Se on taas alkanut! Nimittäin poliittinen eipäs-juu -väittely Ylen kaikissa politiikka-ohjelmissa. Tulevat kevään eduskuntavaalit ovat saaneet taloustoimittajat taas innolla käymään poliitikkojen kimppuun aina vuosikymmenestä toiseen samoilla loputtomilla säästö- ja leikkauslistojen tivaamisella.
Esimerkiksi Ylen toimittaja Sakari Sirkkanen kysyi A-Talkissa kansanedustajilta VM:n leikkauslistasta ääni innostuksesta väristen VM:n koordinaattori Lauri Kajanojan julkistamista säästötavoitteista: ”9 miljardia – miten rankat säästötalkoot hallituksella on edessä?”
Hetkeä aikaisemmin toinen Ylen toimittaja Marja Sannikka tivasi poliitikoilta leikkauslistoja A-Studiossa. Siellä hän grillasi kansanedustaja Matias Mäkystä hallituksen 80 000 uudesta työpaikkatavoitteesta vuosikymmenen loppuun mennessä ja budjetin tasapainottamiseen tarvittavista säästöistä sekä mahdollisista verojen korotuksista.
Tämä yksipuolinen hyvinvointivaltion kurjistamislinja on saavuttanut lähes fundamentaalisen ihailun 1990-luvun ”Sailaksen listoista.” Vuoden 1994 budjetista leikattiin 15,8 miljardia markkaa ja seuraavana vuonna vielä 19,7 miljardia markkaa. Iiro Viinanen tunnusti syntymäpäivähaastattelussaan, että säästöissä ei tehty mitään vaikutusarvioita, vaan leikkaukset tehtiin vain ”perstuntumalla”.
Ylen toimittajat eivät pohtineet taaskaan, miksi verotulot eivät enää riitä vaan hallituksen on pakko hoitaa välttämättömät hyvinvointipalvelut vain velkaantumalla. Veronkorotuksistakin ei tarkemmin kyselty, mitä veroja pitäisi korottaa ja miksi.
Kuvateksti: 2000-uvun alusta verotusta kevennettiin. Sipilän porvarihallitus aloitti menoleikkaukset jo ennen pandemiaa ja Ukrainan sotaa.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Jo edellisissä vaaleissa vuonna 2019 oli sama meno vaikka silloinkin lähetin Ylen ja Hesarin taloustoimittajille kysymyspatterin otsikolla: ”Mitä toimittajien pitäisi kysyä eduskuntavaaliehdokkailta?” Myös vuoden 2015 vaalien edellä kirjoitin taloustoimittajille kysymyslistan otsikolla: ”Näitä toimittajien pitäisi kysyä”.
Kaikki Ylen taloustoimittajat ovat saaneet aikoinaan oheiset kysymyslistat joten nyt voi perustellusti kysyä, miksi he eivät ole hyödyntäneet tarjoamaani ”tukiopetusta” ja käyttäneet sitä hyväkseen? En mitenkään jaksa uskoa, että he olisivat niin ”tyhmiä” ja ammattitaidottomia vaan epäilen, että Ylen johto ja tuottajat ovat sensuroineet heitä.
Nyt poliitikot ovat finanssikriisin jälkeen joutuneet tukemaan pankkijärjestelmän pystyssä pitämistä tuhansilla miljardeilla euroilla ja yrittäneet epätoivoisesti saada taloutta kasvuun loputtomilla elvytyspaketeilla.
Ekonomisteja on pidetty julkisuudessa talouden erityisasiantuntijoina joilta mediat ovat ahkerasti kyselleet neuvoja. Helsingin Sanomien arkistojen perusteella sana ”ekonomisti” on esiintynyt viimeisen vuoden aikana keskimäärin joka päivä. Parhaimpina päivinä kolmesta viiteen kertaa.
The New York Times tutki muutama vuosi sitten ekonomistien mediatilan haltuunottoa. Kävi ilmi, että ekonomistit pääsevät mediassa moninkertaisesti esiin verrattuna esimerkiksi psykologeihin ja historioitsijoihin.
Yksittäisistä ekonomisteista on tullut ikään kuin kaiken kansantaloudellisen tiedon ja taidon tiivistymä. Viime vuosina ekonomistit ovat sanoittaneet koronakriisiä, Ukrainan sotaa ja inflaatiota päivittäin lehtien sivuilla, radiossa ja somessa.
Hesari yritti äskettäin kysyä neuvoja poliittisille päättäjille talouden superammattilaisilta eli valtakunnan johtavilta ekonomisteilta.
Kuvateksti: Talousneuvot ovat kateissa huippuekonomisteiltakin.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Nämä valituksi tulleet 10 armoitettua huippuammattilaista olivat: Prof. Roope Uusitalo (HelsYO, Vatt), Prof. Kaisa Kotakorpi (TreYO), Prof. Markus Jäntti Tukholman YO), Talouspolitiikan prosessipäällikkö Essi Eerola (Suomen Pankki), Prof. Matti Tuomala (TreYO), Prof. Eva Österbacka (Åbo Akademi), Prof. Niku Määttänen (HelsYO), Tutkimusprof. Hennamari Mikkola (Kansaneläkelaitos), tutkimusjoht. Aki Kangasharju (Etla), johtaja Mika Maliranta (Labore).
Hesarin valitsemilta huippuekonomisteilta kysyttiin valtiontalouden tasapainottamisesta: ”Olisiko julkisten menojen karsimisen lisäksi tai niiden vaihtoehtona perusteltua harkita verotuksen kiristämistä tulojen lisäämiseksi?”
Näiden ekonomistien vastaukset olivat niin epämääräisiä ja ristiriitaisia, että niitä voisi luonnehtia: ”Hyvää päivää, kirvesvartta”.
Joukossa oli myös ”Ekonomistien ekonomisti” eli Roope Uusitalo, jonka suomalaiset ekonomistit olivat juuri rankanneet (HS Visio) huippuammattilaiseksi jota muut suomalaiset ekonomistit katsovat ylöspäin.
Uusitalo ei antanut mitään konkreettista vastausta talouden tervehdyttämisen toimenpiteistä, vaan siirsi ongelman ratkaisun poliitikoille: ”Taloustieteellisen tutkimuksen yhtenä tehtävänä on arvioida talouspolitiikan keinojen todennäköisiä vaikutuksia. Valinta näiden keinojen välillä kuuluu vaaleilla valituille poliittisille päättäjille”.
Suurin osa ekonomisteista oli ns. uusliberalistisia taloustutkijoita jotka viimeinkin häveliäästi suosittelivat pelkkien leikkausten sijaan myös lieviä verotuksen kiristyksiä. He eivät kuitenkaan esittäneet tarkemmin, mitä ja kenen verotusta pitäisi nostaa.
Poikkeuksena olivat ns. keynesläiset ekonomistit Markus Jäntti ja erikoisesti Matti Tuomala. Jäntti totesi, että verotuksen kiristämistä pitäisi harkita ja että ”on vaikea keksiä syytä siihen, miksi tasapainotus pitäisi tehdä pelkästään menoja supistamalla”.
Tuomala oli eniten jyvällä sillä hän on Suomen johtava köyhyys- ja eriarvoisuustutkija. ”Vastaukseni on kyllä. Verotus on julkisen vallan tärkein talouspoliittinen väline. Kokonaisveroaste on laskenut 2000-luvulla noin viisi prosenttiyksikköä. Samaan aikaan valtionvelka on kuitenkin kasvanut”.
Kuvateksti: Finanssikriisin jälkeen verot ovat laskeneet ja velat kasvaneet.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
”Tuntuu myös kummalliselta, että verotus on valtiontalouden kehysjärjestelmän ulkopuolella. Siellä sitä halutaan edelleen pitää todetaan valtiovarainministeriön tuoreessa raportissa julkisen talouden ohjauksen kehittämisestä. (…) Jos talous on menossa taantumaan, silloin verotuksen keventämisen avulla ylläpidetään kysyntää”, totesi Tuomala.
Kokoomus ja Petteri Orpo ovat levittäneet tätä veronalennusten ilosanomaa ostovoiman lisääntymisen nimissä. Hän on lukuisissa yhteyksissä luvannut miljardin veronalennuksia kaikille (myös suurituloisille). Kokoomuksen Jouni Mykkänen samanaikaisesti on vaatinut 4 miljardin menoleikkauksia hyvinvointipalveluihin.
Kun Ylen toimittaja Annika Damström haastatteli A-Studiossa Orpoa veronalennuksista talouden elvytyskeinona, hän ”unohti” muistuttaa Orpoa moisesta valheesta. Samaa valhetta ovat ylläpitäneet myös uusliberalistiset ekonomistit.
Kuvateksti: Ruotsin kokoomuksen ”työlinjalla” hallitus toteutti viisi perättäistä ansiotuloverotuksen kevennystä uskomuksella, että talous lähtisi kasvuun.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Talous ei lähtenyt kasvuun mutta rikkaat kokoomuslaiset rikastuivat entisestään – mikä olikin Borgin hallituksen tarkoitus. Kirjoitin siitä vuonna 2015 tarkemmin otsikolla: ”Pelastavatko Vartiainen ja Borg Suomen nousuun?”
Aki Kangasharju totesi Hesarin 10 huippuekonomistin haastattelussa: ”verotus hidastaa talouskasvua sitä enemmän, mitä kireämpää se on”. Se on ehkä totta uusliberalististen teoreettisten uskomusten valossa, mutta ei empiirisen kokemuksen valossa.
Kun uusliberalistiseen uskoon tulleet ekonomistit pääsivät 1990-luvulla valtaan niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa, sallittiin pääomien vapaa liikkuvuus ja pidäkkeetön vapaakauppa. Niiden luvattiin takaavan jatkuvaa talouskasvua ja uusia työpaikkoja sekä hyvinvointia kaikille kansalaisille.
Se on toinen megaluokan valhe jota ekonomistit ja taloustoimittajat ovat pitäneet yllä jo yli 30 vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen talouskasvu on ollut parhaimmillaan yli 10 prosenttia. Vielä 60-luvulla se oli 6 prosenttia, 70-luvulla 4 prosenttia, 80-luvulla enää 2 prosenttia ja 90-luvulla se hiipui jo yhteen prosenttiin. 2000-luvulla ollaan jo lähellä nollasummamarkkinoita.
Kokoomuslainen uusliberalististen ekonomistien uskomus pääomien vapaudesta ei ole saanut – lupauksistaan huolimatta – talouden kasvukäyriä ylöspäin – vaan päinvastoin – alaspäin. Hesari ei ole lukuisista pyynnöistäni huolimatta julkistanut Maailman, Euroopan, ja Suomen BKT:n kymmenen vuoden keskiarvokäyriä jotka kaikki sojottavat alaspäin.
Kuvateksti: Jopa kehittyneitten OECD-maiden ”kasvukäyrä” sojottaa ekonomistien lupauksista huolimatta alaspäin.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Siis kaikkien 36:n kehittyneen OECD-jäsenmaan, jotka ovat markkinaosuustaistossa olleet useimmiten voittajia nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla. Ne eivät ole pystyneet ”jostakin syystä” juuri kasvamaan yli 200 valtion joukossa. Kummallista, että meidän johtavat ekonomistimme eivät ole kiinnittäneet huomiota tähän ilmiselvään tosiasiaan ja viestineet siitä päättäjille.
Ja sitten se emävale. Emävalheeksi voi nimittää myös tilannetta, jossa faktatotuus vaietaan kollektiivisesti. Se on uusliberalistinen uskomus ja lupaus, että BKT:n kasvun on uskoteltu tuovan kaikille hyvinvointia ja työtä tasapuolisesti. Ekonomisteille kasvu on itseisarvo, mutta ei se, kuinka hyödyt jakautuvat BKT:n sisällä – saati sitten se, kestääkö maapallon ekologia kasvun seuraukset.
On aivan anteeksiantamatonta, että melkein kaikki ekonomistit ovat olleet kollektiivisesti hiljaa BKT:n sisällä tapahtuvista tulojen megaluokan muutoksista palkansaajilta pääomalle. Kun ekonomistit ovat olleet asiasta hiljaa, niin myös valtamediat ovat olleet ymmärtämättömyyttään hiljaa.
Tämä ”Graafi” on itseni tekemä, joten sen julkaisu on ilmeisesti sallittua tällä bogilla. Kysyin luvan siihen itseltäni.
Kuvateksti: Ekonomistit eivät ole ymmärtäneet digitalisaation vaikutusta tulonjakoon ja verokertymiin.
Palkansaajien osuus kansantulosta (BKT) on digitalisaation ja Kokoomuksen valtaantulon vuoksi pienentynyt 90-uvun jälkeen vuositasolla (1991-2019) peräti 16,5 PROSENTTIYKSIKKÖÄ.
Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 73,6 prosenttia ja omaisuus- ja yrittäjätulojen osuus oli vain 11,2 prosenttia. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 57,1 (eli palkkapotin vähennys -16,5 prosenttiyksikköä) ja 27,1 (Pääomatulot kasvoivat +15,8 prosenttiyksikköä).
Se on merkinnyt palkkapotin pienentymistä 39,6 miljardilla (ostovoimaa katosi) joka on kasvattanut lähes samalla summalla voittoja ja pääomatuloja. Ei siis mikään ihme, että BKT:n kasvu on kaikkialla hyytynyt nollasummamarkkinoiksi kun ostovoima on kadonnut.
Suomen BKT oli vuonna 2019 (viimeinen normaalivuosi ennen pandemiaa) noin 240 miljardia. Verotulot ovat myös pienentyneet 17 miljardilla (44% veroasteella). Siksi Kokoomus vaatii valtiolta säästöjä eli menojen tulisi olla ”suu säkkiä myöten”.
Kokoomus ja ekonomistit on vain ”unohtaneet” mainita että, vain pääomasijoittajien säkit ovat täyttyneet ja puolet digitalisaation ja suomalaisen työelämän tuottavuuden tuotoista ovat menneet osinkoina ulkomaisille rikkaille pääomasijoittajille hyödyttämättä enää Suomea.
Valtion nykyinen vuosittainen 8-9 miljardin budjettivaje ei olisi mikään ongelma, jos ekonomistit, taloustoimittajat ja poliitikot (tässä vastuu- ja ”syyllisyys-järjestyksessä”) olisivat olleet tehtäviensä tasalla. Ja jos he olisivat ulosmitanneet vuosittain 17 miljardia enemmän verotuloja yhteiseen pottiin jaettavaksi hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Samalla YLE:n taloustoimittajat voisivat kysyä tulopuolestakin ja lopettaa loputtoman tivaamisen säästöistä ja supistuksista.
Kuvateksti: Koska verotulot eivät enää kasva BKT:n kasvun suhteessa, hyvinvointipalveluja on jouduttu ylläpitämään velkavetoisesti.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Suomen huippuekonomistien kollektiivinen vaikeneminen BKT:n sisällä tapahtuneesta valtavasta muutoksesta vain rikkaiden hyväksi – sitä voi pitää täysin vastuuttomana.
Hesarin haastattelemista 10 huippuekonomistista ei kukaan puhunut tapahtuneesta muutoksesta mitään, vaikka yli puolet heistä saa toimeentulonsa veronmaksajien rahoista. Ekonomisti Sixten Korkman on todennut, että yhden professuurin ylläpitämisen kokonaiskustannukset ovat noin 3 miljoonaa vuodessa. Kyllä sillä summalla pitäisi hieman huolehtia veronmaksajienkin eduista.
Erityisesti ihmettelyni kohdistuu Mika Malirannan vaikenemiseen tulonjaosta pääoman hyväksi, sillä hänet on valittu (SAK:n johtoko???) Palkansaajien tutkimuslaitoksen (Labore) toimitusjohtajaksi.
Hän on ollut työnantajien lobbauslaitos Etlan pitkäaikainen tutkimusjohtaja, joka on liputtanut tuottavuuden parantamisen puolesta mutta ”unohtanut” kertoa kenelle ne tuottavuushyödyt menevät (ja kenen kustannuksella).
Malirannan valintaa voisi verrata vain lievästi karrikoiden tilanteeseen jossa ”Putinin kokki” Jevgeni Prigožin (joka omistaa raakalaismaisen yksityisarmeija Wagnerin) valittaisiin Suomen Rauhanliiton puheenjohtajaksi.
Hän uskottelee, että voitot investoidaan uuteen tuotantoon jotka luovat näin uusia työpaikkoja. Sekin on valhe, sillä kun markkinoilla ei enää ostovoimaa, rikkaat ostavat vain omia osakkeitaan pääomansa kartuttamiseksi ilman veroseuraamuksia.
Kuvateksti: Kun ei ole ostovoimaa, ostetaan omia osakkeita eikä investoida.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Yhdysvalloissa isot yritykset ovat alkaneet ostaa omia osakkeitaan tai pienempiä yrityksiä (markkinaosuutta), eivätkä investoi koska markkinoilla ei ole enää tarpeeksi ostovoimaa. Näin ”osakesoppa sakenee” eli osakkeiden arvo nousee ilman veroseuraamuksia.
Esimerkiksi Apple osti omia osakkeitaan yli 90 miljardilla dollarilla. Kymmenillä miljardeilla ovat osakkeitaan ostaneet myös Microsoft, Facebookin emoyhtiö Meta sekä Googlen emoyhtiö Alphabet ja IBM.
Toinen suuri omien osakkeidensa ostajaryhmä ovat Exxonin ja Chevronin kaltaiset kansainväliset öljy-yhtiöt, jotka ovat hyötyneet Ukrainan sodan aiheuttamasta öljyn hinnan noususta – ja jakavat nyt voittojaan sijoittajille.
Myös pääomasijoittajat kuten miljardööri Warren Buffettin Berkshire Hathaway ostavat omia osakkeitaan. Hän käytti tammi–maaliskuussa omien osakkeiden ostamiseen peräti 1,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Silti Buffettin ”patjan alla” lojuu käyttämättömänä vielä reilut sata miljardia taalaa.
Ilmiö näkyy myös Suomessa. Nokialla on käynnissä 600 miljoonan euron omien osakkeiden takaisinosto-ohjelma. Sammolla on käynnissä peräti miljardin euron ohjelma. Nordea on viime vuoden lokakuun jälkeen käynnistänyt jo kolme miljardiluokan takaisinosto-ohjelmaa.
Myös pienemmät yhtiöt kuten Orion, Etteplan, Telia, Ovaron, Verkkokauppa.com, Citycon jne. ovat häärineet omien osakkeiden ostossa eivätkä investoineet uusien työpaikkojen luomiseksi.
Kun EKP on taikonut ”tyhjästä rahaa” elvytyksen nimissä ja ostaneet pankeilta nimellisarvonsa menettäneitä velkakirjoja (joita kukaan ei enää osta), ne eivät ole antaneet rahoja investointeihin tuotantoon, vaan rikkaiden osakekuplan kasvattamiseen pörssissä.
Kun kupla juuri poksahti ja Malirannan peräämissä uusissa ”innovatiivisissa digiyhtiöissä” tapahtui yllättäen ”luova tuho” (joissakin puolet henkilökunnasta sai kenkää), vaikka juuri niiden hänen uskomuksensa mukaan piti luoda uudet hyväpalkkaiset työpaikat.
Kuvateksti: 1990-luvulla jokaisen duunarin eteen kannettiin tietokone jolla nostettiin tuottavuutta. Sen jälkeen tuottavuushyödyt menivät rikkaille.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Hesarin valitseman 10 huippuekonomistin joukossa oli kuitenkin yksi ekonomisti eli Matti Tuomala, joka olisi sopinut Mika Malirantaa huomattavasti paremmin Laboren toimitusjohtajaksi. Hänellä on sentään jokin käsitys missä mennään ja miksi. Yllä oleva tulojen kehitystä kuvaava graafi on hänen tutkimustensa tuloksia.
Hän on kirjassaan ”Markkinat, Valtio & Talous” todennut seuraavasti: ”Vuosia makrotaloustieteitä hallinnut valtavirta on laiminlyönyt tuloerojen roolin talouden kehityksessä ja vakaudessa”. (s. 218)
sekä: ”Talouskuripolitiikkaan uskovien (Maliranta) perusteluissa on usein nähty kaikuja itävaltalaisen taloustieteilijän Joseph Schumpeterin 1930-luvun laman aikaisista kirjoituksista.
Schumpeter tuntui silloin uskovan, että taantumat olisivat tilapäisiä ja loppujen lopuksi hyväksi taloudelle. Niiden aikana taloutta voitaisiin uudistaa tehokkaammaksi.
Todellisuus osoitti 1930-luvulla ja myöhemmin, miten väärässä Schumpeter oli. Tuottavuus hiipuu talouden supistuessa, eikä talouden nousu korvaa näitä tuottavuuden menetyksiä.
Schumpeteriläiselle sosiaalidarvinismille ei löydy muutakaan empiiristä tukea: mikään ei takaa, että juuri elinvoimaisimmat yritykset aina selviävät taantumista (ks. Stigliz 2002). Silti monet edelleen uskovat talouden lamakausien luovan tuhon tervehdyttävään vaikutukseen”. (s. 237).
Kuvateksti: Rikkaitten kokonaisveroaste on melkein keskivertopalkansaajien luokkaa.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Hesarin valitseman 10 huippuekonomistin joukko vastasi epämääräisen myönteisesti verotuksen kiristämiseen mutta piti tärkeänä säästö- ja leikkauslistoja. Verotuksen kiristämisessä he eivät kertoneet tarkemmin, mihin ja kenelle verotusta pitäisi kiristää ja kohdentaa.
Uusliberalistisella professori Niku Määttäsellä oli kyllä pieni ”haju” missä sitä verotettavaa rahaa olisi, mutta silti hän totesi uusliberalistisen ekonomistin yksiviivaiseen tapaan: ”Esimerkiksi ylimpien tuloveroprosenttien nostaminen ei välttämättä enää lisäisi verotuloja kovin merkittävästi. Yritysten ja suurten pääomatulojen verottamisessa tulee huomioida myös kansainvälinen verokilpailu”.
Siis veromoraalilla ja oikeudenmukaisuudella ei ole mitään sijaa hänen arvomaailmassaan. Eikä sillä, että kansantulossa palkansaajien palkkapotti ja ostovoima on pienentynyt vuositasolla 40 miljardia ja valtio menettänyt verotuloja 17 miljardilla. Rikkaiden rikastumisessa hän ei näe mitään ongelmaa.
Kuvateksti: Eriarvoisuus lähti kasvuun Ahon hallituksen verouudistuksen jälkeen, jolloin eriytettiin työtulot pääomatuloista. Silloin alkoi rikkaiden laatuaika.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Hesarin jutussa samaa mieltä oli Etlan ja EK:n lobbari Aki Kangasharju. Hän totesi tiedemiehen varmuudella: ”Tutkimusten perusteella verotusta ei tulisi enää Suomen kaltaisessa kireän verotuksen maassa kiristää, sillä verotus hidastaa talouskasvua sitä enemmän, mitä kireämpää se on”. Tätä kokoomuslaista valhetta valtamediat ovat väsymättä toistaneet vuosikausia ”totuutena”.
Kangasharjun teoreettisten ”tutkimusten” sijasta huomattavasti arvostetumpi ekonomisti Thomas Piketty on tullut empiirisesti aivan toisenlaisiin tuloksiin. Kirjassaan: ”Pitääkö pankit pelastaa?” hän kirjoittaa: ”Pörssimarkkinoiden vuoden 1929 romahduksen jälkeen Franklin Roosevelt reagoi paljon brutaalimmin kriisin aiheuttaneiden talous- ja finanssieliittien rikastumiseen.
Liittovaltio nosti korkeimpien tuloluokkien veroprosenttia 25:stä 63:een (1932), 79:een (1936) ja 91:een (1941). Vuonna 1964 se laski prosenttia takaisin päin 77:ään ja 1980-luvuilla Reaginin ja George H. W. Bushin hallitusten aikana lopulta 30-35:een.
Lähes viidenkymmenen vuoden ajan, 1930-luvulta 1980-luvulle, suurimman tuloluokan veroprosentti ei koskaan laskenut alle 70:n ja oli keskimäärin yli 80 prosenttia.
Nykyisessä ideologisessa kontekstissa oikeus kymmenien miljoonien bonuksiin ja kultaisiin kädenpuristuksiin alle 50 prosentin verotuksella on julistettu ihmisoikeuksiksi, ja monet pitävät aiempia käytäntöjä alkukantaisena takavarikoimisena.
Niitä kuitenkin sovellettiin maailman suurimmassa demokratiassa miltei puolen vuosisadan ajan – eivätkä ne selvästikään estäneet Yhdysvaltain kansantaloutta toimimasta”. (s. 37-38).
Kuvateksti: Taloustoimittajat penäävät leikkauksia, mutta eivät ota selvää miksi pitää leikata.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Kangasharju teki propagandakirjan ”himoverotuksesta” otsikolla ”Käänne”, jossa hän joka käänteessä muistutti ”palkansaajien ahneudesta” ja vaatii palkkamalttia kilpailukyvyn lisäämiseksi.
Lisäksi hän valehtelee tuottavuuden parantavan tavallisen palkansaajan elintasoa seuraavasti: ”Talouskasvu luo myös kannustimet ja varallisuuden kehittää koko ajan tuottavuutta parantavaa teknologiaa, joka parantaa meidän elintasoamme lisää. Kasvu tuottaa verotuloja hyvinvointivaltion ja ikääntyvien väestön tarpeisiin” (s. 55).
Hän ei puhu mitään digitalisaation tuottavuushyötyjen uusjaosta vain rikkaille ja ”unohtaa” palkansaajat ja verottajan sekä suomalaisen hyvinvointivaltion.
Suuryritykset fuusioituvat (keskittyvät), ostavat pienempiään ja kiertävät veroja. Vatt:n tutkimusjohtaja Seppo Kari julkisti jo vuonna 2015 tutkimuksensa siitä, että nykyinen verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton.
Hänen tekemänsä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia.
Samana vuonna jopa OECD alkoi yrityksen tukkia suuryritysten verotuksen porsaanreikiä. Muutama vuosi sitten tunnettujen kansainvälisten suuryritysten, esimerkiksi Applen, McDonald’sin, Amazonin, Fiatin ja Starbucksin verosuunnittelu nousi etusivun uutiseksi.
Kävi ilmi, että nuo yhtiöt eivät maksa joko lainkaan tai vain minimaalisen vähän, muutamia tuhansia euroja, yhteisö- eli yritysveroja. Syynä oli se, että lukuisiin eri maihin levittäytyneet yritysjätit pystyivät omissa sisäisissä hinnoittelujärjestelmissään käyttämään eri maiden verojärjestelmiä hyväkseen (siirtohinnat, rojaltimaksut, veroparatiisit jne.).
Yksi ekonomistien ylläpitämä emävalhe liittyy uusiin työpaikkoihin. Jo parikymmentä vuotta vallassa olevat uusliberalistiset ekonomistit ovat luvanneet, että digitalisaation syrjäyttämät työpaikat korvautuvat kyllä uusilla mutta parempipalkkaisilla, korkeaa osaamista vaativilla työpaikoilla.
Kuvateksti: Yhdysvalloissa on hyvien työpaikkojen tilalle on tullut ns. ”paskatyöpaikat” kuten Suomessakin.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Kuvateksti: Tarjolla olevat ”paskatyöpaikat” ovat samaa suurusluokkaa ovat myös Suomessa.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
BKT:n sisällä tapahtunut muutos tulonjaossa palkkapotin pienenemisenä pääomatulojen hyväksi, kertoo karua kieltä markkinoiden ostovoiman kutistumisesta. Se on aiheuttanut vakavan uhkan talouden tulevalle kasvulle ja koko kapitalismin tulevalle toiminnalle.
Hyvät teollisuuden työpaikat (25-30€/h) ovat menneet Kiinaan ja muihin matalapalkkamaihin ja tilalle ovat tulleet palvelualojen ns. ”paskatyöpaikat” joilla ei enää elä (10 -12€/h). Sinne ei työpaikkoja ole viety siksi, että köyhätkin saisivat työtä.
Motiivina on ahneus saada tuotannolle maksimaalinen ”tuottavuus” (katetuotto), kun ei tarvitse maksaa kunnon palkkoja, veroja, sosiaalimaksuja, ei ole ympäristönormeja eikä ay-liikettä saa perustaa. Suomalaiset rikkaat ja heidän juoksupoikansa (yritysjohtajat) viis veisaavat suomalaisista työpaikoista tai hyvinvointivaltiosta.
Kaiken kukkuraksi nämä tänne jäävät epätyypilliset (osa-aikaiset ja nollatuntisopimukset) sijaitsevat kasvukeskuksissa, joissa asumis- ja muut kustannukset ovat palvelualojen pätkätyöläisille liian korkeita. Niistä työpaikoista ei synny verotuloja vaan – päinvastoin – ne tarvitsevat tulonsiirtoja ja joka merkitsee valtavia ja kasvavia kustannuksia yhteiskunnalle.
Kuvateksti: Työttömyyden kustannukset ovat kasvussa miljardikaupalla ja syövät työllistenkin ostovoimaa.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Sen, että nykyinen digitalisoitu markkinatalous ei enää luo tai tuota markkinaehtoisia kunnollisia työpakkoja, on myöntänyt implisiittisesti (tahtomattaan) myös ”huippuekonomisti” Aki Kangasharju. Hän sanoi Ylen radion Ykkösaamussa äskettäin, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen. Kangasharjun mielestä pienimmät palkat voisivat olla nykyistä pienempiä ja julkisen sektorin tulee tukea pienipalkkaisten toimeentuloa.
”Jos ymmärrettäisiin se, että jos annetaan pienimpien palkkojen määräytyä markkinaehtoisesti, eli näiden ihmisten tuottavuuden mukaan, niin silloin yritykset palkkaisivat enemmän”, totesi ”rakentavasti” uusliberalistinen ekonomisti.
Käytännössä se tarkoittaa, että laitetaan palkat valtion maksettavaksi täystyöllisyyden saavuttamiseksi, jotta yritykset ja pääoma saisivat maksimaaliset tuotot ja osingot. Samalla voitaisiin palata entisajan päivätyöläisten, renki- ja piikayhteiskuntaan.
Kuvateksti: Suomen työllisyysaste on jo nyt maailman huippua.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Ekonomistit ja poliitikot ovat jo vuosikymmeniä vaatineet Suomen työllisyystilastoja Pohjoismaiselle tasolle. Olen jo vuosikymmeniä todennut, että työttömyys- ja työllisyystilastot ovat manipuloituja ja ne voitaisiin vetää vessan pöntöstä alas. Työtuntitilastot ovat ainoa mittari, joka mittaa työn määrän kehitystä.
Asiaa ja valhetta eivät ole paljastaneet meidän ”huippuekonomistit” vaan tällä kertaa EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari (ilmeisesti vahingossa) jota Hesarin toimittaja Teemu Muhonen referoi ekonomistien vaiettua totuutta (30 vuoden odottelun jälkeen).
Rantahalvari ”paljasti” ettei tehtyjen työtuntien määrä Suomessa ole hallituskauden aikana kasvanut, vaikka työministeri Tuula Haatainen on iloinnut hallituksen 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisesta. ”Itse asiassa tehdyt työtunnit ovat hieman vähentyneet”, totesi Rantahalvari. Todellisuudessa työtunnit ovat vieläkin alhaisemmalla tasolla kuin ne olivat vuonna 1990.
Kun ”ihaillut” pohjoismaiden työllisyystilastot on muutettu kokoaikaisiksi (huomioiden pätkätyöt ja osa-aikatyöt), niin pohjoismaiset työllisyysluvut laskivat ja Suomen nousivat, koska Suomessa osa-aikainen työ ei vielä toistaiseksi ole yhtä yleistä kuin muissa Pohjoismaissa.
Euroopassa se on vielä yleisempää. Silti siellä työllisyysaste on kuitenkin vain noin 65 prosentin luokkaa. Työllisyystilastot voivat kaunistua, jos kaikki työpaikat muutetaan osa-aikaisiksi. Työn määrä ei ole enää vuosikymmeniin kasvanut BKT:n kasvun suhteessa. Siitäkin meidän huippuekonomistit, työelämän tutkijat ja valtamediat ovat vaienneet.
Rantahalvarin mukaan ”Työllisyyden laadun seuraaminen on tärkeää: jos suuri osa työllisistä työskentelee osa-aikaisesti, julkiseen kassaan ei tule riittävästi lisää verotuloja ja osa työllisistä voi yhä tarvita sosiaalietuuksia elämisen tueksi”. Näin siis EK:n edustaja mutta ei huippuekonomistit.
Tätä yksinkertaista totuutta huippuekonomistit ja työelämän tutkijat eivät ole kertoneet. Pitäisiköhän tätäkin nimittää valheen ylläpitämisenä? Ainakin EK:n lobbauslaitoksen ekonomisti Aki Kangasharjun kohdalla se on täyttä totta.
Kuvateksti: Finanssikriisistä huolimatta digitalisaation tuottavuushyödyt (osingot) ovat takoneet ennätyksiä vaikka talous on ollut koomassa jo 15 vuotta.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Vaikka ulkomaiset pääomasijoittajat ovat vieneet suurimman osan suomalaisen työn ja kansantalouden hedelmistä, nämä Hesarin 10 huippuekonomistia eivät löytäneet verotuksen kiristämisessä mitään erityiskohdetta. Kaikki olivat jonkinasteisen säästö- ja talouskuripolitiikan kannalla.
Ainoana poikkeuksena ekonomisti Matti Tuomala joka on jo aikaisemmin sivaltanut: ”Hallituksen työllisyyspolitiikka perustuu uskomukseen, että jos vain köyhemmän väestönosan etuisuuksia leikataan tarpeeksi, niin he ryntäävät kipin kapin työmarkkinoille kotoa lorvimasta”.
Hän lienee Markus Jäntin ohella ainoa ekonomisti, joka lienee perillä työelämän aavikoitumisesta. Kunnolliset kokoaikaiset työpaikat ovat yhä harvemmaksi käyvä luonnonvara. Siksi poliitikot ja Mika Lintilä ovat laittaneet toiveensa yrittäjyyteen.
Suomessa yritysten määrä hipoo kolmeasataatuhatta ja yrittäjien kokonaismäärästä naisia on noin kolmannes. Näin on todennut Suomen yrittäjänaisten puheenjohtaja Katja Rajala ja jatkanut: ”Ylipäätään maamme yrityskannasta 93 prosenttia on alle kymmenen henkeä työllistäviä yrityksiä ja 69 prosenttia on yksinyrittäjiä”.
Kun melkein 70 prosenttia alle 10 hengen yrityksistä on yhden hengen ”salkkuyrityksiä” he ovat suurimmaksi osaksi ns. ”pakkoyrittäjiä” jotka eivät ole saaneet kunnollista markkinaehtoista työtä.
He eivät tahdo ”lorvia kotona” perustoimeentulon varassa ja yrittävät pysyä kunniallisesti jotenkin hengissä. Silti 182 000 yksinyrittäjällä ansiot ovat niin pieniä (puolella alle 2 000 €/kk), että joutuvat kuitenkin lopulta sosiaaliluukun asiakkaaksi.
Kuvateksti: Kun kokoomus ja digitalisaatio pääsivät valtaan ja vallalle 90-luvun alkupuolella alkoi köyhien kyykyttäminen.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Köyhiä ja työttömiä on jo valmiiksi ennätysmäärä. Tuloerot kasvoivat Suomessa vuonna 2021 – yli 700 000:lla kuukausitulot jäävät 1 350 euroon. Suomalaisten tuloerot ovat nyt suurimmillaan vuoden 2007 jälkeen. Pienimmillään tuloerot ovat olleet 1980-luvun puolivälissä.
Suurituloisimpien tuloja kasvattivat etenkin myyntivoitot ja muut omaisuustulot. Suurituloisimman prosentin käytettävissä olevien rahatulojen keskiarvo kasvoi reaalisesti 19,9 prosenttia edellisvuodesta.
Samalla pienituloisten suomalaisten määrä kasvoi. Pienituloisia oli 719 000 henkilöä. Se vastaa 13,2 prosenttia asuntoväestöstä vuonna 2021. Osuus kasvoi edellisvuodesta, jolloin se oli 12,5 prosenttia. Keskituloisten reaalinen tulotaso nousi 1,5 prosenttia.
Suomalaiset ovat jo valmiiksi alistuneita tähän kokoomuslaiseen säästä- ja supista ideologiaan. Kolme neljästä suomalaisesta uskoo, että nykyisenkaltaiseen hyvinvointivaltioon ei ole enää tulevaisuudessa varaa, vaan palveluita ja etuuksia joudutaan karsimaan. Tieto selviää Helsingin Sanomien tuoreesta mielipidemittauksesta.
Mittauksessa selvitettiin kansalaisten ajatuksia hyvinvointivaltiosta. Tulosten perusteella luottamus siihen ei ole kovin vahvaa. 75 prosenttia vastaajista uskoo, että nykyisenkaltaisia julkisia palveluja ei kyetä tulevaisuudessa ylläpitämään. Samalla suuri enemmistö kertoi pitävänsä tällaista kehitystä epätoivottavana.
Nämä digitalisaation syrjäyttämät työntekijät ovat lisänneet pääoman tuottavuutta (osinkoja) rajusti, mutta rikkaitten halut osallistua yhteiskunnalliseen vastuuseen näistä ”tarpeettomista” ihmisistä on olematonta. Pääoman edustajien mukaan he ovat vain ”työtä vieroksuvia sosiaalipummeja” ja siten itse syypäitä työttömyyteensä.
Kuvateksti: Puolet suomalaisten työn hedelmistä (osingoista) ulkomaisille rikkaille lähes verovapaasti.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Valtapoliitikot eivät ole puuttuneet tähän valtavaan yhteiskunnan tulopuolen rapautumiseen. Ainoastaan Vasemmistoliiton kansanedustaja Jussi Saramo on vuosikausia yrittänyt saada listaamattomien yritysten osinkoja verotuksen piiriin Myös Li Andersson on puhunut palkkatulojen ja pääomatulojen yhdistämisestä, jota pitäisi verottaa progressiivisesti – kuten ennen Ahon hallituksen verouudistusta.
Kokoomus on ylläpitänyt valhetta sietämättömästä veroprogressiosta joka tappaa yrittämisen. Todellisuudessa kaikista työantajan maksamista palkkaperusteisista työnantajakuluista (palkat, sotut, eläkemaksut jne.) reilusti alle 10 prosenttia on progressiivisia (Vuonna 2017 vain 5,7%). Kaikki muut verot ja maksut ovat kuitenkin samalla prosentilla perittäviä veroja ja maksuja.
Kuvateksti: Veroprogressiota rikkaille olisi varaa korottaa rajusti jo oikeudenmukaisuus-syistä.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Kukaan ekonomisti ei ole puhunut verotuksen järjestelmäviasta. Nyt digitalisaation hyödyntäminen tuotannossa on käytännössä ”laillistettua veronkiertoa”. Ihmisen kilpailukyky koneeseen nähden on jo toivoton. Yritykset eivät investoi enää tuotannon laajentamiseen, ainoastaan poistojen verran (laitteiden kuluman) tai tuotannon digitalisaatioon nostaakseen tuottavuutta.
Automaatiosta, robotisaatiosta, tietokoneista, itsepalvelujärjestelmien kehittämisestä ja tekoälyn ohjelmistolaitteista yritykset saavat tehdä tilinpäätöksissään poistoja. Teknologialla parannettu tuottavuus ei maksa veroja. Ihmisten palkkaamisesta tulee sitä vastoin vain kustannuksia joista halutaan eroon kustannusten takia.
Nämä kaikki huippuekonomisti kuten Mika Maliranta vaativat tuottavuuden lisäämistä teknologialla. Maliranta on kirjoittanut Hesarin vieraskynäpalstalla seuraavasti:
”Startupit luovat uusia toimintamalleja, tavaroita ja palveluita. Ne tuovat markkinoille innovaatioita ja muuttavat markkinoiden toimintaa. Innovaatiot kasvattavat tuottavuutta ja ratkaisevat yhteiskunnallisia ongelmia.
Uudet ratkaisut ja innovaatiot ovat seurausta pitkäjännitteisestä tutkimus- ja kehittämistyöstä. Mitä enemmän sitä tehdään, sitä useammin syntyy onnistuneita ratkaisuja ja sitä nopeammin talous ja hyvinvointi kasvavat. T&k-toiminnalla on myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan, ja siksi sitä on perusteltua tukea julkisella rahalla”.
Nämä digiuskovaiset eivät kuitenkaan kerro, kuinka pysähtyneillä markkinoilla tuottavuuden parantaminen lisää uusia työpaikkoja? Eikä myöskään sitä miten miljoonia ja miljardeja maksavat digitaaliset tuottavuusinvestoinnit rahoitetaan (ensin ne on kuoletettava ennen kuin ne alkavat jauhaa omistajilleen voittoa) – mistä uusiin kalliisiin digi-investoihin saadaan rahat muualta kuin henkilöstömenoista?
Kuvateksti; Talous ei ole juuri kasvanut, mutta rikkaimman prosentti on rikastunut sitäkin enemmän sen jälkeen kun tietokoneet otettiin 90-luvulla käyttöön.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Minullakaan ei ole periaatteessa mitään digitalisaatiota vastaan, kunhan vain tuottavuushyödyt ohjautuvat myös kansalaisten hyödyksi. Kysymys on siis ensisijaisesti tulonjaosta.
Koska ekonomistit, valtamediat ja niiden taloustoimittajat ovat tästä aivan hiljaa (eli valehtelevat), tästä verotuksen järjestelmäviasta eivät poliitikotkaan ymmärrä mitään. Miksi valtion tulot eivät tahdo riittää hyvinvointipalveluiden ylläpitoon? Nyt vain kaikki toistavat Kokoomuksen mantraa: ”Suu säkkiä myöten ja verot alas” ja kirveslinja käyttöön.
Säästää pitää vaikka markkinatalouden kasvu vaatisi hurjasti uutta ostovoimaa kasvaakseen. Finanssikriisin jälkeen keskuspankit ovat ”luoneet tyhjästä rahaa” markkinoille tuhansilla miljardeilla – eikä kunnollista kasvua silti ole ollut 15 vuoteen.
Monikansallinen pääoma on ottanut velan avulla kaikki maat ja poliitikot kiristysotteeseensa. Putin ei ole ainoa joka kiristää kaasulla ja öljyllä eurooppalaisia poliitikkoja. Kaikki ovat hiusrajaansa myöten velkaisia ja se on etukäteen diskontattua ostovoimaa. Velkoja määrää aina lopulta miten velallinen saa tai pitää toimia.
Tästä sai 30 vuotta sitten karvaan kokemuksen kokoomuksen himoleikkaaja Iiro Viinanen. Tilannetta oli pohjustanut Harri Holkerin hallitus joka oli avannut pääomat ja laskenut pankit mellastamaan rahoitusmarkkinoilla pankkikriisiksi asti. Holkerin valtionvarainministeri Erkki Liikanen tehosti kriisiä (kokoomuslaisittain) ”Verotus kevenee” -lupauksella ja Suomen talous ajautui silti 90-luvun lamaan.
Viinanen kertoi syntymäpäivähaastattelussaan, että joutuessaan pitämään pankkijärjestelmää pystyssä ”kovan markan” jälkeen ”Suomella oli vuonna 1992 valuuttavarantoja jäljellä kahdeksi viikoksi. Tilanne oli lievästi sanottuna kriittinen.
Viinanen matkusti Japaniin (silloin suurimmat pankit japanilaisia) neuvottelemaan kymmenen miljardin jenin lainasta. ”Istuimme lattianrajassa, meitä oli neljä suomalaista. Jokaisella geishat vieressä. Avustajat ryyppäsivät tolkuttomasti.”
”Päivällisen jälkeen pankin pääjohtaja kysyi, saisiko hän laulaa. Vastasin, että en minä sitä päätä. Hän lauloi Lily Marlenen, ja sanoin meidän joukoille, että täytyy myös laulaa jotain.”
Viinanen nykäisi lauluvihostaan todellisen jokerikortin: Vöyrin marssin. ”Suojeluskunnat Suomenmaassa järjestystä vaatii. Kaikki ryssät maasta pois ja alas punakaarti”, valtionvarainministeri hoilasi Japanissa. (…)
Viinanen käänsi sanat laulun jälkeen pankin pääjohtajalle, joka sanoi Viinaselle, että seuraavan päivän kokous olisi turha: Suomi saisi lainansa. Viinasella oli pelisilmää valitsemalla laulun joka varmuudella miellytti pankinjohtajien kokoomuslaista maailmankuvaa aatemaailmaa.
Viinanen sai kouriintuntuvan kokemuksen siitä kenen armoilla poliitikot ovat kun hän lakki kourassa kävi kerjäämässä rahaa Suomen valtiolle. Nyt nähdään, että poliitikot eivät ole saaneet vuosikymmeniin pankkeja liekanaruun vaan ovat niiden armoilla ja kiristävät koko maailmaa velka-aseella kuten Putin nyt öljyllä ja kaasulla.
Kuvateksti: Nykyään pääoma hallitsee velan kautta poliitikkoja.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Maailman kokonaisvelka on Maailman talousfoorumin mukaan nyt (2021) yli 300 000 miljardia dollaria (yli 3,5 kertaa maailman yhteenlaskettu vuotuinen BKT). Niin kotitalouksien, yritysten, valtioiden ja keskuspankkien velka on kaikkien aikojen huippulukemissa.
Se on niin suuri, ettei sitä ole enää edes teoriassa mahdollisuus maksaa reaalimaailman tuloilla ja veroilla takaisin. Siitäkään ekonomistit eivät ole varoitelleet.
Ekonomistit eivät myöskään ole osanneet kertoa, millä ja kenen rahoilla pankkien taseet alaskirjataan reaaliarvoisiksi (Islannin pankkikriisissä niistä hävisi 96%) arvottomiksi muuttuneista johdannaispapereista joiden suuruus oli jo finanssikriisin aikoihin 10 kertaa koko maailman BKT. Ne ovat jatkaneet silti kasvuaan.
Eniten maailmassa on kasvanut yksityinen velka, erityisesti kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa. Julkinen velka on kasvanut länsimaiden vetämänä. Sitä ovat lisänneet Korona ja Ukrainan sota.
Suomessakin on vuonna 2022 sekä valtion, kuntien että kuluttajien velat kasvaneet uusiin ennätyksiin. Asuntovelallisille korot nousevat nollakoroista ja velkojen korkojen vähennykset supistuvat. Inflaatio on kivunnut vuonna 2022 lähelle +10 prosenttia, sähkön hinta nousi vuoden alusta +66%, elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos +16,5%, ja dieselin hinta +33,6%.
Kuvateksti: Veronmaksajien keskusliiton arvio vuoden puolivälissä (10.7.) inflaation vaikutuksista eri tulonsaajaryhmissä.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell totesi äskettäin A-Studiossa, että Kuluttajaliitto on kysynyt juuri kuluttajilta, kuinka paljon kotitalouden kuukausittaiset menot voisivat nousta ilman, että kotitalous joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Se kertoo, että jo pelkästään inflaation aiheuttamat kustannusnousut ovat kohtalokkaita useimmille kotitalouksille. Nollakoroista on noustu jo 4 prosentin tasolle.
Yksinhuoltajat (n.130 000) ja yksinasuvat (1,3 miljoonaa, Helsingissä jo enemmistö) kertoivat muita useammin, että maksuvaraa kustannusten nousuun ei ole enää lainkaan. Liki puolessa (47 %) suomalaisista kotitalouksista pelivara elinkustannusten nousuun on nollasta enintään 100 euroon,
Kaikki edellä mainitut hinnannousut ja muut korotukset ovat pois kulutuksesta, joilla voisi lisätä kaikkien peräämää ja toivomaa talouden kasvua. Silti Kokoomuksen Jouni Mykkänen kohdistaisi 4 miljardin säästöt ja supistukset juuri näihin pienituloisiin rikkaiden sijasta.
Kuvateksti: Melkein puolella kotitalouksista on varaa hinnankorotuksiin vain 100 euroa.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
.
Sanna Marinin hallitus yrittää epätoivoisesti kompensoida pienituloisille ja keskituloisille hinnankorotuksia ja tulonmenetyksiä sekä poistaa työttömien, pienituloisten ja yksinyrittäjien ahdinkoa.
Koronan aikana hallitus joutui tukemaan jopa yrityksiä jotta ne pysyisivät hengissä. Se lisäsi ja lisää entisestään valtion menoja ja budjetin epätasapainoa (velkaa). Kun palkkojen osuus BKT:sta koko ajan pienenee, hallitus joutuu ylläpitämään hyvinvointipalveluja vain velalla.
Kuvateksti: Suurituloiset ja isot monikansalliset yritykset eivät maksa osuuttaan hyvinvointipalveluista. Siksi budjetti ei kasva mutta velat sitäkin enemmän.
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Lisäksi vuonna 2023 alkava sote-uudistus tulee nostamaan menoja 12,1 miljardia euroa. Myös Venäjän hyökkäys on pakottanut nostamaan tulevina vuosina puolustusvoimien perusbudjettia miljardilla ja lisäksi tuleville vuosille ylimääräisiä asehankintoja 2,2 miljardia (sekä jo päätetyt 10 miljardin hävittäjähankinnat)
Ylimääräisiä kuluja tulee myös ukrainalaisista pakolaisista, joita on tullut jo noin 45 000 henkeä ja ensi vuonna mahdollisesti saman verran lisää. Kustannukset kasvavat useilla miljardeilla.
Kaiken pohjalla on tietenkin digitalisaatiosta johtuva verotuksen ”järjestelmävika” jatkaa kiihtymistään verotulojen pienentäjänä.
Kuvateksti: Digitalisaation sisällä suurimmaksi uhkaksi on asiantuntijoiden keskuudessa rankattu tekoäly
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Lisäksi tekoälyn tuleva kehitys muun automaation ja alustatalouden lisäksi johtaa myös parempipalkkaisten akateemisten asiantuntijoiden työpaikkojen häviämiseen. Kulutuksen väheneminen tulee lisäämään työttömyyttä varsinkin asiantuntija- ja palveluyrityksissä.
Joten ostovoiman tuleva kehitys jatkaa BKT:n ”kasvun” supistumisena ja saattaa mennä jo nollan alapuolelle. Itse asiassa se on ollut jo todellisuutta jo pitkään, kun lasketaan BKT:n ”kasvu” per/capita eli otetaan huomioon myös väestön kasvu.
Kuvateksti: Ostovoiman kasvu ja oikeudenmukainen tulonjako on kaiken talouskasvun tärkein edellytys
Jos haluat nähdä tämän graafin, mene täysin uudistuneelle blogilleni: Tältä linkiltä näet koko kirjoituksen myös graafeilla varustettuna:
Koska valtakunnan ”ekonomistien ekonomisti” Roope Uusitalo ei suostunut (tai osannut?) antaa poliittisille päättäjille mitään neuvoja, niin antaisin hänelle, VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelälle ja Ylen taloustoimittajille pienen vinkin mistä valtion budjetin tasapainoa pitäisi hakea.
Valtakunnan kuuluisin ja kovin menoleikkaaja täytti juuri 80-vuotta. Hän veti kokoomuslaisena valtiovarainministerinä läpi verenseisauttavat menoleikkaukset 1990-luvun lamassa.
Silloin melkein puoli miljoonaa ihmistä jäi työttömäksi, lähes 50 000 yrittäjää meni konkurssiin ja yli 10 000 yrittäjää teki itsemurhan – siis kohtalaisen ”suoraselkäinen” kokoomuslainen.
Hesarin syntymäpäivähaastattelussa hän sentään uskalsi antaa toimenpide-ehdotuksia nykyiseen lamaan seuraavasti: ”Hänen aikanaan pyrittiin leikkaamaan tasaisesti kaikilta. Kokoomuslainen tekisi niin myös nyt.
”Yrittäjiä kurittaisin verottamalla voittoja kovemmin. Koskisin myyntivoiton verotukseen, ja tuloksenkin verotus voisi olla kovempaa. Kävisin veropakolaisten kimppuun. (Jopa keskustan valtionvarainministeri Annika Saarikko jätti nämä ulkomaille paenneet veronkiertäjät rauhaan) Verotarkastuksia tekisin enemmän”, totesi Viinanen.
Myös perintövero nousisi Viinasen suunnitelmissa. ”Kun perintövero on alakanttiin, niin perintö voidaan jaksottaa helposti sukupolvesta toiseen. Se kartuttaa valtavaa omaisuutta pienellä prosentilla. Varaa olisi kiristää.”
Muita kohteita Viinasen leikkauslistalla olisivat muun muassa erilaiset elinkeinotuet – niin ja tietysti kokoomuslaisittain myös työttömyyskorvaukset ja sosiaalituet”. (Nämä kaksi viimeistä jättäisin kyllä listalta pois).
Hesarin toimittaja Emil Elo ”unohti” tämän uuden Viinasen vaalien korjauslistan jälkeen kysyä häneltä, että kenenkähän hallituskauden aikana valtion palkkatulot ja pääomatulot eriytettiin – ja keiden ekonomistien (ja minkä talouden ”uskonlahkon” oppien ja ehdotusten mukaan verotusmuutos oikein tehtiin Ahon hallituksen aikana?
PS. Tässä on Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaille vaaliaseeksi hieman ”kättä pidempää” tuleviin julkisiin väittelytilaisuuksiin. Näillä faktoilla kokoomuslaisten uskomukset voi laittaa kyseenalaiseksi.