Eduskunnan kyselytunnilla 28.10.2021 Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä puhui tärkeästä asiasta – Suomen sotatarvikkeiden viennistä Lähi-Itään.
Suomi on tänä vuonna hyväksynyt 140 miljoonan sotatarvikkeiden viennin Arabiemiraatteihin. Ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan kyse on ”Suomen huoltovarmuudesta ja sotilasajoneuvojen akselistoista ja vaihdelaatikoista” ja Suomi toimii vastuullisesti samoin kuin esimerkiksi Ruotsi ja Saksa ja tarkastaa tiukasti, mitä osia ollaan viemässä. Huoltovarmuuteen on turha vedota, tottakai meillä voi olla omaa asetuotantoa, ilman että myymme tuotantoamme sotaa käyviin maihin – se vain maksaa enemmän.
Samalla Pekka Haavisto sanoi myös, että ”Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan Jemenin rauhanponnisteluihin ja muun muassa YK:n pääsihteeri on vedonnut miinanraivauksen puolesta, ettei enempää siviiliuhreja tulisi”. Kenen se miinanraivaus pitäisi suorittaa – Jemenin vai Arabiemiraattien? Jemenissä kansalla on todellinen hätä, heiltä puuttuu ruoka ja puhdas vesi, miinanraivaus ei ole ehkä ensimmäisenä listalla. Ja miten Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan Jemenin rauhanponnisteluihin? Ulkoministeri Pekka Haavistolta toivoisi hieman tarkempia selityksiä.
Tällä viikolla Sanna Ukkolan ohjelmassa 25.10.2021 Alfa-Tv:llä vieraina olivat Juha Ristamäki Iltalehdestä, Timo Haapala Ilta-Sanomista ja kokoomuslainen kansanedustaja Wille Rydman. Keskustelu lainehti vilkkaana laidasta laitaan, puhuttiin monista asioista: hallituksesta, eläkkeistä, tieteen politisoitumisesta, rasismista ja Afrikan Tähti- pelistä. Juha Ristamäki sanoi hyvin:”Nämä voisi jättää nämä pienet asiat vähän vähemmälle ja keskittyä niihin oikeisiin rasismin ongelmiin”.
Mitkä ovat niitä oikeita rasismin ongelmia ja mikä on todellista kolonialismia?
Tämä kysymys liittyy mielestäni myös sotilasajoneuvojen akselistojen ja vaihdelaatikoiden myymiseen Arabiemiraatteihin.
Todellista kolonialismia on se, että maan öljy- kaivannais- ja muita luonnonvaroja ostetaan tai tuotetaan ja viedään maasta liian halvalla. Todellista kolonialismia on se, että tuetaan itsevaltaisia diktaattoreja. Heitä lahjotaan ja tehdään heidän kanssaan kauppasopimuksia, joiden tuotto ei tule kansan hyväksi. Todellista kolonialismia on se, että konflikteja ruokitaan ja provosoidaan, että lisää aseita saataisiin myydyksi alueelle – Lähi-Itään.
Täysin kaksinaamaista on väittää, että tällä tavoin luodaan sille alueelle ja myös omaan maahan työpaikkoja. On myös kaksinaamaista väittää, että ellemme me myy näitä akselistoja ja vaihdelaatikoita sinne, joku muu maa ( vaikka Ruotsi ) kyllä myy. Tietenkin ruotsalaiset myyvät ja venäläiset, ranskalaiset ja tietenkin amerikkalaiset. Kuinka paljon Kiina osallistuu aseiden myyntiin, en tiedä, ehkä Kiina yrittää saada vaikutusvaltaa alueella lainaamalla rahaa eri valtioille ja tekemällä sijoituksia, mutta todennäköisesti myy myös aseita.
Miksei tästä maailmanlaajuisesta asekaupasta tehdä tutkimuksia? Pitäisi etsiä kytköksiä siihen, että konflikteja luodaan Afrikkaan, että asekauppa pyörisi – tämä pitäisi todistaa.
Joka puolella Lähi-Itää leimahtaa yhä uudestaan. Syyrian valtio on täysin raunioina, Venäjä meni lopuksi sekaantumaan konfliktiin ja asettui presidentti Basar al-Assadin tueksi, koska halusi vaikutusvaltaa alueella. Irakin valtio on täysin hajalla, siellä ei ole vielä rauhaa. Amerikka kukisti Baath- puolueen johtajan presidentti Saddam Husseinin eli diktaattorin ja jätti valtion sitten yksin huolehtimaan asioistaan. Sen sijaan, että he olisivat valinneet maan johtopaikoille kaikkien uskontoryhmien edustajia niiden prosentuaalisen määrän, he toimivat toisin.
Afganistanissa olivat mukana taisteluissa ensin venäläiset, sitten amerikkalaiset ja jälleen uudelleen amerikkalaiset ja mitä saavutettiin tällä kaikella? Ei mitään. Tai – saatiinhan paljon aseita myytyä ja tuhottua ( ihmishenkiä meni siinä myös ) ja nyt voidaan taas valmistaa ja myydä jälleen uusia aseita.
Väkisinkin eurooppalaiselle ihmiselle tulee mieleen: ”Kuinka kauan ne arabit jaksavat tappaa toisiaan?” Mutta mehän heille myymme aseita tai niiden osia. Se minua ihmetyttää, että arabimaailma ei herää ennen kuin öljyn käyttö loppuu ja yhdistä voimiaan yhteisen hyvän, kansalaistensa hyvinvoinnin ja kehityksen vuoksi ja lopeta aseiden ostoa asekauppiailta – olivatpa ne amerikkalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia tai keitä hyvänsä. Nyt on vuorossa konflikti Sudanissa ja välillä piti Libanonin mielenosoittajia pelotella aseilla. Ja jos nämä konfliktit rauhoittuvat, onhan tietysti Palestiina ja Israel, eiköhän sielläkin taas leimahda jotakin. Vaikka kaikki olisi ratkaistavissa täysin ilman länsimaita.
Mitä tekee Euroopan Unioni tai Yhdistyneet kansakunnat? Ei yhtään mitään. Lähi-Itään syydetään rahaa, ilman että mitään vaaditaan vastineeksi. Jos me eurooppalaiset haluamme rauhaa Lähi-Itään tai Afrikkaan, ilmeisesti se pitää ostaa. Hyvä kysymys on se, haluammeko rauhaa? Ja tähän en halua mitään typeriä kommentteja siitä, kuinka ”sotiminen on aina kuulunut ihmisluontoon”.
Rahan antamisen ja avustusten pitää loppua välittömästi, jos vihamielisyydet eri kansanosien välillä jälleen käynnistyvät. Jos me haluamme demokratiaa, ihmisoikeuksien ja naisten kunnioittamista näihin valtioihin, se pitää asettaa avustusten ehdoksi.
Maailma ajautuu ennemmin tai myöhemmin täyteen kaaokseen, jos me eurooppalaiset emme nyt ole päättäväisiä päätöksenteossamme, jos me emme ole päättäväisiä vaatimuksissamme. Meidän on oltava myös yhtenäisiä, jos haluamme vaikuttaa.