Olen harvoin – ehkä en koskaan – kuunnellut niin ajassa kiinni olevaa ja niin tasapainoista haastattelua kuin oli presidentti Tarja Halosen haastattelu tämänaamuisessa TV 1:n Ykkösaamussa. Ohjelma on tallenteena Ylen Areenassa; katsokaa ihmeessä!
En käy luettelemaan käsiteltyjä aihepiirejä; ne kattoivat – käytettävissä olleen ajan puitteissa – kaiken sen mikä näinä aikoina askarruttaa ihmisiä ja on oleellista.
Halonen toimi ennen presidenttikausiaan pitkään ulkoministerinä ja myös presidenttinä hän johti ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tästä kiinni ottaen haastattelu olisi voinut keskittyä yksinomaan kansainvälisen näyttämön tapahtumiin. Niin Seija Vaaherkumpu ei tehnyt, vaan haastattelu kohdistui Suomen johtamisen visaisiin ongelmiin – ja toimijoihin.
Halosella tuntuu olevan vahvasti sellainen käsitys, että Suomea yhteiskuntana eivät johda vain pääministeri, muut ministerit, hallitus kollegiona ja tasavallan presidentti, vaan myös – ja ehkä ennen kaikkea – me kaikki maan asukkaat itse, kansalaiset. Joku voisi ajatella, että onpa idealistinen ajattelutapa. Kannattaa kuitenkin harkita toisenkin kerran: voisiko demokratian tosissaan ottava ihminen ajatella toisin?
Kun Vaaherkumpu kysyi, miten tulisi suhtautua Lähi-Idässä syntyneeseen erittäin hankalaan tilanteeseen, kuulin Halosen vastaavan: ”Toivottavasti kuunnellaan asiantuntijoita!” En voinut olla ajattelematta, että asiantuntijoita on vähintään kahta sorttia; on tutkijoita ja on entisiä poliitikkoja ja entisiä diplomaatteja. On siis ”kirjaviisaita” ja on kokemus-asiantuntijoita. Onnellisessa tapauksessa hyvä asiantuntija edustaa molempia kategorioita. Eikä epiteetti ”entinen” ole ainoa laadun tae; pitkä työura pätevöittää usein asiantuntijaksi jo ennen eläkeikää.
Tarja Halosesta itsestää voinee sanoa, että hän on kokemus-asiantuntija par exellence. Aina hän on myös osannut hyödyntää juristin pohjakoulutustaan viisaasti ja oivaltavasti. Häntä kannattaa kuunnella.