Kansanäänestys Britannian EU-erosta tuotti tietysti kirjainlyhenteen Brexit. Olihan sitä ennen jo syntynyt Kreikan velkakriisin siivittämänä spekulaatioita – tai suorastaan vaatimuksia Suomessakin – Crexitistä. Tänään vilautellaan jo Ranskan, Hollannin ja Italian äänestyksiä erosta, jopa mahdollisuutta Swexitistä jne. jne.
Brexitin toteutuminen on tänään shokki ja surun päivä kaikille meille, jotka viime päivien gallupit jo tuudittivat jonkinlaiseen varmuuteen, että Britannia kaikesta huolimatta jatkaa unionin jäsenmaana. Niin ei siis tapahdu, vaan Britannia ja EU aloittavat neuvottelut siitä, milloin ero astuu voimaan, ja miten Britannian ja EU:n keskinäiset suhteet järjestetään sen jälkeen. Kaikkeen tähän menee pari vuotta, ehkä kauaemmin.
Britannia, kuten muistettaneen, ei ollut Euroopan hiili- ja teräsunionista alkunsa saaneen Euroopan unionin alkuperäinen jäsen. Britannia liittyi unioniin kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1975. Sen asennetta unionia kohtaan on kaiken aikaa leimannut etäisyys, joka mielestäni johtuu perimmältään siitä kansallisesta traumasta, että Britannia toisessa maailmansodassa menetti imperiuminsa ja maailman johtavan suurvata-aseman.
Tämä tausta selittää sen, että Britannia on halunnut EU:n olevan vain vapaakauppa-alue, ei tiiviimpään poliittiseen integraatioon pyrkivä eurooppalainen valtioliitto. Tausta selittää myös sen täysin virheellisen käsityksen, että unionin ulkopuolella Britannia pärjäisi taloudellisesti paremmin. Jos jotakin tällaista voisikin tapahtua, se koskisi pelkästään Lontoon Cityä, ei pk-yrittäjiä ja palkansaajia. Leave-puoli joutuikin viime kuukausina luopumaan talous-argumentista ja ajautui korostamaan lähes yksinomaan maahanmuutto-argumenttia.
Perimmäinen totuus Brexitin voitosta on siis, että se saavutettiin vetoamalla muukalaiskammoon. Tämä on sitäkin hilpeämpää kun Britannian maahanmuuttajista suurempi osa tulee EU:n ulkopuolelta kuin sen sisältä. Ja esimerkiksi kuuluisa puolalainen putkimies, joka tulee EU:n sisältä, on ollut Britannian taloudelle paljon enemmän hyödyksi kuin taakaksi.
Miksi Britannian ala-arvoinen, mutta kansan keskuudessa kovin suosittu keltainen lehdistö lietsoi viikko toisensa jälkeen muukalaiskammoa? Onko koko vastaus tähän kysymyksee lehtien irtonumeromyynti, levikki ja tuotto? Vai onko taustalla jotakin poliittisempaa? Se on kysymys, jota toivottavasti vielä selvitetään. Brexit on häpeällinen skandaali, joka on vastoin sekä Britannian omaa että muun Euroopan etua.
Niin tai näin. Brexit luo Eurooppaan tilanteen, jossa EU:n idea joudutaan kertaamaan ja arvioimaan jälleen kerran perusteellisesti.
Ehkä Euroopan unioni olisi lähtenyt kehittymään ilman hiili- ja teräsunioniakin. Jostakinhan oli kuitenkin aloitettava. Oli luonnollista aloittaa teräksen tuotannosta, joka on avainasemassa asetuotannossa. Se korosti symbolisesti ja tuki aineellisesti maailmansodan jälkeen sitä poliittista tahtoa, että Saksan ja Ranskan välille on luotava niin vahva side, että se karkottaa sodan vaaran. Kun siis sanotaan, että Euroopan unioni on alunperin rauhanprojekti, se on totista totta.
Eurooppan unionin laajentuminen on perustunut pääasiassa sisämarkkina-logiikkaan. Kannattaa muistaa, että siitä oli Suomessakin kysymys, kun me 1970-luvun puolivälissä järjestimme suhteemme EEC:hen. Kuinka paljon sisämarkkina-logiikka vaikutti Neuvostoliiton vaikutuspiiristä vapautuneiden Itä-Euroopan maiden liittymiseen unioniin, on tietysti jossakin määrin arvailujen varainen kysymys, sillä näissä maissa ratkaiseva motiivi oli halu päästä mahdollisimman etäälle Venäjästä, siis entisen Neuvostoliiton ydinvaltiosta.
Kokonaan eri asia on, että EU:n silloisissa jäsenmaissa sisämarkkinoiden laajeneminen Itä-Eurooppaan toivotettiin tervetulleeksi. Kannattaa muistaa sekin, että oli paljon puhetta myös Venäjän saamisesta tavalla tai toisella mukaan samaan laajenemisen logiikkaan.
Mutta taloudellisen projektin lisäksi unioni on alusta alkaen ollut historiallinen poliittinen projekti, ja tässä suhteessa EU on jatkuvasti vahvistunut. EU on demokraattinen arvoyhteisö, joka edellyttää jäsenmailtaan ihmisoikeuksien ja kansalaisten poliittisten oikeuksien, sekä oikeusvaltion ja demokratian pelisääntöjen kunnioittamista. Jos siis taloudellinen järkevyys ei riitä, niin ainakin tämän asian pitäisi tehdä jokaisesta viisaasta ihmisestä Euroopan unionin idean lämmin kannattaja.
Viime vuosina EU:n kehittämisen perspektiiviin on lisääntyvästi liitetty sosiaalisen Euroopan ajatus. Se tarkoittaa ainakin sosiaalipolitiikan vapaaehtoista koordinointia jäsenmaiden parhaiden käytäntöjen mallin mukaan. Mutta se tarkoittaa myös jo orastavaa lainsäädäntöä tällä alueella.
EU on vielä toivottoman kaukana, että siitä olisi tulossa jäsenmaiden itsenäisyyden riistävä liittovaltio, jolla pelottelulla mm. Suomeen on syntynyt PerSu-puolue. Kaikki tällainen EU-vastainen populistinen argumentointi missä tahansa EU:n jäsenmaassa on falskia, irrationaalista ja oman kansan etujen vastaista. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että se tunneperäinen nationalismi, johon argumentaatio pohjaa, on totta. Sitä on olemassa runsain määrin ja se on EU-projektin kehittämisen suurin este.
Brexitillä tulee olemaan paljon kaikenlaisia seurausvaikutuksia lähivuosien aikana sekä EU:n jäsenmaissa että unionissa kokonaisuudessaan. Voi vain toivoa, että se poliittinen turbulenssi, jonka Brexit aiheuttaa Euroopassa, johtaa unionin idean kirkastumiseen ja sen legitimiteetin vahvistumiseen. Mikäli näin käy, voimme aikaa myöten toivoa, vaikka siihen menee vuosia, että myös Britannia (eikä vain siitä ehkä irtoava Skotlanti) palaa perheeseen.
Vasemmistoliitossa Brexit epäilemättä vahvistaa sitä keskustelua, jota puolueen piirissä on käyty jonkin verran joko euro-erosta tai euron valuvikojen korjaamisesta. Voin vain sydämestäni toivoa, että puheet Suomen euro-erosta kuolevat saivareena.
Euroon epäilemättä liittyy valuvikoja ja ongelmia, jotka ovat vakavia, mutta pyrkiminen niiden korjaamiseen turvautumalla isolationismiin ja integraatiopolitiikan hylkäämiseen olisi taantumuksellista ja vain ruokkisi lisää Timo Soinin (ja Paavo Väyrysen) politiikkaa. Työtä tekevien ihmisten etu on EU:n integraation syventäminen. Se koskee unionia sekä sisämarkkinoina, demokraattisena arvoyhteisönä, että kehittyvänä sosiaalipoliittisena yhteisönä. Se koskee myös unionia globaalipoliittisena vaikuttajana vakauden ja rauhan turvaamiseksi maailmassa.
Mitä siis euro-ongelmaan tulee, pannaan se olemassa olevalla (ja ehkä lähivuosina kasvavalla) euro-porukalla kuntoon. Olkoon tunnuksemme Fixit!