Mielipiteen muokkausta ja poliittista manipulointia on harjoitettu maailman sivu. Yleensä sitä ovat harjoittaneet vallanpitäjät. Nyt uskotellaan, että ns. demokratia olisi poistanut tämän epäkohdan.
Maailma on pullollaan erilaisia järjestöjä ja salaseuroja, jotka yrittävät ohjailla yleistä mielipidettä. Merkittävimmissä, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailman kauppajärjestö (WTO) päätöksentekijät ovat maailman rikkaimpien ohjauksessa.
Ne ovat edes jonkinasteisessa julkisessa kontrollissa, mutta näiden taustalla on todellisia salaseuroja kuten Group of Thirty, Bilderberg, Davos (Maailman talousfoorumi), The Trilateral Comission, Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), Skull and Bones (Luumiehet), Round Table jne. Kaikille niille on ominaista, että jäseniksi kutsutaan (pitää olla oikea uusliberalistinen maailmankuva) ja niiden kokoukset ovat salaisia.
Brysselissä Euroopan Unionissa meppejä yrittää manipuloida 1 500 yritysten ylläpitämää ammattimaista lobbausjärjestöä, joissa työskentelee yhteensä 30 000 lobbaria. Lisäksi siellä on 60 ajatushautomoa ja 150 yritysten ylläpitämää lakifirmaa valmistelemassa poliittisille päättäjille lakiesityksiä, joita mepit eivät ymmärrä ilman lainopillista avustajaa ja jotka usein päätyvät parlamentin esityksiksi ja sellaisenaan hyväksymiksi.
EU:n politiikan uskotellaan tuovan kansalaisille taloudellista kasvua ja sitä kautta työpaikkoja ja hyvinvointia. Mikään lupauksista ei ole toteutunut. Euroopan keskuspankkikin voi ilman poliittista päätöksentekoa ohjata EU:n finanssipolitiikkaa haluamallaan tavalla.
Näiden vastapainona ovat sitten Kansainvälinen työjärjestö (ILO), yhä heikennetty AY-liike ja kansalaisjärjestöt. Niiden käytettävissä olevat budjetit ovat vain murusia verrattuna pääoman ja yritysten vastaaviin. Ne eivät toimi julkisuudelta salassa ja päätöksenteko on demokraattista.
Kansallisella tasolla yrityksillä ja valtaa pitävillä on sitten lisäksi omat lobbausjärjestönsä kuten Kauppakamarit, Vapaamuurarit, Round-Table-, Rotary- ja Lions klubit, Keskiviikkoseurat, Ajatushautomot ja pääoman ohjauksessa olevat valtamediat (Hesari).
Ylivoimaisesti tärkein on kuitenkin Työnantajajärjestön (EK:n) ylläpitämä Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) ja sen päälobbari Matti Apunen. Hän on ansiokkaasti päässyt julistamaan uusliberalistista maailmankuvaa ja kurittamaan köyhiä – ja vaikuttamaan varsinkin Ylen kautta. Hän on ollut ”jostakin syystä” ahkerasti haastateltavana siellä talouspoliittisissa kysymyksissä kuten myös Nordean päälobbari Aki Kangasharju.
Apusen yhteiskunnan ”ylihintaiset” vanhuspalvelut Suomessa
Erityisesti Apunen on kunnostautunut yhteiskunnan palveluiden yksityistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Onhan esimerkiksi terveyspalveluiden kokonaispotti noin 20 miljardia euroa. Se on iso summa lobattavaksi ja otettavaksi yksityisten firmojen haltuun.
Sote -kysymyksessä hän on alusta asti luvannut, että kun yhteiskunnan ”byrokraattiset” ja ylihintaiset terveyspalvelut saadaan yksityistettyä, palveluiden laatu paranee ja hinnat halpenevat oleellisesti. Nyt sitten nähdään, minne ne säästöt ovat menneet ja mikä on vanhustenpalveluiden laadullinen todellisuus.
Kolmessa vuodessa hoivakotien myynnillä tuli 20 miljonääriä
Pieniä suomalaisia hoivayrityksiä ovat ostaneet ulkomaiset pääomasijoittajat, jotka ovat keskittyneet kolmen suuren omistukseen: Esperi Care, Mehiläinen ja Attendo. Kaikki ovat tulleet kuuluisaksi veronkierrosta, alimitoitetuista hoitohenkilökunnasta ja osa-aikaisista- ja epätyyvillisistä työsuhteista sekä huonommista palkoista ja tilapäistyövoiman käytöstä.
Hoivajättiläisistä Mehiläisen pääomistaja on Luxemburgissa pääkonttoriaan pitävä pääomasijoittaja CVC Capital Partners, ja Esperi Care on suurimmaksi osaksi brittiläisen pääomasijoittajan ICG:n omistuksessa. Attendo on puolestaan ruotsalainen pörssiyhtiö.
Esperi Caren eroamaan joutunut omistaja-johtaja Marja Aarnio-Isohanni tuli paljastaneeksi aikaisemmassa haastattelussa yksityisen hoivapalvelun ansaintalogiikan. ”Hoiva-alalla henkilöstökulut ovat 60 prosenttia liikevaihdosta, ja jos ne kasvavat vaikka 10 prosenttia, se on 12 miljoonaa euroa ja kaikki tuloksesta pois”.
Julkisuudessa nyt oleva Esperi Care ei ole ainoa hoivayritys jossa on ollut pahoja ongelmia. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on keskeyttänyt Alavudella sijaitsevan Attendon hoivakoti Pelimannin toiminnan. Keskeyttäminen on voimassa siihen saakka, kunnes AVI toisin päättää.
Hoitokodin avaamisesta lähtien kuukauden aikana kuoli 6 asukasta. Hoitokodin työilmapiiristä, työntekijämitoituksesta ja henkilöjohtamisesta kertoo jotain se, että vajaan kuukauden aikana hoivakodin henkilöstöstä on irtisanoutunut jo kymmenen työntekijää.
Jopa viestintäyhtiö Kreabin toimitusjohtaja, entinen kansanedustaja Mikael Jungner analysoi, että vanhusten hoidon ongelma on pääomasijoittajissa.
”Kun tuhannet hoivapaikat paketoidaan yhteen, diskontataan tulevat säästöt, myydään koko paketti seuraavalle sijoittajalle, joka sitten rahoittaa hankinnan ostettavan yhtiön velkavivulla, on vanhusten maanpäällinen helvetti taputeltu”, hän kirjoitti Twitterissä.
Ikäihmisten on syytä tehdä oheinen hoitotestamentti
Vanhustenhoito ei ole ainoa johon yksityinen bisnes on iskenyt silmänsä. Lasten päivähoito on myös kasvava bisnesalue (3 Mrd€) ja sieltäkin on paljastunut epätyydyttävää toimintaa. Sielläkin hääräävät ulkomaiset pääomasijoittajat.
Apusen palkanmaksajana ei pitäisi olla EK eikä suomalaiset yrittäjäjärjestöt, vaan monikansalliset pääomasijoittajat. EVA:n toiminta on mitä suurimmassa määrin epäisänmaallista toimintaa.
Kummallista, että nämä kokoomuslaiset ”isänmaalliset” miehet ovat ensin luovuttaneet vapaaehtoisesti poliittisen päätöksenteon (lait) 80 prosenttisesti Brysseliin, taloudellisesta vallasta ja päätöksistä yli puolet (pörssin kautta) on menetetty valtakunnan rajojen ulkopuolelle ja lopuksi sitten yhteiskunnan hoivapalvelut myyty ”enkelisijoittajille”. Kohta meillä ei ole muuta kansallista kuin pelkät velat!
Kyllä siinä 80 000 suomalaista sankarivainajaa kääntyisi haudassaan, jos olisivat aikoinaan tienneet, minkälaisen ”vapauden” ja itsenäisyyden puolesta he ovat henkensä heittäneet. Pääoman lobbarit ovat pesseet mustan valkoiseksi.
Apunen on esimerkiksi unohtanut karvaat kokemukset terveyspalveluiden yksityistämisestä Isosta Britanniasta. Sieltä tulikin vuoden 2018 alussa karmea skandaaliesimerkki. Suuryrityksen konkurssi kaatoi yksityistetyt julkiset palvelut.
Yli 20 000 työntekijää ja satoja pienyrityksiä työllistäneen brittiyritys Carillionin konkurssi uhkasi ruoka- ja huoltopalvelujen järjestämistä kouluihin, sairaaloihin ja vankiloihin. Hallitus joutuu maksamaan satojen tai ehkä tuhansien miljoonien eurojen arvosta lisää, jotta muut yritykset ottaisivat Carillionilta kesken jääneet tehtävät suorittaakseen.
Yksityistämisen ja valinnanvapauden seuraukset eivät ole aivan vieraita Suomessakaan. Yksityinen terveysyhtiö Pihlajalinna jätti valinnanvapauskokeilun kesken tappioiden takia Jyväskylässä. Yksityiset terveysyhtiöt havittelevat valinnanvapautta – mutta Jyväskylässä Pihlajalinna pettyi, kun asiakkaita tuli liian vähän ja hekin kävivät liian kalliiksi hoitaa.
Yhtiön mukaan sille on tullut kokeilusta tappiota, joten se vetäytyi kokeilusta ja luovutti liki 700 asiakastaan muiden hoteisiin. Pörssiyhtiö näytti laskevan, että mainetappio on helpompi kestää kuin rahallinen tappio.
Apteekkiala on terveysalalla sitten mielenkiintoisempi tapaus. Siellä muutama proviisori on päässyt yhteiskunnan tuella monopoliasemaan. He eivät suin surminkaan halua alalle uusia kilpailijoita estämään heidän rikastumistaan, vaikka ovat pääosin kokoomuslaisia ja puolue on vapaan markkinatalouden ja kilpailun kannattajia.
Yhteiskunta on mahdollistanut heidän monopoliasemalla rikastumisensa.
Toinen 20 miljardin potti on himottanut yksityistä sektoria ja sijoittajia. EK:n ja EVA:n yksityistämisvisioita on Sipilän hallituksessa ajanut keskustan ministeri Anne Berner. Hänen johtamansa liikenne- ja viestintäministeriö kaavailivat virkamieslähteiden mukaan valtion väyläverkoston eli maanteiden, ratojen ja meriväylien yhtiöittämistä. Suunnitelmiin kuului lisäksi laajojen liikennejärjestelmien yksityistäminen.
Tarkoitus oli, että Liikennevirasto laitettaisiin lihoiksi. Valtion maa-, rautatie- ja vesiväylät olivat Liikenneviraston hallussa. Väylien arvo oli vuonna 2016 viraston tilinpäätöksen mukaan noin 20 miljardia euroa.
Jos omaisuus olisi yhtiöitetty, omaisuuden laskennallinen arvo olisi voinut jopa kolminkertaistua, ja yksityinen bisnes olisi saanut taas yhden merkittävän keinottelumahdollisuuden lisää.
Näinhän tehtiin Englannissa, jossa valtion rautatiet yksityistettiin ja seurauksena oli kaaos. Rautateihin ei enää investoitu vaan panostettiin tuottoihin ja voittoihin. Seurauksena raideverkoston kunto romahti ja tuli pahoja onnettomuuksia. Lopulta valtio joutui ottamaan rataverkoston takaisin hallintaansa ja teki 6 miljardin punnan tappiot.
Britannian junaliikenne on kelpo esimerkki siitä, miten monopolin yksityistämisessä käy. Hinnat nousevat eikä palvelu parane, mutta lakituvat sentään työllistyvät. Onneksi Bernerin ja EVA:n yksityistämisyritys ei onnistunut.
Viestintäverkosto on jo laitettu lihoiksi nyt vuorossa liikenneverkosto.
Yksityistämisvimma on ollut käsittämättömän vauhdikasta. Jopa työnvälitystä on yritetty yksityistää. Kymmeniä tuhansia työnhakijoita ohjattiin vuonna 2017 yksityisiin henkilöstöpalveluyrityksiin (Seura 1/2017). Kunnissa ja ely-keskuksissa valmistauduttiin vimmatulla vauhdilla kilpailuttamaan työnvälityspalveluja tarjoavia yrityksiä, joiden uskottiin lisäävän työllistymistä.
”Ruotsissa tulokset yksityisten yritysten työnvälityksen ja julkisten palveluiden välillä ovat olleet plus-miinus-nolla”, sanoo kansantaloustieteen dosentti Laura Hartman Upsalan Yliopistosta.
Hartman on seurannut jo vuosia aitiopaikalta julkisten palvelujen yksityistämistä eri aloilla ja toimi tuolloin mm. Ruotsin hallituksen neuvonantajana.
Ruotsissa arviolta noin neljännes muun muassa työnvälityksestä, vanhuspalvelusta, varhaiskasvatuksesta ja terveydenhuollosta hoidetaan nykyisin yksityisten yritysten voimin.
Yksityistämisen ja kilpailun vaikutuksia perusteellisesti läpikäynyt Konkurrenses konsekvenser –tutkimus vuonna 2011 närkästytti erityisesti ruotsalaista yritysmaailmaa, jonka tulokset eivät mairitelleet firmoja. Hartman toimi tuon projektin tutkimusjohtajana vuonna 2011.
Hartmanin mukaan kahden vuosikymmenen aikana Ruotsissa harjoitettu yksityistäminen ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Suurimmiksi ongelmiksi tutkimus paljasti seurannan ja tutkimuksen puutteen, omistuksen nopean keskittymisen, kun muutama suuri toimija osti pienemmät yritykset pois markkinoilta.
Julkisista palveluista Ruotsissa kilpailevat kaksi suurta toimijaa, Vittra ja Fenestra, jotka kuuluvat Academia-konserniin. Konsernin omistaa pääomasijoitusyhtiö EQT, joka toimii jo Suomenkin markkinoilla. Ruotsissa EQT on joutunut vaikeuksiin verottajan kanssa, sillä sitä on syytetty veronkierrosta.
Hartmanin mukaan työnvälityksessä ”ei kannata tehdä sopimuksia, joissa tulos määritellään sen mukaan kuinka moni saa työpaikan. Tällainen sopimus ja sen mukainen korvaus kannustaa valitsemaan asiakkaiksi vahvimmat ja helpoimmin työllistyvät.
Yksityisten yritysten ottaminen mukaan julkisten palvelutarjoajien rinnalle merkitsee Suomessakin verovarojen suoraa siirtoa markkinavoimien käyttöön. ”Kilpailuttaminen ja yksityistäminen eivät ole mitään ihmekuureja. Yksityistäminen ei ole lisännyt työpaikkoja”, summaa Hartman.
Ruotsia Apunen on useasti käyttänyt yksityistämisen mallimaana vaikka kokemukset sieltä ovat olleet pikemminkin varoittavia. Suomessa keskustelu koskee nyt pääosin vanhustenhoitoa. Ruotsissa on puhuttu yleisemmin terveysyrityksistä ja niiden verorahoilla tekemien voittojen eettisyydestä.
Ehkä selkein länsinaapurin esimerkki koskee kuitenkin koulua. Ongelman nimi on betygsinflation, arvosanainflaatio. Uuden hallituksen ohjelmassa se mainitaan koulua koskevassa osiossa kiireisimpien ongelmien joukossa.
Ruotsin koululle tehtiin 1990-luvun alussa samankaltainen täysremontti, jota nyt viedään läpi Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Haluttiin lisää valinnanvapautta ja lisää yksityisiä palveluntarjoajia. Rahat päätettiin kuitenkin ottaa sataprosenttisesti veronmaksajilta. Samalla koulut kunnallistettiin ja kouluvalinta vapautettiin: veroraha seuraa oppilasta siihen kouluun, yksityiseen tai julkiseen, johon vanhemmat hänet päättävät laittaa. Oppilaasta tuli asiakas.
Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Ruotsin koulupäättäjät hierovat päätään erikoisten lukujen edessä: yhdeksäsluokkalaisten arvosanat ovat nousseet lähes kymmenen prosenttia samaan aikaan kun kansainväliset mittaukset osoittavat heidän oppimistulostensa heikentyneen. Tiedot ja taidot rapistuvat, todistukset paranevat.
Vaikka ruotsi käyttää enemmän rahaa koulutukseen oppimistulokset ovat Suomea huonommat.
Opettajien mukaan yksi syy on järjestelmän luoma kilpailuasetelma ja asiakasmentaliteetti: liian hyviä arvosanoja annetaan, jotta vanhemmat eivät siirtäisi lastaan ja samalla lapsen koulurahaa toiseen, mukavampia arvosanoja antavaan kouluun.
Opettajaliiton kyselyssä neljäsosa yksisyiskoulujen opettajista kertoi, että rehtori oli korottanut jälkikäteen jotakin hänen antamaansa arvosanaa. Apunen varmaan nimittäisi tätä yksityisen puolen ”innovaationa”.
”Innovaation mahdollisuudet kaatuvat ennakkoluuloihin”, sanoo yksi EVA:n pamfletin: ”Seitsemän syytä sairauteen – Miksi terveydenhuolto ei toimi” totesi yksi kirjoittajista, Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank.
Apusen tuottamassa pamfletissa todistetaan ”kuinka on mahdollista väittää että
yksityinen lääkäriasema voi olla tehokkaampi kuin julkinen, vaikka yksityisen täytyy tuottaa kaiken muun lisäksi voittoakin”.
Apunen hehkuttaa opuksen esipuheessa: ”Se herättelee ajattelemaan ja ennen kaikkea tekemään toisin. Hyvät aikomukset on muutettava teoiksi – paremmiksi diagnooseiksi, kekseliäisyydeksi, joustavuudeksi, kustannusvaikuttavuudeksi. Se puolustaa potilaan, asiakkaan, kansalaisen ja veronmaksajan näkökulmaa”, uskotteli Apunen.
Oikeistopuolueet uskottelevat sosiaaliturvan laiskistavan
Kummallista tässä Apusen toiminnassa on se, että hän on koko ajan puhunut vapaan kilpailun ja yksityistämisen puolesta vaikka EVA:n omat raportit puhuvat sitä vastaan.
Julkisten palveluiden laaja ulkoistaminen ei saa kovin suurta kannatusta suomalaisten keskuudessa. Asia käy ilmi Evan äskettäisestä selvityksestä.
Evan kysely kertoo, että vain viidesosan (21 prosenttia) mielestä maamme julkisista palveluista suuri osa tulisi ulkoistaa yksityisten palveluntuottajien hoidettavaksi, jotta palveluiden tuotanto tehostuisi. Enemmistö eli 56 prosenttia on toista mieltä.
Eva on tehnyt vastaavia selvityksiä jo pitkään. Suurimmillaan palvelujen ulkoistamisen kannatus oli syksyllä 1992, jolloin enemmistö, 52 prosenttia, olisi halunnut ulkoistaa laajasti palveluja. Tällöin vastustajia oli vain 26 prosenttia. Tähän verrattuna uusimman kyselyn tulokset ovat lähes päinvastaiset.
Tämä pääoman propagandatoimisto EVA on suoltanut tasaisena virtana raportteja, jotka tukevat pääoman näkemyksiä ja uskomuksia. Esimerkiksi EVA tuotti raportin: ”Robotit töihin”.
Siinä uskotellaan, että digitalisaation hävittämien työpaikkojen tilalle tulee automaattisesti uusia paremmin palkattuja työpaikkoja ja että kaikki on valtakunnassa hyvin.
Usko on vahva vaikka jo Urho Kekkonen julisti kansallisen hätätilan kun valtakuntaa syntyi yllättäen vain 60 000 työtöntä. Nyt ns. laaja työttömyys pyörii puolen miljoonan paikkeilla ja uudetkin työpaikat ovat pääosin palvelualojen epätyypillisiä ”paskatyöpaikkoja” joilla ei enää elä ilman tulonsiirtoja. Massatyöttömyyttä ovat kaikki hallitukset luvanneet ja yrittäneet poistaa yhteiskunnasta jo yli 30 vuotta – kaikki onnistumatta.
Jatkossa täystyöllisyys on mahdoton utopia
Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen on vahvistanut tutkimuksessaan että työttömyys on pysyvä ilmiö. Vuonna 2016 syntynyt suomalainen voi odottaa olevansa työelämässä yhteensä 31,4 vuotta, selviää Kelan tuoreesta tutkimuksesta. Työttömänä hän tulee olemaan laskennallisesti kaikkiaan 4,9 vuotta mikäli suhdannetilanne pysyisi syntymähetken kaltaisena (nykytilanne).
Vertailun vuoksi nykyiset kolmekymppiset syntyivät maailmaan, jossa työttömyysodote oli vain kaksi vuotta. Jos oletetaan, että puolet väestöstä välttyy kokonaan työttömyydeltä, niin silloin se viiden vuoden keskiarvo toisella puoliskolla on jo 10 vuotta. Silti lähes kaikki talousprofessorit, ekonomistit, digiasiantuntijat ja poliitikot uskottelevat, että täystyöllisyys on vielä mahdollista.
BKT:n kasvu ei ole aikoihin enää kasvattanut työn määrää (=työtunteja)
Sipilän hallituksen hehkutukset työllisyysasteen noususta 72 prosenttiin ja työttömyyslukujen paranemisesta ovat pelkkää tilastollista kikkailua. Ne tilastot olisi syytä vetää vessan pöntöstä alas. Ainoa tilasto joka edes vähän mittaa työn määrän kehitystä on työtuntitilastot. Ne ovat pysyneet samalla tasolla kuin 90-luvun alussa.
EVA ei ole ”jostakin syystä” kertonut mitään digitalisaation aiheuttamasta kansantulon (BKT) sisällä tapahtuneista valtavista muutoksista pääoman hyväksi. Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 74,1 prosenttia ja omaisuus ja yrittäjätulojen osuus oli vain 10,8 prosenttia.
Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 57 (- 17,1 prosenttiyksikköä) ja 27,4 (+16,6 prosenttiyksikköä) prosenttia. Eli palkansaajien osuus BKT:sta pieneni melkein samalla summalla kuin voitot ja pääomatulot kasvoivat.
Vuonna 2016 BKT oli 216 miljardia, joten 14 prosenttiyksikön vähennys merkitsi palkansaajille yli 30 miljardia vähemmän palkkatuloja ja ostovoimaa ja yli 13 miljardia euroa vähemmän verotuloja (44 % veroasteella) hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.
Keskiluokan ja matalapalkkaisten tulotaso ja ostovoima on ”jostakin syystä” hiipunut. Kunnollisia kokoaikaisia ja pysyviä työsuhteita on enää vajaa 55 prosenttia työvoimasta. (Tilastokeskuksen Px-Web-tietokanta)
Epätyypillisiä ns. ”paskatyöpaikkoja” on jo 45,7 prosenttia työvoimasta.
Keskiluokan ja matalapalkkaisten tulotaso ja ostovoima on ”jostakin syystä” hiipunut. Tilastokeskuksen yliaktuaari Kaisa-Mari Okkonen hiljattain ihmetellyt. Tulonjaon kannalta mielenkiintoinen kehitys on, että kaksi- ja kolmekymppisten tulotaso on noussut tällä vuosituhannella keskimääräistä hitaammin.
Kaksikymppisten tulojen matala nousu on ymmärrettävää, sillä ryhmään osuu paljon opiskelijoita. Sen sijaan kimurantimpi kysymys on, miksi 30–39-vuotiaiden käytettävissä olevat tulot ovat pudonneet vuosikymmenen taitteen noin 26 500 eurosta vuoden 2017 noin 26 200 euroon. Muutos on merkittävä, sillä samaan aikaan yleinen hintataso on noussut (ostovoima laskenut).
”Kyse voi olla opintojen venyttämisestä tai siitä, että nuorille tarjolla olevien töiden tulotaso on sieltä matalasta päästä. Tuota kehitystä pitäisi pureskella tarkemmin”, Tilastokeskuksen Okkonen äimistelee.
Palkkojen osuuden pienentyminen BKT:sta on maailmanlaajuista
Apunen on EK:n johtajien lailla vaatinut palkkamalttia ay-liikkeeltä kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Lisäksi Apunen on kaivannut Saksan Hartz-sopimuksia Suomeen. Neljässä Hartz-uudistuksessa laskettiin työttömyysturvan tasoa ja lyhennettiin sen kestoa, lisättiin aktiivisia työmarkkinatoimia, kehitettiin palkkatukijärjestelmää, helpotettiin irtisanomissuojaa alle 10 hengen yrityksiltä, poistettiin vuokratyön rajoitteet ja alennettiin määräaikaisten työsopimusten rajoituksia ja lisättiin paikallista sopimusta.
Paikallinen sopiminen laski yleistä palkkatasoa etenkin palkkahaitarin alapäässä. Paikalliset joustot alensivat vientiteollisuuden kustannusrakennetta laaja-alaisesti. Vientiteollisuuden kotimaisten välituotteiden hinnat laskivat, mikä paransi merkittävästi kilpailukykyä, koska niiden osuus oli 70 prosenttia teollisuuden käyttämistä tuotantopanoksista.
Apunen on kuitenkin ”unohtanut” Harz-sopimuksen kääntöpuolen. Myöskään valtamediat eivät ole kertoneet, että Saksassa yli kaksi miljoonaa ammattikoulutettua ja lisäksi 280 000 akateemisesti koulutettua tekevät sosiaaliturvajärjestelmän mahdollistamia ”minitöitä” (450€/kk), mutta ovat periaatteessa työttömiä. Työttömyystilastot kaunistuivat keinotekoisesti muutamalla miljoonalla. Saksassakin työtuntien kasvukäyrä muistuttaa kuolleen aivokäyrää.
Saksa onkin esimerkki siitä, mitä kutsutaan prekarisaatioksi: köyhien työntekijöiden määrä on Eurostatin mukaan noussut 5,5 prosentista (2006) 9,7 prosenttiin (2016). Siitä huolimatta, että Saksan talous ja vienti on kasvanut parhaiten ja se on kahminut muiden EU-maiden markkinaosuuksia.
Vapaakauppa on kohtalokasta jopa markkinaosuuksien voittajamaan työntekijöille.
Apunen on kuitenkin työskennellyt esimerkillisesti palkanmaksajansa eteen. Koska digitalisaatio mahdollistaa työvoiman korvaamisen ja halventamisen teknologialla, se kasvattaa yritysten voittoja ja nostaa pörssikursseja.
Suomen rikkaimpien vaurastuminen kiihtyi uuteen ennätykseen – Tuhannen eniten ansainneen tulot kaksinkertaistuivat viidessä vuodessa. Eniten ansiotuloa saavat ovat kaksinkertaistaneet keskimääräisen vuositulonsa 600 000 eurosta 1,2 miljoonaan euroon vuodesta 2012 vuoteen 2017.
Vaurastumisen vauhti Suomessa on kiihtynyt historialliseen ennätykseen. Kun joukon keskitulo vuonna 2012 oli vielä 1,0 miljoonaa euroa, niin vuonna 2017 se oli jo 2,1 miljoonaa euroa. Joukko on kaksinkertaistanut sekä ansio- että pääomatulonsa laman aikana.
Digitalisaation tuottavuushyödyt ovat menneet rikkaille (puolet ulkomaisille).
Maailmanlaajuisestikin pääoman lobbarit ovat onnistuneet hienosti köyhien kustannuksella.
Köyhyyden poistamiseksi työskentelevä kehitysapu ja hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam laski että vuonna 2015 maailman 85 rikkaimman ihmisen nettovarallisuus oli yhtä suuri kuin maailman väestön köyhimmän puolikkaan, 3,6 miljardin ihmisen nettovarallisuus. Vielä neljä vuotta aikaisemmin tarvittiin 388 rikkainta samaan.
Uusimman raportin (v. 2017) mukaan kahdeksan maailman rikkainta ihmistä omisti yhtä paljon kuin vähävaraisin puolisko maailman väestöstä. (8 vastaan 3 600 000 000). Vuoden 2017 listoilleen Forbes löysi maailmasta 2 043 henkilöä, joiden varallisuus on yli miljardi dollaria.
Sama eriarvoisuutta lisäävä kehitys on tapahtunut myös Suomessa. Miljonäärien määrä ovat kasvanut, vaikka Suomi on ollut 10 vuotta lamassa.
Digitalisaation avulla rikkaat rikastuvat taantumassakin.
Poliitikot ja talousprofessorit ovat puhuneet työttömyyden syyksi rakennetyöttömyyttä. Apunen on ollut lobbaamassa myös aktiivimallia. Vaikka aktiivimallilla saataisiin ”tuuman putkellinen” eli kaikki n. 46 900 avointa työpaikkaa (16.11. 2018) täytetyksi, niin vieläkin työttömiä on jäljellä melkein 11 tuuman putken verran – siis aktivointia eivät tarvitse työttömät vaan työnantajat, joiden pitäisi kepulityöpaikkojen sijaan luoda oikeita ja kunnollisia työpaikkoja, joilla myös elää ilman veronmaksajien palkka- ja asumistukea sekä muita tulonsiirtoja.
Kaikille ei enää löydy markkinaehtoista työtä jolla voi elää.
Jos avoinna olevissa työpaikoissa olisi normaali kokoaikainen ja normaalipalkkainen (n. 3 000 euroa/kk) työpaikka, sinne hakisi ainakin yli 200 hakijaa, joista suurin osa olisi vielä ylikoulutettuja.
Tämän todentaa RAY:n erityisasiantuntija Timo Mulari ja kertoo kuinka vaikeaa korkeakoulutettujen on työllistyä näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ja kuinka satojen hakemusten jälkeenkään ei ansioluettelo täydenny.
Työmarkkinoilta löytyy kuitenkin vieläkin kilpaillumpia paikkoja. ”Jos laittaa hakuun säällisen paikan, jota voi hakea ilman koulutusta ja josta saa kohtuullisen korvauksen, sinne on tuhansia hakijoita – eikä kymmeniä tai satoja kuten korkeakoulutetuilla” ja jatkaa ”Mitä nuorempi ja kokemattomampi hakija on, sitä heikommassa asemassa hän on, kuten työelämässä muutenkin”.
Sipilän hallitus yrittää epätoivoisesti markkinoida aktiivimalliaan vaikka kansalaiset ymmärtävät aktiivimallin järjettömyyden ja epärealistisuuden. Jo 53 prosenttia kansalaisista vastustaa sitä.
Enemmistö kansalaisista haluaa poistaa aktiivimallin.
Apuselta on unohtunut Valko-Venäjän aktivointimalli. Työnantajat ja Kokoomus varmaan innostuisivat siitä ikihyväksi. Sieltäkin löytyy työtä vieroksuvia sosiaalipummeja ja heille on kehitetty ”innovatiivisia” ja ”kannustavia” ratkaisuja.
Valko-Venäjällä puhutaan taas paljon ”sosiaalisista parasiiteista” tai ”loisista” eli käytännössä työttömistä. Vanha neuvostotermi otettiin nopeasti käyttöön, kun hallinto sääti vuonna 2015 lain, jolla rangaistaan työkykyisiä työmarkkinoiden ulkopuolella olevia.
Pian laki alkaa vaikuttaa käytännössä. Lähiaikoina (3.2019) työttömiltä ruvetaan veloittamaan enemmän lämpimästä vedestä, lokakuun alussa lämmityksestä ja kaasusta.
Listalla olevat noin puoli miljoonaa ihmistä voivat yrittää hankkiutua sieltä pois vielä tämän kuun ajan. Valko-Venäjän hallinto päätti näin osoittaa työttömille armoa.
Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka määräsi aikaisemmin näille työttömille ”parasiiteille” 200 euron sakon. Se oli suuri summa talousvaikeuksiin ajautuneessa maassa, jossa keskipalkka on noin 420 euroa kuussa.
Seurauksena oli mielenosoituksia ja se pelästytti diktaattorinkin, joten sakkojen sijaan työttömiltä alettiin veloittaa suurempia kunnallismaksuja. Valko-Venäjällä valtio maksaa osan kunnallismaksuista, joilla kustannetaan esimerkiksi lämmin vesi.
Parasiiteilta tuki poistuu, eli he joutuvat maksamaan itse koko kunnallismaksun. Lakia on perusteltu pyrkimyksellä taistella työttömyyttä vastaan. Ilmassa on tyytymättömyyttä, joka odottaa vain sytytintä (keltaliivit). Se on yksi syy, miksi Lukašenka tuskin vapauttaa lähiaikoina sisäpolitiikkaansa.
Tällä ratkaisulla menojen sijasta saataisiin yhteiskunnalle tuloja. Mitenkä EVA:lta on jäänyt tällainen mahdollisuus huomaamatta?
Apunen on kuitenkin hoitanut toimitusjohtajakautenaan esimerkillisesti rikkaitten rikastumista, köyhien kyykyttämistä ja vapaan markkinatalouden propagandaa sen mahdollistajana.
Apunen on jatkanut ansiokkaasti köyhien kyykyttämistä Esko Ahon viitottamalla tiellä
Jo ollessaan Aamulehden päätoimittajana (vv. 2000-2010) hän kunnostautui ”oikean asennemaailman” luojana.Tampereen Yliopiston Journalistiikan laitoksella julkaistiin (v. 2004) Jukka Holmbergin väitöskirja suomalaisten sanomalehtien puoluesuuntautuneisuudesta (oikeisto/vasemmisto-akselilla). Siinä ylivoimaisesti oikeistolaisimmaksi sanomalehdeksi tuli Aamulehti!
Olisikohan sillä mitään tekemistä lehden tuolloisen päätoimittajan asenteiden kanssa? Niiden johdosta hänet valittiin sitten EVA:n toimitusjohtajaksi hyväpalkkaiselle (vuosiansiot n. 200 000€) pestille.
Kun tuolloin kritisoin Apusta ja lehteä sensuurista, koska hänkään (kuten myös Hesari) ei julkaissut Maailman BKT:n 10 vuoden keskiarvokäyrää, joka olisi osoittanut että pääomien vapaus ja vapaakauppa eivät ole luoneet kasvua kuten hän on lobbarina väittänyt
Pääomien vapauttaminen ei johtanut talouskasvuun vaan sen trendinomaiseen hiipumiseen.
Kävimme kipakan sähköpostidebatin, jonka aikana Apunen pyysi minua jättämään hänet rauhaan.
Koska hän oli juuri antautunut työnantajien lobbariksi, en ole ”ottanut onkeeni” hänen toivomuksiaan. Tämä kirjoitus on sitten yhteenveto hänen ”ansiokkaista” toimistaan EVA:n toimitusjohtajana.
Tuottaja Riku Rantala on myös kritisoinut Matti Apusen yksipuolisia kirjoituksia: ”Hän saa rikkailta palkkaa siitä, että hän perustelee rikkaiden etuoikeuksia. Se kannattaa muistaa, kun noita hänen kirjoituksia lukee”.
Apusen lopettaessa postinsa hänen seuraajalleen voi antaa pieniä lisävinkkejä yksityistämisestä jotka Apuselta jäi vielä tekemättä.
Kun maat, metsät, pellot mineraalit, öljylähteet, kaivokset, vesialueet, maantiet, rautatiet, satamat, lentokentät, juomavesi ja jopa jokikin Intiassa on yksityistetty, vielä uusia markkinarakoja maailma on pullollaan.
Vielä on hyödyntämättä hengitysilma (viestintätila ilmassa on jo hinnoiteltu), auringonpaiste, tuuli, päivänvalo ja verotusoikeus. Ne kun vielä saadaan oikein markkinakeinottelun piiriin, niin miljonäärejä tulee rutosti lisää.
Apusen maailmankuvan mukaan kansalaisista ei ole niin väliä. Aikuiset työikäiset sinnittelevät mielialalääkkeiden avulla (yli 400 000) epävarmaksi tulleessa työelämässä ylitarjontatilanteessa huononevin ehdoin, jotta pieni eliitti voisi jatkaa rauhassa rikastumistaan.
Joku voi pitää tätä kirjoitusta Apusen mollaamisena. Jos olen kirjoittanut jotain joka ei pidä paikkaansa, Apusella pitäisi vanhana lehtimiehenä kynä pysyä kädessä. Tämän kirjoituksen lopussa on kommenttipalsta, jossa hän voi mieluusti korjata näkemyksiäni.
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 50. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja kaikki etusivun lopusta).