaa vasemmistoliitto ei ole onnistunut tuomaan esille.

Eduskuntatalon eteen ne leipäjonot pitäisi siirtää tai eduskuntataloon sisälle, ettei ihmisten tarvitse sateessa värjötellä.