Tällaisen väitteen esittäjän täytyy olla joko hullu, omahyväinen ja itsekeskeinen besservisseri – ainakin pahoin luonnevikainen. Omakehua ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole tavattu pitää sopivana saati hyväksyttävänä. Olen siten automaattisesti myös Suomen ”itserakkain visionääri”.
En kuitenkaan ole ihan niin omahyväinen, että väittäisin olevani Suomen viisain ja älykkäin valiokansalainen. Viisaus ja älykkyys kun ovat vallan eri asioita. Huippuälykkäät ovat usein jopa vaarallisia.
Esimerkkejä löytyy runsaasti finanssimaailmasta (Björn Wahlroos). Jotkut sarjamurhaajat voivat olla huippuälykkäitä. Hitlerin Saksan kenraalikunta oli huomattavasti älykkäämpiä kun keskivertosaksalainen.
Älykkyydestään huolimatta heitä tuskin voi pitää kovin viisaina. Eivätkä nuo Mensan jäsenetkään ole tuoneet suomalaiseen yhteiskuntaan erityisempiä tulevaisuusvisioita.
Voisin luonnehtia itseäni tavalliseksi keskivertokansalaiseksi, jolla on vain tavallista ns. ”maalaisjärkeä” ja jonkinasteista suhteellisuustajua – ja ehkä vähän sinnikkyyttä. Olen matkustellut maailmalla keskivertokansalaista huomattavasti enemmän ja nähnyt joka puolella köyhyyttä, hätää ja epäoikeudenmukaisuutta.
Se on aktivoinut minua ottamaan selvää, kuka tai ketkä tätä maailmaa pyörittää – ja millä ja kenenkä ehdoilla. Lopputulemana olen huomannut, että rikkaat ovat rikastuneet aina hyödyntämällä ympärillään olevia köyhempiä, kouluttautumattomia ja vähempilahjaisia kanssaihmisiään. Uusliberalismissa on vallalla ”suden moraali”.
Rikkaat ovat hyödyntäneet aikoinaan orjatyövoimaa ja ryöstäneet kaikki yhteiset luonnonvarat hallintaansa. Nyt kaikki sama kolonisaatio jatkuu digitalisaation ja velan avulla pääoman ohjailemana ja poliitikot ovat sivuraiteella.
Graafi 1: Kauppalehti: Elektronikkako ratkaisee tulevaisuutemme ongelmat?
Kuvateksti: Aloin maailmanparannus -kirjoitteluni Kauppalehdessä jo vuonna 1984. Siinä jo ennakoin, että tulevaisuudessa tarvitaan ns. ”kansalaispalkka” kun kaikille ei riitä markkinaehtoista työtä.
Kauppalehden jutun saat lukukelpoiseksi tällä linkillä:
(Jos haluat lukea tekstin, käytä ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”)
Siksi minusta on tullut patologinen maailmanparantaja, koska näiden vähäosaisten ja syrjäytettyjen olemassaolotaistelu on vienyt heiltä voimat ottaa asioista selvää ja vastustaa rikkaiden kiihtyvää rikastumista. Siis jonkun, joka vähän ymmärtää missä mennään, täytyy uhrautua.
Olen osallistunut jo 40 vuoden ajan julkisuudessa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olen ollut koko ajan pahassa ristiriitatilanteessa vallassa olevan päättäjien enemmistön kanssa ja erityisesti valtakunnan ylimpien taloustieteilijöiden kanssa.
1990-luvulla Suomessa vallassa olevat talousprofessorit olivat Yhdysvalloista tulleen monetarismin ja uusliberalismin hybriksessä. Vapaat pääomat ja vapaakauppa olivat vallalla oleva doktriini ja sitä ei ole sopinut kyseenalaistaa, varsinkaan valtamedioissa.
Taisin olla tuolloin ainoita uusliberalismin, digitalisaation ja globalisaation kriitikkoja Suomessa ja sain vielä silloin palstatilaa poikkeavien näkökantojen vuoksi. Ne voitiin luokitella ”linkolalaisen kylähullun” kirjoitteluksi, joita ei tarvinnut ottaa todesta . Lehdistö antoi palstatilaa poikkeaville näkökulmille ja näytti näin ”moniarvoisuuttaan”.
Graafi 2: Täystyöllisyys on mahdollista
Kuvateksti: Vieläkin ekonomistit ja tutkimuslaitokset uskottelevat, että täystyöllisyys on mahdollista.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Kävin 1990-luvulla Yliopisto-lehdessä kiihkeitä debatteja uusliberalististen talousprofessorien kanssa jonka seurauksena sain heiltä ”mairittelevia” luonnehdintoja kuten: “räyhäävä tyhjäntoimittaja”, “populisti”, “demagogi”, “kiihkoilija”, “diletantti”, “suunsoittaja”, taivaanrannan maalari, maailmanlopun apostoli, kylähullu jne.
Saman leiman sai valitettavasti myös psykohistorijoitsija professori Juha Siltala jonka kanssa pyrimme julkiseen ajatustenvaihtoon vallassa olevien uusliberalististen ekonomistien kanssa. Siltala on Suomen ylivoimaisesti paras työelämän tutkija vaikka työskenteleekin filosofian ja historian tiedekunnassa.
Toimittaja Jouko Kämäräinen yritti sitkeästi saada debattia aikaiseksi, mutta nämä huippuekonomistit eivät uskaltautuneet näyttämään ”osaamisensa ylivoimaa” saman pöydän ääressä.
Vastauksena tuli vain halventavaa nimittelyä haastajista. Tällaista alatyylistä kommentointia esiintyy yleensä vain some –maailman ”pulinapalstoilla”, silloin kun nimittelijöiltä loppuvat tiedot ja osaaminen. Ei uskoisi, että akateeminen ”tiedekeskustelu” oli tällaista jo 90-luvulla.
Kun kukaan talousprofessori ei uskaltanut varoitella poliitikkoja uusliberalismin, digitalisaation ja globalisaation kääntöpuolista, kirjoitin 1980-luvun lopussa ensimmäisen kirjani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989).
Graafi 2/: Arskan ensimmäinen kirja: Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?
Kuvateksti: Tämä kirja on ennakoinut tulevan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ylivoimaisesti paremmin kuin yksikään suomalainen ekonomisti. Kirjan voit lukea tästä.
Sen ennustukset tulevasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kehityksestä ovat valitettavasti nyt toteutuneet paremmin kuin yhdenkään suomalaisen talousprofessorin, työelämäprofessorin, tulevaisuustutkijan tai tutkimuslaitoksen ennusteet ja tutkimukset.
Koska he ovat kaikki vähätelleet näkemyksiäni, olen lähettänyt reilu vuosi sitten heille kaikille luettavaksi, kopioitavaksi ja arvioitavaksi kirjojeni sisällöstä (PDF) sähköpostilinkin. Samalla lähetin lukuisat ennustukseni tulevista lamoista uudistetulla blogillani kohdassa: ”11. Ennustukset”.
Siinä yhteydessä pyysin heitä lähettämään jonkun suomalaisen talousprofessorin 1980-luvulla kirjoittaman kirjan, jossa olisi onnistuttu paremmin ennustamaan Suomen ja maailman tulevan kehityksen kuin minä omassa kirjassani.
Yhtään ehdotusta ei ole ilmaantunut! (otan ehdotuksia vastaan vieläkin). On tietenkin ymmärrettävää ja kiusallista, että heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan on uskaltautunut kritisoimaan ”mies metsästä” ja varsinkin akateemisen tiedemaailman ulkopuolelta. (Jos sellainen teos olisi ilmestynyt, olisin siihen takuuvarmasti törmännyt 40 vuoden kirjoitusurani aikana).
Sen jälkeen kirjoitin osion kolmeen ns. ”kimppakirjaan”. Ne ovat luettavissa ja kopioitavissa blogillani kohdassa: ”1. Kaikki kirjat ja kirja-arviot”
Parinkymmenen vuoden kuluttua julkaisin seuraavan oman ja laajemman pääteokseni: ”Ahneuden aika- kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi” (VS-kustannus, 2006).
Graafi 4: Nuorten mielenterveys
Kuvateksti: Tuoreen tutkimustiedon mukaan työuupumus koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Laajan, 650-sivuisen kirjan alussa tarkastelin tarkemmin mitä digitalisaatio on aiheuttanut yksilötasolla nuorten mielenterveydessä, (nuorisotyöttömyys on kaksinkertaista muihin työttömiin nähden) ja digitalisaation aiheuttamasta työelämän vaatimustason noususta (kaikkien pää ei kestä) sekä perheiden turvattomuuden ja näköalattomuuden lisääntymisestä epätyypillisten työsuhteiden ja työttömyyden kierteessä.
Suomessa on yli 140 000 työikäistä henkilöä, jotka ovat työvoiman ulkopuolella. He eivät ole töissä, työttöminä, opiskelijoina tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Joukossa on myös yhä enemmän syrjään jääneitä nuoria. Jo vuonna 2017 näitä tulevaisuuteen pessimistisesti suhtautuvia NEET-nuoria (Not in Employment, Education or Training) oli n. 70 000 nuorta (15-29-vuotiaita) jonka jälkeen heidän määränsä on lisääntynyt.
Joukossa on kotona asuvia tai tutkintoa vailla olevia nuoria, asunnottomia ja eri syistä syrjäytyneitä. Suurimmasta osasta ei tiedetä, mitä he tekevät elääkseen. Heitä ei huoli kukaan työnantaja palkkalistoilleen eikä yhteiskunnalla riitä enää rahaa hoitaa heitä työvoimakelpoisiksi. Vaatimustaso on työelämässä koko ajan noussut.
Graaf 5: Työelämästä kateissa 140 000 henkeä.
Kuvateksti: Iso osa syrjäytyneistä on nuoria kun heidän psyyke ei enää kestä yhteiskunnan ja työelämän aiheuttamaa kuormitusta.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Nämä ongelmat ovat vasta nyt, lähes parinkymmenen vuoden jälkeen tulleet agendalle. Kirjoitin niistä yli 50 sivua. Myös ensimmäisen kirjani makrotason visiot olivat edenneet ennustamassani muodossa.
”Ahneuden aika” –kirjasta 10 vuotta eteenpäin kirjoitin trilogiani viimeisen kirjan: ”Kasvun loppu- ilman ostovoimaa ei ole kasvua” (VS-kustannus, 2016). Se sinetöi visioni ja ennustukseni oikeutuksen. Siinä oli yli 200 referaattia ensimmäisestä kirjastani, jotka todistavat ensimmäisen kirjani varoitukset oikeutetuiksi.
Vasta nyt 2020-luvulla on alettu valtamedioissakin puhua erilaisista ”murroksista” joihin ei tahdo enää löytyä ”klassisen talousteorian” ekonomisteilta yhtenäisiä ja uskottavia selviytymislääkkeitä.
Nyt maailmalla on menossa kummallinen murrosvaihe. ”Talous on rikki”, On ”kapitalismin murros”, on ”työn murros”, ”teknologian murros”, ”median murros”, ”pankkien murros”, ”rahoitusala on kriisissä”, on ”sosiaalisen elämän murros”, ”ekologinen murros”, ”energiamurros” jne.
Suomalaiset ekonomistit eivät ole päässeet yksimielisyyteen vieläkään mikä on näiden ”murrosten” juurisyy. He elävät vieläkin kehruujennyjen aikakaudella. Ei edes ekonomisti Thomas Piketty onnistunut herättämään heitä norsunluutorneissaan.
Graafi 6: Piketty: Yhä enemmän yhä harvemmalle
’Kuvateksti: Rikkaiden rikastuminen ei ole häirinnyt uusliberalistisia ekonomisteja. He ovat vain kiihdyttäneet sitä ”pääoman edusmiehinä”.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Melkein kaikki uusliberalistiset ekonomistit ja Ylen taloustoimittajat ääni innostuksesta väristen peräävät poliitikoilta leikkauksia, säästöjä ja supistuksia. Kukaan ei edes kysele, miksei valtion tulopuolesta ole huolehdittu. Sama leikkaushysteria oli jo runsas 10 vuotta sitten:
Onneksi ekonomisti Jaakko Kiander sentään nosti ansiokkaasti esiin (11.2. 2023) tärkeän (nykyisen) veronmenetyksen, jossa kokonaisveroprosentti on laskenut vuoden 2016 tasosta (44%) nykyiseen 41,2 prosenttiin. Se merkitsee 8 miljardia vähemmän verotuloja. Siis melkein Suomen vuosittainen budjettivaje. Päätökset niihin ovat tapahtuneet nykyisten poliitikkojen päätöksillä.
Hän kuitenkin unohti tärkeimmän, jota kukaan suomalainen ekonomisti ei ole huomannut ottaa julkiseen keskusteluun. Onneksi Harvardin yliopiston ekonomistit ottivat (HS 9.2. 2023) sen vihdoin agendalle.
”Asiantuntijat Guardianissa: Tekoäly tuhoaa työpaikkoja ja kasvattaa tuloeroja. Chat GPT:n kaltaiset tekoälymallit lisäävät todennäköisesti tuottavuutta. Suuri kysymys on, kuka kerää tuottavuuden hyödyt”.
Graafi 7: Guardian: Tekoäly vie töitä ja kasvattaa tuloeroja.
Kuvateksti: Jopa Hesari referoi Harvardin yliopiston tekoälyekonomisteja kun suomalaiset ekonomistit ovat olleet aiheesta aivan hiljaa.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Näin arvioivat brittilehti The Guardianin haastattelemat asiantuntijat. ”Tekoäly todennäköisesti leikkaa työntekijöiden osuutta tuloista, sillä myös monet (valkokaulus) tehtävät automatisoituvat”,
Harvardin ekonomisti Lawrence Katzin mielestä yksi suurimpia kysymyksiä tekoälyyn liittyen on, kuka kerää tekoälyn mahdollisesti tuoman tuottavuuden hyödyt. ”On mahdollista, että työntekijöiden tulotaso (siis digiasiantuntijoiden) nousee vaikka heidän osuutensa piirakasta jäisikin pieneksi”,
Tämä on vasta brittiekonomistien ”visioita tulevasta”. Allekirjoittanut on varoitellut siitä jo yli 30 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä (Tammi 1989). Ikävä ”brittivisio” on jo nyt numeroin todennettavaa faktaa ja todellisuutta Suomessa. Visioin ja varoittelin tästä myös jo 30 vuotta sitten Hesarissa.
Valtion saamat verotulot hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi ovat vähentyneet sadoilla miljardeilla viimeisten 30 vuoden aikana poliitikkojen tietämättä.
Graafi 8: Kansantulon jako
Kuvateksti: Kukaan suomalainen ekonomisti ei varoitellut tästä 30 vuotta sitten eikä tunnista sitä vieläkään.
Palkansaajien osuus kansantulosta (BKT) on digitalisaation vuoksi pienentynyt 90-luvun jälkeen vuositasolla (1991-2019) peräti 16,5 PROSENTTIYKSIKKÖÄ.
Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 73,6 prosenttia ja omaisuus- ja yrittäjätulojen osuus oli vain 11,2 prosenttia. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 57,1 (eli palkkapotin vähennys -16,5 prosenttiyksikköä) ja 27,1 (Pääomatulot kasvoivat +15,8 prosenttiyksikköä).
Se on merkinnyt palkkapotin pienentymistä melkein 40 miljardilla. Silloin myös ostovoima katosi ja talouskasvun polttoaine tyrehtyi. Se on kasvattanut lähes samalla summalla voittoja ja pääomatuloja. Ne eivät ole menneet enää uusiin investointeihin Suomessa.
Jos on investoitu uuteen tuotantoon, ne on tehty ulkomaille tai matalapalkkamaihin. Suomeen on tehty pääasiassa vain korvausinvestointeja poistojen verran (tuotantovälineiden kuluminen) tai digitalisaatiion (lisää tuottavuutta) joka korvaa kallista ihmistyövoimaa.
Ei siis mikään ihme, että BKT:n kasvu on kaikkialla hyytynyt nollasummamarkkinoiksi kun ostovoima on kadonnut. Suomen BKT oli vuonna 2019 (viimeinen normaalivuosi ennen pandemiaa) noin 240 miljardia. Verotulot ovat myös pienentyneet 17 miljardilla (44% veroasteella). Siksi Kokoomus vaatii valtiolta säästöjä eli menojen tulisi olla ”suu säkkiä myöten”.
Graafi 9: Talouskasvun mennyt vuosikymmen takana
Kuvateksti: Maailman ”talouskasvu” on vieläkin alemmalla tasolla kun ennen finanssikriisiä. Kun kasvua mitataan väestönkasvu huomioiden eli henkeä kohden (per capita), ”kasvu” on ollut pitkään miinusmerkkistä!
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Kokoomus ja ekonomistit ovat vain ”unohtaneet” mainita että, vain pääomasijoittajien säkit ovat täyttyneet ja puolet digitalisaation ja suomalaisen työelämän tuottavuuden tuotoista ovat menneet osinkoina rikkaille pääomasijoittajille (puolet ulkomaisille sijoittajille) hyödyttämättä enää Suomea. Ei enää investoida vaan ostetaan omia osakkeita pörssikurssien nostattamiseksi jotta johto saisi optionsa ja bonuksensa.
Graafi 10: Reaaliset käytettävissä olevat tulot 1990-2015
Kuvateksti: Ylin prosentti Suomessa on vienyt käytännössä lähes kaikki tuottavuushyödyt. Kansalaisten 90 prosentin tulojen ”kasvukäyrä” muistuttaa kuolevien aivokäyrää.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Kun tämä 17 miljardia lisättäisiin Kianderin 8 miljardiin, niin vuosittaisella 25 miljardilla meidän ei tarvitsisi jatkuvasti leikata ja ylläpitää hyvinvointivaltiota pelkästään velkarahalla – siis jos poliitikot olisivat ymmärtäneet ulosmitata digitalisaation tuottavuushyötyjä ja valtion osuutta BKT:sta kasvun suhteessa.
Ei siis mikään ihme, että BKT:n kasvu on kaikkialla hyytynyt nollasummamarkkinoiksi, koska palkansaajien ostovoima on kadonnut kaikkialla. Digitalisaatiolla aikaansaatu ”tuottavuuden parantava vaikutus” ei kasvata työpaikkoja ja verotuloja nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla minkään talousopin mukaan!
Graafi 11: OECD-maiden talouskasvu
Kuvateksti: Kehittyneiden OECD -maiden ”talouskasvun” 10-vuoden keskiarvokäyrä ei ole kasvanut vaan mennyt alaspäin. Edes markkinaosuuksia voittaneet rikkaat maat eivät enää kasva.
Nyt kaikki suomalaiset ekonomistit ja poliitikot valittavat, että Suomi on saatava nousuun ”kilpailukykyä” lisäämällä ja markkinaosuutta lisäämällä. Sillä uskotaan hyvinvointivaltio säilyvän. Se on täysin mahdotonta, elleivät palkansaajat ja valtio pääse myös osalliseksi digitalisaation tuottavuushyödyistä ja ostovoima kasva.
Nykyisillä markkinoiden säännöillä parille kolmelle valtiolle markkinaosuuden lisääminen muiden kustannuksella saattaa hetkeksi onnistuakin (Kiina, Saksa), mutta pitemmällä aikajaksolla maapallon parin sadan muun valtion talouden lasku tuhoaa vientimarkkinoiden kasvun.
Tämä tuottavuuden kasvun ja markkinoiden hyytymisen ”kuolemanspiraali” huoletti minua jo 40 vuotta sitten. Silloin jo ymmärsin verotuksen vakavan ”järjestelmävian”.
Koska ihmistyön osuus teknologian johdosta jatkuvasti pienenee ja automaation, robotisaation ja tekoälyn jne. osuus suurenee, ehdotin kirjassani nykyiseen ihmistyöhön ja kulutukseen perustuvan verotuksen tilalle tuotannon jalostusarvon (myyntikatteen) verottamista (ns. kassavirtaverotusta), jota ehdotti myös saksalainen ekonomisti Hans-Werner Sinn.
Graafi 12: Sinnin kirja
Kuvateksti: Suomalaisilta ekonomisteilta ei ole tullut tällaisia verotuksen innovointeja digitalisaation takia.
Voit tutustua siihen tarkemmin tästä.
Silloin myös tavalliset kansalaiset ja yhteiskunta hyötyisivät teknologian tuottavuushyödyistä. Minäkään en sinänsä vastusta teknologian kehitystä, mutta kylläkin erittäin voimakkaasti sen vaikutusta tulonjakoon ja ihmisten eriarvoistumiseen.
Nyt vain muutamat ökyrikkaat digimiljardöörit vievät koko tuottavuuspotin ja käyttävät hyväkseen markkinatalouden ja pääomien vapauden keskittymishyödyt. Nykyinen markkinalogiikka on vähän kuin venäläinen ruletti, sillä erotuksella, että rullarevolverin patruunapesässä on nyt 6 luotia ja vain yksi on tyhjä.
Se vie uskon markkinoiden toimivuudesta vaikka ekonomisti Mika Maliranta on jatkuvasti markkinoinut ns. ”luovaa tuhoa” joka kaataa vanhat ja työvoimavaltaiset vanhan teknologian yritykset uusien innovatiivisten digitaalisten yritysten tieltä. Hän kuvittelee niiden työllistävän kaikki tulevaisuudessa.
Se on suomalaisten ekonomistien ylläpitämä valhe. Stanfordin yliopiston professori Mark Lemley ja tutkija Andrew McCrary kirjoittivat jo vuonna 2019: ”It-alaa hallitseva riskipääomarahoitteinen malli keskittyy ’exit-strategiaan’ eli siihen, miten rahoittajat ja perustajat pystyvät rahastamaan hankkeensa.
Perimätiedon mukaan ’exit-strategia’ tarkoittaa yrityksen viemistä pörssiin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain harvoin. Suurin osa onnistuneista yrityksistä päätyy sen sijaan toisen yrityksen omistamaksi” (siis digijättien), he kirjoittavat.
Tutkijoiden mukaan ”yritysostoon keskittyminen on sairaalloista ja johtaa it-alan keskittymiseen sekä alaa hallitsevien jättiyritysten vallan kasvamiseen entisestään. Harvempi kuin joka kymmenes start-up yhtiö listataan nykyisin pörssiin.
Yksi nykyaikaisen tietotekniikkateollisuuden suurimmista arvoituksista on, miksi schumpeteriläinen kilpailu (Malirannan) näyttää kadonneen niin suurelta osin. Missä ovat seuraava Google, seuraava Amazon, seuraava Facebook?”, jättiyritysten ympärillä on vain ”tuhoamisalueita”, koska digiyhtiöt hotkaisevat ne heti”, Lemley ja McCreary toteavat.
Graafi 13: 10 Maailman vaarallisimmat yhtiötä
Kuvateksti: ”Luovan tuhon” ja keskittymisen jälkeen digiyhtiöistä on tullut myös vaarallisimpia.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Tämäkin markkinatalouden keskittyminen on ollut todellisuutta Suomessa jo ilman digitalisaatiotakin. Esimerkiksi K-ryhmä ja S-ryhmä ovat kahmineet jo yli 80 prosenttia Suomen vähittäiskaupan markkinoista. He vaativat ”kynnysrahan” markkinointipanoksen nimikkeen alla ja ovat samalla tappaneet tuhansittain pieniä kaupan alan yrittäjiä, joilla ei ole varaa maksaa kynnysrahoja saadakseen tuotteensa kauppajättien hyllylle.
Kirjassa ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä” toimittajakaksikko Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala ovat listanneet sadoittain start-up yrityksiä joita Google, Amazon, Facebook, Microsoft, Apple, Alibaba, Tencent, Huawei, Foxconn, Baidu, Lenovo jne. ovat ostaneet tuotekehittelyosastoilleen vahvistamaan niiden jo ennestään vahvaa asemaa.
Graafi 14: Digiyhtiöistä maailman suurimpia yrityksiä
Kuvateksti: Tekoälyn kehitystyöhön pystyy enää vain muutama amerikkalainen ja kiinalainen jättiyhtiö sillä siihen taritaan valtavasti miljardeja.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Meidän valtavirtaekonomistimme kuvittelevat vieläkin, että markkinatalous toimii vielä vapaan kilpailun periaatteella. Kansan Uutisten toimittaja Toivo Haimi teki äskettäin haastattelun ekonomisti ja Kreikan parlamentin jäsen Gianis Varoufakisista. Jutussa kiteytyi erinomaisesti digitalisaation vaikutus markkinatalouteen eli nykyiseen uusliberalistiseen kapitalismiin.
Hän toi talouskeskusteluun uuden sanan ja käsitteen: ”Teknofeodalismi”. Varoufakis avasi kapitalismin muutoksen ja murroksen hyvin ymmärrettävään muotoon historian kertauksella: ”Feodalismissa suurin osa taloudellisesta toiminnasta oli markkinoiden ulkopuolella (kuten maan omistus ja viljelijät ilman palkkaa). Kaikki maa oli kuninkaiden ja ruhtinaiden omistuksessa.
Voitontavoittelu ja markkinat ovat siis elinehtoja kapitalismille. Vuodesta 2008 olen kuitenkin havainnut, että nämä molemmat tukipilarit (markkinat ja kilpailu) on otettu pois ilman että olemme edes huomanneet sitä.
Länsimaisen kapitalismin pääasiallinen moottori ei enää ole toiminnan kannattavuus. Erinomaisesti pärjäävät suuret yhtiöt, kuten Uber, Spotify tai Amazon, eivät tee juuri lainkaan voittoa, vaan jopa tappiota (niiden pörssiarvoilla vain spekuloidaan mahdollisista tulevaisuuden voitoista). Järjestelmää ajaa voittojen sijaan keskuspankkien luoma raha. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Se ei ole myöskään kapitalismin ominaisuus.
Sitten puhutaan markkinoista. Mainitsin Amazonin, mutta minun pitää mainita myös Google. Kun mennään Amazonin alustalle, ei olla enää markkinaympäristössä. Ollaan hyvin omituisessa digitaalisessa ympäristössä, jossa on paljon ostajia ja myyjiä.
Mutta sen, mitä siellä ostetaan, miten se myydään, mitä kuluttaja näkee, on kaikki algoritmin (tekoälyn) päättämää. Ja tuon algoritmin omistaa yksi mies: Jeff Bezos”.
Uusia automatisoituja myymäläkonsepteja ovat Amazon Go:n lisäksi kiinalaiset Alibaban Hema ja Bingo Box). Niiden algoritmit päättävät kenenkä tuotteet ensimmäisinä tulevat hakukenttään näkyviin. Sen määrää mainostaja joka laittaa eniten rahaa alustan omistajan mainostilille – aivan kuten S-kaupat ja K-kaupat tekevät hyllytilalle. Vapaa kilpailu toimii enää uusliberalististen ekonomistien päiväunissa.
Graafi 15: Maailman rikkaimmat miehet
Kuvateksti: Tämän kaikki on mahdollistanut pääomien ja kaupan vapaus jota kokoomus on aina rikkaiden eduksi ajanut.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Varoufakis jatkaa: ”Kuvittele, että lähtisit nyt ulos rakennuksesta jossa olet, katselisit ympärillesi ja havaitsisit, että jokainen rakennus ja jokainen katu kuuluvat yhdelle ainoalle ihmiselle. Kaikki kaupankäynti kaupungissa menisi tuon yhden ihmisen kautta. Kaikki mitä voit nähdä, on yhden ihmisen päättämää.
Se ei ole digitaalinen markkinapaikka. Kyseessä on digitaalinen läänitys, joka muistuttaa feodalismia. Feodalismissa koko maaherran omistamalla maalla sijainnut kylä kuului tuolle herralle. Se on siis digitaalinen feodalismin muoto, eli teknofeodalismi, jota myös ajaa valtion raha (keskuspankkien velkavipu). Siitä oli paljolti kyse myös feodalismissa, jossa kuningas löi rahaa.
Feodalismi perustui omistamiselle: vuokraa maksettiin maasta, ja maan omistus antoi maaherroille valtaa ja rikkautta. Nyt kyse ei ole enää omistamisesta tai pääomasta. Uber ei tarvitse fyysisiä pääomia: sen ei tarvitse omistaa takseja eikä palkata työvoimaa. AirBnb ei tarvitse taloja, se käyttää sinun taloasi.
Toisin kuin feodalismi, teknofeodalismi on syntynyt pääoman riemuvoiton kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan ole enää kapitalismia: se on jotain pahempaa. Teknofeodalismi on siis muokannut markkinoista pienen miljardööriporukan omiksi läänityksiksi, jossa he hallitsevat kaikkivaltiaina”.
Tämä kaikki on suomalaisten ekonomistien ymmärryskyvyn ulkopuolella. Kukaan heistä ei ole puhunut mitään saati varoitellut poliitikkoja tästä uusliberalismin tuottamasta ongelmasta 90-luvulla. He ovat vaan jauhaneet vuosikymmeniä vapaakaupan ja tuottavuuden lisäämisen autuudesta joka ratkaisee kaikki työllisyysongelmat.
Graafi 16: Supercellin ja Koneen tuottavuuserot
Kuvateksti: Supercell työllistää kourallisen nörttejä (n. 500) ja niistäkin 2/3-osaa on ulkomaalaisia. Koneella on yli 60 000 työntekijää (tosin yli 95% ulkomailla ja ulkomaalaisia).
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Nyt tekoäly on saavuttamassa kaupallisen asteensa ja muutaman vuoden sisällä se alkaa parantaa tuottavuutta lähes kaikilla tuotanto- ja palvelualoilla. Se on nostanut tämän erikoisosaajien hinnat taivaisiin. Vuonna 2016 tekoälyä kehittäneiden yritysten kaupoissa yhden osaajan hinnaksi muodostui 2,5 miljoonaa dollaria, kertoo Tekoälytutkija Antti Meriluoto kirjoittaa kirjassaan: ”Tekoäly – matkaopas johtajalle”.
Syväoppivaa tekoälyä tutkivalla DeepMindilla oli noin 75 työntekijää, kun Google osti sen vuonna 2014 reilulla 500 miljoonalla dollarilla. Jos kauppahinta jaetaan tasan kaikkien DeepMindin työntekijöiden kesken, Google maksoi jokaisesta työntekijästä 6,7 miljoonaa dollaria.
Silti alalta löytyy tätäkin railakkaampia hintalappuja. Kyseenalaista kärkisijaa pitää hallussaan Twitter: se osti neuroverkkojen avulla tehtävään kuvantunnistukseen erikoistuneen Magic Ponyn hiukan yli kymmenellä miljoonalla dollarilla työntekijää kohden.
Mikä saa yritykset maksamaan näitä täysin päättömiltä vaikuttavia kauppahintoja? Muistan, kun Google syksyllä 2006 osti YouTuben reilun puolentoista miljardin dollarin hintaan, ihmettelee Meriluoto.
Meriluodon kysymykseen on helppo vastata. Näistä ”huippuyksilöistä” ja yhtiöistä kannattaa maksaa sitä enemmän, mitä useampi tavallinen työntekijä voidaan ”eliminoida” tuotantoketjusta pois näiden ”huippuyksilöiden” kehittämillään tekoälyjärjestelmillä. Heistä on tullut käytännössä pääoman ”palkkatappajia”. Tällaisella ”luovalla tuholla” ekonomistit (Maliranta) uskottelee syntyvän tulevaisuuden uudet työpaikat!
Graafi 17 : Tekoäly on suurin vaara.
Kuvateksti: Puhuva tekoäly on juuri ”kypsymisvaiheessa”, jossa valkokaulus-työpaikkojen häviäminen näkyy muutaman vuoden viiveellä.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Digitalisaatio vie työpaikkoja kaikilla hierarkiatasoilla vaikka vallassa olevat ekonomistit lupailevat vallan muuta. Tällaista katteetonta optimismia edustaa Etlan tutkimusjohtajan raportti: ”Työn murros – Riittääkö dynamiikka”, jossa tutkimusjohtaja Mika Maliranta visioi ”luovasta tuhosta” jolloin häviävän työpaikan tilalle syntyy vastaavasti uutta, paremmin palkattuja työpaikkoja”.
Raportin lopputulema oli: ”Kun suhteutetaan työn häviämisen ja syntymisen mittakaavat toisiinsa havaitaan, että toimivat työmarkkinat pystyisivät hyvin sulattamaan tulevan teknisen kehityksen haasteet” (s. 89).
Kävi kuitenkin päinvastoin. Tilalle tuli palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja” joiden palkkataso ja työtuntimäärä on niin alhainen, että sillä ei enää elä ilman sosiaalisia tulonsiirtoja.
Työpaikat ovat muuttuneet yhä enemmän ”epätyypillisiksi”, sillä tehdyt työtunnit (=työn määrä) eivät ole kasvaneet 30 vuodessa vaikka BKT on kaksinkertaistunut ja työiässä olevien kansalaisten määrä on kasvanut 400 000 hengellä.
Graafi 18: Työtunnit
Kuvateksti: Vaikka BKT on kasvanut, työtunnit (tehdyn työn määrä) ovat laskusuunnassa.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
”Ekonomistien käsityksen mukaan kaikki ihmiset voidaan jotenkin survoa pienevälle huipulle, jos koulutukseen panostetaan entistä enemmän. Vaikka voisimme heiluttaa taikasauvaa ja antaa jokaiselle lapselle ensiluokkaista koulutusta, se merkitsisi, että nuoria yliopisto-opiskelijoita olisi entistä enemmän ja kilpailu harvoista pyramidin huipulla olevista työpaikoista kasvaisi”, synkistelee tekoälytutkija Martin Ford.
Tämä Malirannan ja muiden suomalaisten ekonomistien uskomuksilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Digiyhtiöt ovat todella kasvaneet, rikastuneet, keskittyneet ja aikaansaaneet suunnattomasti ”luovaa tuhoa” kaikilla muillakin tuotannon ja palveluiden aloilla. Niistä on tullut samalla maailman valtiaita, vaikka niiden työllistävä vaikutus kokonaistyövoimasta on aivan olematonta.
Graafi 19: T&K henkilöstön määrä ja työvuodet
Kuvateksti: Korkean osaamispanoksen työpaikat ja työvuodet eivät juuri kasva ja määrä on aivan marginaalista (n. 2-3%). Niillä ei hoideta työttömyysongelmia.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Myös professorit Matti Pohjola ja Mika Panzar ovat ylläpitäneet yllä tätä uskomusta. Valtamediat ovat toistaneet sitä kritiikittä ja ymmärtämättä todellisuutta. Näin poliitikot eivät ole ymmärtäneet puuttua rikkaitten rikastumiseen.
Digitalisaatio on edesauttanut keskittymistä, tuhonnut pienyrittäjyyden ja sitä kautta pakottanut palkat pohjalle jolloin voitot ja tuottavuus paranevat. Parhaiten tuottavuus kasvaa viemällä tuotanto matalapalkkamaihin verotuksen ja ay-liikkeen ulottumattomiin.
Nyt maailmalta kuuluu kummia. Näistä kaivatuista korkean osaamisen huipputyöpaikoistakin alkavat ovet avautua vain ulospäin ja vieläpä vauhdilla. Vuosina 2020–2022 yhdysvaltalaisista yrityksistä irtisanottiin kaikkiaan 344 000 teknologia-alan työntekijää. Heistä 115 000 työskenteli yrityksessä, jonka pääkonttori on Piilaaksossa. Tammikuussa 2023 Piilaaksossa sai potkut tuhat ihmistä päivässä.
Graafi 20: Työntekijöille yhä pienempi siivu voitoista
Kuvateksti: Talouden kasvua ei voi tapahtua koska työntekijöiltä loppuu ostovoima.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Sielläkin on alettu varautua tekoälyn mahdollisuuksiin. Juuri vain näillä digijäteillä on riittävästi rahaa kehitellä tekoälyä. Ne tietävät myös paraiten sen mahdollisuudet ”tuottavuuden parantamisessa” eli tulevissa valkokaulustyöntekijöidenkin saneeraamisessa.
Nyt Suomessa kaikki ovat huolissaan työvoimapulasta. Niin oli myös EVA:n ajatushautomo vielä 80-luvun lopulla. Tulikin 90-luvun lama, jossa melkein puoli miljoonaa työntekijää menetti työpaikkansa.
Nykyiset avoimet työpaikat eivät tahdo mennä kaupaksi koska niillä ei enää elä – ainakaan niissä kasvukeskuksissa (vuokrataso) jossa palvelualan ns. ”paskatyötä” on tarjolla. Palvelualoilla korkeaa osaamista vaativat työpaikat ovat kortilla ja vain itsepalvelua kehittelevät alustatalouden työpaikat lisääntyvät. Kuitenkin vähemmän kuin itsepalvelujärjestelmät hävittävät perinteisiä työpaikkoja.
Koulutuksen uskotellaan ratkaisevan ongelman. Silti ”työvoimapulasta” kärsivässä Suomessa on ammattikoulutuksen saaneista vielä 15 prosenttia työttömänä vuoden valmistumisensa jälkeen.
Graafi 21: Ammattikoulusta valmistuneiden työttömyys
Kuvateksti: Sinihaalarityöläisiä on perinteisesti saneerattu automaatiolla ja robotisaatiolla.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Uusliberaalien taloustieteilijöiden ja kokoomuksen uskomus, että vapaa kilpailu allokoi tuotannon sinne missä siihen on parhaat luontaiset edellytykset ja siten mahdollistavat uudelle yritystoiminnalle toimivat markkinat, on kaukana todellisuudesta.
Kolme sveitsiläistä tutkijaa Stefania Vitali, James B. Glattfelder ja Stefano Battison analysoivat jo vuonna 2011 kilpailun toteutumista nykyisessä talousjärjestelmässä. Otsikolla: ”The network of global corporate control” julkaistun tutkimuksen tulosten pitäisi herätellä jokaista, joka yhä kuvittelee elävänsä vapaassa markkinataloudessa.
Sveitsiläistutkijat hyödynsivät vuodelta 2007 peräisin olevaa tietopankkia, johon on koottu 37 miljoonan sijoittajan ja yrityksen tiedot. Aluksi he poimivat siitä 43 000 kansainvälisillä markkinoilla toimivaa yritystä.
Seuraavaksi he tutkivat, missä määrin kyseiset yritykset seisoivat omilla jaloillaan vai liittyikö niihin ulkopuolisia omistus- ja yhteistyökuvioita. Tutkijat löysivät 111 318 sellaista konsernia, jotka olivat sidoksissa vähintään kahteen yritykseen – keskimäärin yrityssidosten määrän ollessa noin 20.
Tämän ryhmän sisältä he löysivät lopulta 147 yritysjätin valikoituneen klubin (ns. ”superentiteetti”), joka hallitsee runsasta 40 prosenttia kaikista 43 000 monikansallisesta yhtiöstä.
”Vapaassa kilpailussa” yritykset ovat jo niin keskittyneitä ja kartellisoituneita, että Euroopan komission laskelmien mukaan kartellisopimuksista aiheutuu eurooppalaisille kansantalouksille vuosittain jopa 260 miljardin euron kustannukset. Runsaassa kymmenessä vuodessa keskittyminen on vielä kiihtynyt entisestään.
Graafi 22: Taantuma yrityksen perustamisessa USA:ssa
Kuvateksti: Keskittymisen ja ”luovan tuhon” seurauksena ei synny uusia ”dynaamisia” uusia yrityksiä.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Osa näiden yritysjättien johtohenkilöistä on ollut pääomien vapauden ideologian vahtijoina sellaisissa järjestöjen johtotehtävissä kuin Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailman kauppajärjestö (WTO), Maailmanpankki, Euroopan taloudellinen yhteistyöjärjestö (OECD) jne.
Samoin niillä on miehitys sellaisissa epädemokraattisissa ”salaseuroissa” kuten, Group of Thirty (G30), Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) (eli keskuspankkien keskuspankki), Näissä rikkaat ja heidän edusmiehensä järjestelevät etuuksia ja toimintamahdollisuuksia toisilleen ja vaalivat pääomien vapautta.
Ekonomistit eivät ole näistä demokratian ulkopuolella olevista etujärjestöistä juuri puhua pukahtaneet saati sitten varoitelleet. Ne ovat ikään kuin automaattisesti kaiken kritiikin ulkopuolella kun ne nimellisesti hoitavat ”talouden ja rahamaailman vakautta”.
Nämä miljardöörien omistamat jättiyhtiöt ovat myös omistajina jättipankeissa ja pääomasijoitusyhtiöissä (Hedge-rahastot). Niiden avulla ja kanssa he voivat saada ”sisäpiiritietoa” ja ostaa kilpailijoitaan, lupaavia start-up yhtiöitä ja velkavipua hyväksikäyttämällä kaikkea mahdollista reaaliomaisuutta (maata, kiinteistöjä, raaka-aineita, parhaita asiantuntijoita jne.)
Kiinteistöt ovat nyt erityisen suosittuja kun ne ovat nyt laman johdosta halpoja ja niiden arvo ei heilu niin paljon kuin osakkeissa. Yhteensä maailman ultrarikkaat käyttivät kiinteistöihin (40% vuokra-asuntoihin) varojaan noin 430 miljardia euroa. Enemmän kuin institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt tai kiinteistösijoitusyhtiöt.
Pankkien ”tyhjästä luoman” kuvitteellisen ”virtuaalirahan” avulla he voivat velkaannuttaa niin valtiot, yritykset kuin yksityiset kuluttajatkin sekä poliitikotkin nöyriksi alamaisikseen joilta voi kiristää velan avulla lisää ”vapauksia” ja verotuksellisia helpotuksia. Maailma on jo niin velkaantunut, että niitä ei enää kyetä reaalimaailman tuotoilla ja veroilla ikinä maksamaan takaisin.
Graafi 23: Valtion alijäämä ja velka 1975-2020
Kuvateksti: Velkarahalla Suomikin on ylläpitänyt hyvinvointipalvelujaan viimeiset 30 vuotta.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Maailman kokonaisvelka on Maailman talousfoorumin mukaan nyt (2021) yli 300 000 miljardia dollaria (yli 3,5 kertaa maailman yhteenlaskettu vuotuinen BKT). Niin kotitalouksien, yritysten, valtioiden ja keskuspankkien velka on kaikkien aikojen huippulukemissa ja kasvaa koko ajan.
Pankkien taseissa oleva virtuaaliraha kuten esimerkiksi ”johdannaispaperit” (yli 10 kertaa suurempi kuin koko maailman BKT) ovat täynnä tyhjää ja rutikuivaa räjähdysainetta seuraavalle finanssikriisille. Islannin pankkikriisissä niistä hävisi taivaan tuuliin 94 prosenttia. Ekonomistit eivät osaa vieläkään sanoa kenen ja millä rahoilla pankkien taseet alaskirjataan reaaliarvoonsa.
Nyt sama keinottelu on todellisuutta jo yritysmaailmassakin jossa ostetaan omia osakkeita velaksi jotta pörssikurssit saataisiin taivaisiin. Tästäkään keinottelusta ekonomistit eivät ole varoitelleet. Pääomasijoittajat pelaavat uhkapeliä tällaisilla yrityksillä kuten McDoalds.
Graafi 24; McDonalsin velkavipu.
Kuvateksti: Näiden pankkien ja yritysten (Fortum) uhkapelien romahtamisessa maksajaksi huudetaan aina veronmaksajia.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Näiden lisäksi pääomalla on kaikenlaisia yritysten rahoittamia ajatushautomoja, lakitoimistoja, lobbaustoimistoja, viestintätoimistoja ja lahjusjärjestelmiä jne.
Erilaisia rikkaitten etuja ajavia salaisia järjestöjä kuten Davosin kokoukset, Bildenberg-ryhmä, Kansainvälinen kauppakamari, Trilateraalinen komissio, Euroopan keskuspankki (EKP), ”Luumiehet”, Vapaamuurarit, Rotarit, Kauppakamarit, Lions Klubit, Round Tablet, Zonta-järjestöt jne. Näillä on lisätty ”ketun vapautta kanatarhassa”.
Amerikkalainen uuskonservatiivi Francis Fukuyama ennakoi vuonna 1992 julkaistussa kirjassaan: ”Historian loppu ja viimeinen ihminen” demokratian ja markkinatalouden voittaneen lopullisesti ideologisen kilpailun. Tämä oli 90-luvulla suomalaisten ekonomistien uskonkappale.
Nyt kun uusliberalismi on näyttänyt todelliset karvansa, jopa uusliberalististen lobbarijärjestöjen Evan ja Etlan entinen toimitusjohtaja ja professori Sixten Korkman on hiljattain kirjoittanut, että ”Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan”. Se on tietysti melkoinen nöyryytys valtavirtaiselle talouspapistolle.
Graafi 25: Tulojen ja varallisuuden jakautuminen globaalisti 2021
Kuvateksti: Oppineisuudestaan huolimatta ekonomistit ”eivät ole huomanneet” tulojen ja varallisuuden uusjakoa.
Jos haluat nähdä myös graafin voit nähdä sen blogiltani tästä.
Nykyisetkin suomalaiset ekonomistit ovat kuin ”valehtelijoiden klubi” joka ei uskalla asettaa osaamistaan julkisesti edes koetteelle. Kirjoitin edellisessä KU:n blogikirjoituksessa otsikolla: ”Kun valhetta toistetaan tarpeeksi usein, emävalhekin alkaa tuntua totuudelta”.
Siinä kritisoin reippaasti Hesarin valitsemaa kymmentä Suomen tämänhetkistä ”huippuekonomistia”. Siksi, että he eivät kyenneet antamaan juuri mitään eväitä poliitikoille tämän hetken talousongelmiin. Vaikka jokainen talousprofessuuri aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain kolmen miljoonan vuosittaisen kuluerän.
Lähetin heille kaikille sähköpostia ja pyysin, että he tekisivät puolestaan tyrmäävän VERTAISARVIOINNIN kritiikkikirjoituksestani. Usean pyyntöni jälkeenkään he eivät ole uskaltautuneet ”kehään” julkiseen debattiin. Heillä olisi mahdollisuus näyttää osaamisensa ”ylivoimaa” ja saada kollegoilta vielä sulka hattuunsa hiljentämällä tällaisen tiedemaailman ulkopuolisen ”diletantin”.
Graafi 26: Arskan blogikuva
Kuvateksti: Tästä blogista voit nähdä mitä päättäjät ovat sanoneet (uskoneet ja uskotelleet) viimeisten 40 vuoden aikana.
Olen pyytänyt heiltä myös esimerkin paremmasta ekonomistin ylläpitämästä blogista kuin omani, jossa olen taltioinut Suomen yhteiskunnallisen keskustelun 40 vuoden ajalta. Tästä blogista löytyy melko täydellinen kuva siitä, mitenkä uusliberalismi, valtavirtaprofessorit ja valtamediat ovat olleet eksyksissä.
Tämä blogi toimii myös historiankirjoituksen ”aarreaittana” talouden ja politiikan tutkijoille uusliberalismin ajalta. Siitä selviää, mitä ja kuka on sanonut mitäkin ja mistä asiasta sekä kuka on varoitellut etukäteen talouden tulevista käänteistä ja missä mediassa jopa vuosiluvun tarkkuudella. Kaikki on luettavissa blogilta neljän vuosikymmenen ajalta.
Olen koonnut siihen tutkijoita varten aiheittain kokonaisuuksia kuten: ”12 Hesarin julkaisemat kirjoitukset”, ”13. Medioihin kohdistuvaa kritiikkiä”, ”14. Taloustieteilijöihin kohdistuvaa kritiikkiä”, ”15. Digitalisaatioon kohdistuvaa kritiikkiä”, ”16. Työttömyyden hoitoon kohdistuvaa kritiikkiä”, ”17. Pankkiirien toimintaan kohdistuvaa kritiikkiä”,”18. Verotukseen kohdistuvaa kritiikkiä”, ”19. Globalisaatioon kohdistuvaa kritiikkiä”, ”20. Poliitikkoihin kohdistuvaa kritiikkiä”.
Median tutkijat ovat myös nukkuneet ”prinsessa ruususen unta” (Anu Kantolaa lukuun ottamatta) kaikesta siitä, josta valtamediat ovat tarkoitushakuisesti vaienneet tässä ”vapaan median mallimaassa”. Siitä saa tarkemman kuvan kun lukee historiantutkija, filosofiantohtori Jouni Yrjänän kirjoittaman historiikin: ”Rahan perässä, vallan kintereillä – Suomalaisen talousjournalismin historia” (Otava 2018).
Siinä hän kertoo tämän päivän toimittajien omista mahdollisuuksista juttuaiheisiin ja näkökulmiin. Hän referoi toimittajien Juha Honkosen ja Jussi Lankisen vuonna 2013 ilmestynyttä pamflettia ”Huonoja Uutisia” Journalistiliiton kyselyyn, joka osoitti, että ”ennen tehtiin yhdessä, nyt johto määrää ja käskee”.
”Uusi työkulttuuri levisi finanssikriisin aikaisissa organisaatiouudistuksissa ja teki journalismista entistä muotovetoisampaa ja ennalta suunnitellumpaa. Valtaosa juttuaiheista päätettiin jo edellisenä päivänä pituuksia ja näkökulmia myöten. Työ oli muuttunut hyvin uutispäällikkövetoiseksi”.
Taustalla juttujen näkökulmien ohjaajina ja sensuroijina toimivat tietenkin median päätoimittajat ja heidän takana median omistajat. Viime kädessä he (käytännössä maiden rikkaimmat ihmiset) päättävät mitä medioissa kerrotaan ja erityisesti mistä vaietaan. Kokemusta asiasta on Hesarista! (ks. Blogin kohta 13). Samoin sama vaikeneminen on tapahtunut Ylellä. 90-luvulla löytyi mediatilaa mutta ei juuri enää 2000-luvulla.
Sensuuri ei toimi ainoastaan Venäjällä, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa. Niissä toisinajattelija ”vaiennetaan”, Suomessa (toistaiseksi) ”vaietaan vain kuoliaaksi”.
Tämän kirjoituksen otsikko on: ”Olen Suomen ylivoimaisesti paras ennustaja ja visionääri – kunnes toisin todistetaan”. Nyt on sitten Suomen huippuekonomistien vuoro todistaa omahyväinen väitteeni vääräksi – jos siihen pystyvät.
En ole saanut heiltä pyynnöistäni huolimatta ekonomistien kirjoittamaa kirjaa tai tutkimusvisiota1980-luvulta, jossa nykyiset ”murrokset” olisi tarkemmin ennustettu kuin ensimmäinen kirjani. . Kukaan ei ole päässyt lähellekään sitä.
Nyt vaadin, että nykyiset uusliberalistiset ekonomistit osoittaisivat minulle paremmin visioivan blogin Suomessa kuin omani (otan vastaan ehdotuksia). Siinä on niin pitävä todistusaineisto tämän kirjoituksen otsikolle, ettei yksikään ekonomisti Suomessa pysty tyrmäämään kirjaani ja blogiani.
Sellaisen, jossa olisi jo 40 vuoden ajalta osoitettu uusliberalismi harhaopiksi jolla on harhautettu koko poliittinen ja taloudellinen eliitti – eipä taida löytyä. On tietenkin kiusallista julkisesti myöntää, että ekonomistit ovat ammattitaidottomuuttaan johtanut harhaan poliittisia päättäjiä ja vieläpä veronmaksajien rahoilla.
Graaf 27: Kaksintaistelu Tiurin kanssa.
Kuvateksti: Vielä vuonna 1987 Hesarikin oli vielä moniarvoinen (päätoimittajana tuolloin Heikki Tikkanen) Ensimmäinen debatti-kirjoitus Hesarissa. Saat lukukelpoiseksi tällä linkillä:
(Jos haluat lukea tekstin, käytä ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”)
Jos joku ekonomisti ei vieläkään ole vakuuttunut visiointikyvystäni niin olen valmis julkiseen ”kaksintaisteluuun” kenen tahansa uusliberalistisen ekonomistin kanssa missä tahansa valtamediassa (esim. Hesari ja Yle). Niitähän he ovat myöskin vuosikymmeniä harhaanjohtaneet väärillä taloususkomuksilla.
Kokeilkaapa taloustoimittajat millaisia valmiuksia nykyisillä ekonomisteilla on julkiseen debatointiin ja näyttämään korkeaa moraaliaan ja ”osaamisensa ylivoimaa” ja nöyryyttämään tällainen ”tyhjänpuhuja”. Luulenpa että halukkaiden jono ei ole ”ymmärrettävistä syistä” kovin pitkä.
Voisin ehdottaa muutamia malliksi joiden kanssa olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kuten 90-luvulta: Vesa Kanniainen, Pertti Haaparanta, Martti Hetemäki, Matti Wiberg, Paul Lillrank, Matti Virén, Erkko Autio jne. Nykyisistä esimerkiksi: Aki Kangasharju, Mika Maliranta, Matti Pohjola, Niku Määttänen, Roope Uusitalo jne.
He tuskin uskaltavat laittaa arvovaltaansa peliin, sillä on ”pieni teoreettinen riski”, että he eivät selviä debatista puhtain paperein. He ovat pieni 7 000 euron kuukausipalkalla elävä yhteiskunnan ”elättijoukko”, jotka saavat sanoa mitä vain, ilman että joutuvat vastuuseen sanomisistaan.
Ennustajaeukoltakin saa kustannustehokkaammin tulevaisuuden visioita kuin heiltä. Jos heitä kritisoi osaamattomuudesta he ovat vain surkeita pelkureita jotka linnoittautuvat norsunluutorneihinsa uskaltamatta näyttää todellista osaamistaan.
Kehottaisin heitä kiirehtimään, koska täytän 80 vuotta ensi kesänä ja saatan jopa kuolla tai dementoitua milloin tahansa jolloin ”sulka hattuun” saattaa jäädä saamatta.
Lohduttaudun kuitenkin sillä, että poismenoni jälkeen ”googlen pilveen” jää blogini vielä elämään, joten nuoremmat talouden tutkijapolvet, jotka eivät enää ole nykyisten uusliberalististen talousprofessoreiden ”saastuttamia”, voivat todentaa ennustukseni ja visioni. Ehkä joskus saan jonkinlaisen rehabilitoinnin kun todistusaineisto pysyy tallessa poismenoni jälkeenkin.
Jo neljännesvuosisata sitten peräsin ekonomisteilta ja digiuskovaisilta moraali- ja oikeudenmukaisuuskäsityksiä myös talous- ja teknologia-asioissa.
Graafi 28: Kauppalehti (1997): On tarpeellista puhua moraalista.
Kuvateksti: Kauppalehdessä yritin saada ekonomisteja keskustelemaan moraalista.
Ei tullut palautetta digiuskovaisilta, kirkkouskovaisilta eikä edes kirkonisiltä.
Saat sen lukukelpoiseksi tästä.
Nyt alkaa olla selvä, että ”uusliberalistinen taloususkonto” oli vain 40 vuoden ikävä harharetki. Se tekee 90-luvulla eläneiden uusliberalististen talousprofessoreiden elämäntyön täysin tarpeettomaksi. Nyt puuhataan sekä Yhdysvalloissa että EU:ssa protektionistisia toimenpiteitä markkinoita valloittaneelle Kiinalle.
Tämän jälkeen toivottavasti palataan takaisin ”keynesläiseen taloususkontoon” jossa vallan kahvassa ovat demokraattisesti valitut poliitikot eivätkä vain muutama digimiljonääri ja pankkiirit.
Vaikka keskivertokansanedustajat eivät mielestäni vieläkään ymmärrä juuri mitään teknologian vaikutuksista, luotan heihin kuitenkin enemmän, kuin älykkäimpään investointipankkiiriin ja pääomasijoittajaan (ks. Areenasta: tosipohjainen elokuvasarja EXIT neljästä finanssihaista).
Ekonomistit eivät 90-luvulla olleet kiinnostuneita muusta kuin BKT:n kasvusta (ei kuitenkaan sen jakaantumisesta). Moraali- ja oikeudenmukaisuusasiat sekä köyhien asiat olivat heille täysin vieraita – ja ovat vieläkin. Edellä olevaan moraalikirjoitukseen ”Mitenkä yritysetiikka taipuu yhteiskuntavastuuksi?” (1998) ei ymmärrettävästi tullut yhtään palautetta vaikka se julkaistiin mm. Hesarissa.
Ilmastomuutosasiatkin olivat heille tuolloin täysin vieraita. Ekologiakin ja ympäristöasiat tulivat heidän agendalleen vasta 2020-luvun vaiheilla. Ekonomistit ovat olleet lähes kaikissa asioissa pahasti jälkijunassa ja eksyksissä kuten uusliberalismissa, globalisaatiossa ja erityisesti digitalisaation vaikutusten ymmärtämisessä.
Jo neljännesvuosisata sitten ehdotin Hesarissa oheista työttömyyden elvytysohjelmaa – se oli kuin huuto tuuleen vaikka on tänään vieläkin entistä ajankohtaisempi. ”Kassavirta-verotusta” odotellessa digitalisaation tuottavuushyötyjä voi jakaa työntekijöille myös työaikoja muuttamalla jos vain on haluja. Tosin tässäkin valtio jää nuolemaan näppejään.
Graafi 29: Arskan voitontanssi
Kuvateksti: Nyt toisinajattelija ja valtakunnan kriitikkokin voi jo vähän ”irroitella”.