Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntapäivät 6.–7.11.2017 pisti minut miettimään kauan sitä, että mitä ihmettä asiasta kirjoittaisin.
Toisaalta mietin, että voisinko kirjoittaa kunnallisveron suuruuden määrittelemisestä. Päätimme siitä viime valtuuston kokouksessa. Se meni vanhan kaavan mukaan. Kokoomus halusi, että veroa ei koroteta. Vasemmisto halusi, että korotetaan. Minä esitin, että nostetaan 0,75 yksikköä. Kunnanhallitus halusi, että korotetaan 0,50 yksikköä. Keskustan ryhmästä löytyi ääniä joka lähtöön. Osa kannatti nollalinjaa, osa maltillista korotusta ja osa tuota 0,75 korotusta. Maltillinen korottaminen voitti. Limingan kunnan veroprosentti on jatkossa 21,50. Se ei riitä. Taas pitää leikata jostain. Mutta mistä?
Mutta sitten aiheeseen eli maakuntauudistukseen:
Osallistuin tänä vuonna ensimmäisen kerran maakuntapäiville. Nyt asia kiinnosti kovasti, koska olen maakuntahallituksen varajäsen. Aikaisemmin tavallisena kuntalaisena ei maakunnan toiminta näyttäytynyt mitenkään sellaiselta, että siitä kannattaisi olla kiinnostunut. Tietysti on ollut jo aika pitkään puhetta siitä, että tulee tämä kohuttu maakuntauudistus.
Tämän syksyn aikana olen oppinut sen, että meillähän on jo iso maakuntaorganisaatio. Tässä on Pohjois-Pohjanmaan liiton henkilökunta. Pitkä on listaus. Lisäksi maakuntavaltuustossa on 76 jäsentä ja maakuntahallituksessa on 13 jäsentä. Liitto ja valtuusto ovat tehneet jo vuosikausia tärkeitä maakunnallisia päätöksiä.
Nyt tuo organisaatio menee uusiksi maakuntauudistuksen myötä. Siis jos maakuntauudistus toteutuu.
Onko se harhaa?
Maakunnissa on käytetty todella paljon rahaa ja aikaa tulevan uudistuksen valmisteluun. Maakuntapäivillä saimme kuulla asiantuntijoiden hyviä esitelmiä siitä millainen uusi maakunta voisi olla. Onko se utopiaa vai dystopiaa?
Päällimmäkseksi ajatukseksi jäi se, että koko pakettiin (jossa myös sote on) liittyy hirvittävästi epävarmuustekijöitä, mutta koska sanotaan sellaisen tulevan niin siihen on varauduttava.
Monet kehuivat keisarin uusia vaatteita. Yllättävän moni uskalsi kuitenkin epäillä ja sanoa jotain muutakin. Esimerkiksi mieleeni jäi tutkijan näkökulma, jonka kertoi hallintotieteen professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta. Tässä häneltä muutamia mielipiteitä siihen, kun kaupungit heräsivät kritisoimaan maakuntauudistusta.
Onkohan tämäkin yksi niistä projekteista, jotka vain runnotaan läpi, koska on sanottu liian usein KYLLÄ eikä sen vuoksi enää kehdata sanoa EI? Aikaa ja rahaakin on käytetty ihan liikaa.
Toivottavasti joku herää siellä hallituksessa ennen kuin on liian myöhäistä. Ei sillä ole enää väliä, että aikaa ja rahaa on tuhlattu. Ei niitä enää takaisin saa. Nyt pitää olla huolissaan tulevista vuosista ja varoista sekä siitä ihmisestä, joka tämän kaiken keskellä voi jäädä totaalisesti heitteille.
PS. Anne Huotari on ainakin sitä mieltä, että SOTE kaatuu. Kyllähän se sitten tarkoittaa sitä, että maakuntauudistuskin pysähtyy siinä samassa rytinässä.