Kiinan ja Yhdysvaltain nokittelun seurauksena Kiinan ihmisoikeudet ja valvontayhteiskunta on tullut median agendalle. Täällä on kauhisteltu kommunistisen Kiinan epäinhimillistä ja epädemokraattista järjestelmää, jossa ihmisiä tarkkaillaan ja seurataan kaikkialla.
Kiinassa arvellaan olevan 500-1000 miljoonaa kameraa (USA:ssa n. 50 000), joilla seurataan kansalaisten toimia. Ihmisiä kuvataan kaikkialla. Saadakseen 60 sentin mittaisen palan paperia pitää vain antautua kuvattavaksi kun käy yleisessä vessassa.
Kiina pakottaa kansalaisensa kaikkialle ulottuvaan kontrolliin.
Jo vuonna 2015 kiinalaisyritykset saivat luvan kerätä asiakkaistaan luottamuspisteitä kansalaispistejärjestelmän kehittämiseksi. Jos vähänkin pullikoit tai esität kritiikkiä kommunistista diktatuuria vastaan, menetät matkustusluvan ja muita etuja.
Hyvät teot paisuttavat järjestelmän ”sosiaalisen krediitin” pistesaldoa, jolloin saa etuja verrattuna muihin. Huonot teot taas kutistavat pistepottia ja johtavat rangaistuksiin.
Pistesaldon perustana toimivat tiedot kertyvät oikeusviranomaisilta ja muilta valtion viranomaisilta, yritysten tietokannoista, valvontakameroiden kuvavirroista sekä toinen toisiaan rikkeistä ja huonosta käytöksestä ilmiantavilta kansalaisilta.
Digitalisaatio ja tekoäly mahdollistavat Orwellilaisen ”Isoveli-valvoo” yhteiskunnan, jossa ei ole enää kansalaisyhteiskunnan ja demokratian häivääkään.
Kiinassa on 700 miljoonaa netin käyttäjää, joista suurin osa käyttää Wechatin kaltaisia sovelluksia, joihin viranomaisilla on tarvittaessa vapaa pääsy. Lähes jokainen 16-vuotias kuvataan henkilökorttia varten ja on valtion seurannan alainen.
Pahimmillaan digitaalista valvontaa harrastetaan Kiinan vähemmistökansoihin, kuten tiibettiläisiin ja uiguureihin. Xinjiangin autonomisella alueella asuu yksi Kiinan suurimmista vähemmistöistä, arviolta 12 miljoonaa uiguurimuslimia.
Nykyisin Kiina valvoo maakuntaa kuin jokainen heistä olisi mahdollinen terroristi. Poliisi pidättää ihmisiä ilman pätevää syytä ja Kiina on YK:n arvion mukaan passittanut jopa miljoona uiguuria suljetuille työleireille orjatyöhön. Niillä uiguurit pakotetaan laulamaan ylistystä Kiinalle ja kieltämään uskontonsa. Puhutaan jopa etnisestä puhdistuksesta. Jopa naisia voidaan steriloida etteivät lisäänny ja tuota ongelmia hallinnolle.
YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea kuvaili Xinjiangin muistuttavan nykyisin ”jättimäistä piilossa pidettyä internointileiriä”. Lisäksi komitean varapuheenjohtaja sanoi, että jopa kaksi miljoonaa ihmistä on pakotettu koulutukseen, joissa heitä käännytetään.
Ei yksi eikä kaksi kameraa riitä. Pitää varmistaa joka nurkka.
Meillä surkutellaan kiinalaisia jotka eivät voi vapaasti käyttää länsimaisia vapauden ”herkkuja” kuten Facebookia, Youtubea, Whatsappia jne. Niitä pidetään länsimaisen vapauden ja demokratian ja vapauden symboleina ja talouden dynamoina. Niiden kääntöpuolista valtamediat ovat olleet täysin hiljaa. Kritisointi on kehitysvastaisuutta tai teknologiavihamielisyyttä, joten siitä ei sovi puhua valtamedioissa.
Kuitenkin lähes jokaisessa suomalaisessa perheessä on lasten kohdalla paha ongelma, kun nuoriso näpyttelee aamusta iltaan ruutu nenän edessä. Koululäksyt jäävät tekemättä kun lapset pelaavat räiskintäpelejä tai tuijottavat pornoa tai roskaleffoja.
Itse olen nähnyt jopa kaksi tamperelaista teininuorta (tyttö ja poika), jotka istuivat bussissa penkillä toisiaan vastapäätä ja näpyttelivät toisilleen vaikka puhuakin olisi voinut. Eikä tämä ole vain lasten ja nuorten ongelma. Jos menet bussiin, junaan tai lentokoneeseen niin kaikilla on jonkinlainen ruutu nenänsä edessä ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Tästä ongelmasta kirjoitti äskettäin Hesarin toimituspäällikkö Laura Saarikoski kolumnissaan valaisevasti:
”Etätyön viestivyöry uhkaa tukkia kännykän ja pään. Havahdun yöllä ja katson kelloa kännykästä. Ruudulla on uusi viesti. Panen puhelimen pois ja nukun aamuun.
Herättyäni alan etsiä yöllistä viestiä. Missä se olikaan? Tuliko se Outlookissa, Slackissä, Whatsappissa, Messengerissä, Signalissa, Teamsissä, Wilmassa? Twitterin tai Instan privaviestinä? Vai tekstiviestinä?
Pää uhkaa räjähtää jo ennen kahvia. Päivällä osallistun kokoukseen, joka kestää yli tunnin. Kännykkä on äänettömällä. Kun katson sitä kokouksen jälkeen, Slackissä on 78 uutta pingausta ja Outlookissa yli 30 uutta sähköpostia. Whatsappissa ja Wilmassa – ei edes mennä niihin. Whatsappissa on omat kanavansa lapsieni luokkien vanhemmille ja harrastusryhmille, joista olen satoja viestejä jäljessä.
Slackissä olen jo niin monella kanavalla, että osa työpäivästä menee kanavasurffailussa oikeaa viestiketjua etsien. Huomautus ”siitä on jo ketju Slackissä” on korvannut toteamuksen ”panin siitä jo mailia”. Sosiaalisen median fomo, fear of missing out eli syrjään jäämisen pelko, liukuu työelämään.
Se aiheuttaa pientä paranoiaa: aina voi olla tärkeä viestiketju, jota et ole huomannut, tai kanava, johon sinua ei kutsuttu. Tämä on tietysti itse luotu helvetti”.
Nämä sometunnukset hallitsevat ja addiktoivat elämäämme.
Onko se itse aiheutettu helvetti? Onko siihen kenties jotain muita syitä? Niistä syistä Hesari on ollut valitettavasti pääosin hiljaa. Niistä Hesarin talous-, tiede- ja politiikkatoimittajien pitäisi kirjoittaa eli digitalisaation työllisyyden- ja muun vaikutuksen kääntöpuolesta. Onneksi lehden kulttuuritoimitus vahingossa pelasti vähän tilannetta.
Toimittaja Kaisu Tervonen teki avartavan arvostelunNetflixin dokumentista: ”Valvontakapitalismin vaarat”. Se on veretseisauttava ja kylmäävä dokumentti digitalisaation kääntöpuolesta ja teknologian uhkakuvista uudesta näkökulmasta.
Tämän Tervosen kirjoituksen johdosta minäkin liityin Netflixiin vaikka tiedän, että suurin osa suoratoistopalvelun filmeistä on roskaa. Netflixillä on kuitenkin monipuolisin dokumenttien tarjonta.
Kuitenkin tämä yksi dokkari oli helmi ja liittymisen arvoinen. Se sisälsi arvokasta tietoa, jota ei saa Suomen valtamedioista eikä Ylen tarjoamasta ”viihdyttävästä” ohjelmahötöstä. Eikä Ylen osaaminen ja rahat riitä tämän tasoisen ohjelman tekoon, vaikka yhteiskunta tukee sitä puolella miljardilla. Taitaa Ylelläkin olla tällaisiin kriittisiin näkökulmiin ideologisiakin esteitä.
Dokumentti on ohjaaja Jeff Orlowskin sekä hänen kanssakäsikirjoittajiensa Vickie Curtisin ja Davis Coomben käsialaa.
Merkittävintä dokumentissa oli kuitenkin se, että äänessä oli nykyisin vallassa olevien digiuskovaisten sijasta kymmenkunta entisiä digijättien palkkalistoilla olleita huippuammattilaisia. Siis digialan johtajia ja tekoälyn huippuasiantuntijoita jotka ovat jättäneet yhtiönsä moraalisista syistä.
He ovat siis takinkääntäjiä ja puhuvat entisiä työnantajiansa vastaan. He ovat nähneet omin silmin heidän moraalittoman ja epäeettisen toimintansa. Heillä on selkärankaa olla toistelematta työnantajiensa lauluja, kuten digialan ammattilaiset Suomessa tekevät.
Koska tavalliset ihmiset eivät voi nähdä dokumenttia maksumuurin vuoksi ajattelin tehdä ”isänmaallisen teon” ja purkaa dokumentin tekstiosuuden ohjelman merkittävyyden vuoksi. Se on puolitoistatuntinen dokumentti, joten sitä oli pakko hieman lyhentää.
Tekstit ovat pääosin suoraan haastateltavien puhetta. Vain joitain esittäjiä olen maininnut nimeltä. Ilman kuviakin dokumentti on hyytävä ja antaa ajattelemisen aihetta. Suluissa olevat tekstit ovat omiani. ”Kuuntele” tai oikeammin lue ”Valvontakapitalismin vaarat” -dokumentti (kursiivilla), ole hyvä:
Somen sähköiset sormet repivät meitä eri suuntiin ja sekoittavat mielen.
Kymmenet miljoonat amerikkalaiset ovat riippuvaisia elektronisista laitteistaan. Asiaa pahentaa vielä se, että ihmisten on mahdollista eristäytyä kuplaan. Tätä ei ennakoitu Twitteriä luotaessa 12 vuotta sitten. Viranomaiset eivät enää usko, että kyberhyökkäykset Venäjältä loppuisivat. Youtuben on keskityttävä siistimään sivustoja.
Plastiikkakirurgit nimesivät nettiriippuvuuden oireyhtymän ”Snapchat dysmorphiaksi”. Siinä nuoret halusivat leikkaukseen, jotta he näyttäisivät kauniimmilta kuin käsitellyiltä selfieiltään.
Kun vanhemmilta kysytään, miksi hankit lapselle älykännykän vaikka hän on vain 11-vuotias, vastaukseksi tulee: Monilla luokkakavereillakin on sellainen.
Valvontakapitalismi muovaa politiikkaa ja kulttuuria tavoin, joita ei ymmärretä. Internet voi palvella monia hyviä asioita, mutta esimerkiksi terroristijärjestö Isis innoitti seuraajiaan netissä, ja nyt valkoinen ylivalta tekee samoin.
Kyse ei ole vain valeuutisista vaan myös niiden seurauksista. Miten epidemia taltutetaan valeuutisten aikakaudella. (Some on täynnä valeuutisia, mutta vakavammaksi tilanne muuttuu kun maailman suurimman valtion presidentti Donald Trump johtaa ja hallitsee maataan valeuutisilla.)
Tänään täytyy puhua teknologian dilemmasta koska useimpien mielipide on: Mikä teknologia-alalla on muka vialla? Vallalla on epäkohtien kakofonia: skandaalit, tietovarkaudet, teknologia-addiktio, valeuutiset, hakkeroituja vaaleja ja teknologiasta johtuvaa polarisaatiota eli eriarvoisuutta. Onko näiden ongelmien taustalla jotain, joka aiheuttaa tämän kaiken tapahtuvan kerralla ja samanaikaisesti?
Ohjelmassa esiintyvät teknologia-alan asiantuntijat haluavat ihmisten ymmärtävän, että alalla on ongelma. Sillä ei ole nimeä ja sen juuri on yksi ja sama. Ympärille katsottaessa tuntuu, että maailma on sekoamassa.
Asiantuntijat toivovat että yhä useammat ymmärtäisivät, kuinka digijätit toimivat, koska tiedonvälityksen ei pitäisi olla vain teknologia-alan tietoa ja tiedon pitäisi olla kaikilla.
Googlen sisäpiiriläiselle on harvinaista puhua suoraan, mutta tietokoneasiantuntija Tristan Harris uskoo, että jonkun on kuitenkin tehtävä se. Hän kertoo, että ”kun työskentelin Googlella, olin sen Gmail -tiimissä. Aloin palaa loppuun koska keskustelimme vain postilaatikon ulkonäöstä ja väreistä. Tunsin olevani riippuvainen sähköpostista joten tiimissä ei ollut ketään joka olisi ollut kiinnostunut tekemään siitä vähemmän addiktoivaa”.
Yritin selvittää, miten voisimme muuttaa Googlen toimintaa sisältäpäin. Lähetin työtovereilleni toimintasuunnitelman jolla voitaisiin parantaa Googlen toimintoja.
Vastauksia tuli satoja: ”olen täysin samaa mieltä. Tämä vaikuttaa lapsiini ja muihin ympärilläni. Meidän on tehtävä jotakin”. Ehdotus oli lähetetty kolmesti yhtiön toimitusjohtaja Larry Pagelle, mutta sieltä ei kuulunut mitään, sillä Google oli jo rakentanut rahakoneen.
Facebookin kaupallistamisjohtaja kertoi, kuinka hänet palkattiin selvittämään mikä mainostamismalli toimisi tehokkaimmin yhtiön ”rahantekokoneena”. Siitä kertoi tarkemmin nettiguru Jaron Lanier (joka on kirjoittanut aiheesta kirjan: ”10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt”).
Hän tiivisti, että näillä digijäteillä on vähän työntekijöitä mutta jättimäinen tietokone joka luo rahaa. Sitten ohjelmassa kysytään, mistä niille maksetaan?
Alalla 35 vuotta toiminut sijoittaja Roger McNamee valaisi asiaa seuraavasti: Ensimmäiset 50 vuotta Piilaaksossa tehtiin laitteita ja ohjelmistoja, jotka myytiin asiakkaille – yksinkertaista. Viimeiset 10 vuotta suurimmat yritykset ovat myyneet käyttäjiään.
Emme maksa tuotteista joita käytämme. Mainostajat ovat asiakkaita ja me olemme tuote jota myydään, totesi McNamee. Vanha sanonta kuuluu: ”Jos et maksa tuotteesta, olet tuote”.
Monet ajattelevat, että Google on vain hakukenttä ja Facebook paikka nähdä ystävien tekemisiä ja kuvia. He eivät tajua, että ne kilpailevat huomiostasi. Kaikki nämä: Google, Facebook, Youtube, Twitter, Instagram, Snapchat, Tictoc, Pinterest, Reddit, Linkedin jne.
Tärkeintä yhtiöiden kannalta on, miten saadaan kyseisten ihmisten huomiota ja aikaa mahdollisimman paljon. Paljonko olet valmis antamaan elämästäsi heille?
Internetissä on palveluita, joita pidämme ilmaisina, mutta ne eivät ole sitä. Mainostajat maksavat niistä. Vastineeksi digiyhtiöt näyttävät heidän mainoksiaan.
Asteettainen, pieni ja huomaamaton muutos käyttäytymisessämme on tuote, jota hyödynnetään manipuloimalla. He voivat tehdä rahaa muokkaamalla asioita kuten mitä teet, mitä ajattelet ja kuka olet.
Digiyhtiöt voivat sanoa jollekin yrityksille, (poliitikoille tai diktaattoreille?), että antakaa 10 miljoonaa dollaria, niin muutamme maailmaa yhdellä prosentilla haluamaanne suuntaan. Maailmassa se voi olla uskomatonta ja uskomattoman ”arvokasta” (demokratian kannalta vaarallista).
Tästä jokainen yhtiö on aina unelmoinut eli takuusta, että mainostamalla voidaan asenteitakin muokata. Liikeideana on myydä varmuutta. Jotta liiketoiminta menestyy, on oltava hyvät ennusteet. Niiden perustaksi tarvitaan paljon tietoa.
Monet kutsuvat sitä VALVONTAKAPITALISMIKSI ja mainostaja hyötyy kaikkien isojen teknologiayhtiöiden loputtomasta seurannasta. Niiden liiketoimintamallin tavoite on varmistaa, että mainostajat menestyvät.
Kyseessä on uudenlainen kauppapaikka jollaista ei aikaisemmin ole ollut. Kauppapaikassa käydään kauppaa ainoastaan ”ihmisfutuureilla” suuressa mittakaavassa – aivan kuten on markkinoita, joilla käydään kauppaa sianliha- tai öljyfutuureilla.
Nämä markkinat ovat tuottaneet biljoonia dollareita. Ne ovat tehneet internetyhtiöistä rikkaimpia koko ihmiskunnan historiassa.
Googlen emoyhtiön Alphabetin kurssinousu. Kaikkien digiyhtiöiden kurssinousu ollut yhtä huikeaa.
Ohjelmassa olevat entiset nettiyhtiöiden johtajat haluavat ihmisten tietävän, että kaikkea mitä netissä tehdään, myös tarkkaillaan, seurataan ja mitataan. Jokainen toimesi monitoroidaan ja tallennetaan tarkasti eli mitä kuvaa katsotaan ja kuinka kauan.
Digiyhtiöt tietävät milloin ihmiset ovat yksinäisiä tai masentuneita tai katsovat ex-kumppaneitaan tai mitä teet myöhään illalla. Ne tietävät sinusta kaiken, oletko introvertti vai extrovertti, onko sinulla neurooseja tai mikä olet persoonallisuustyypiltäsi.
Niillä on meistä enemmän tietoa kuin ihmiskunta on historiassaan kuvitellut. Niinpä kaikki tämä tieto, jota tuotamme jatkuvasti, on syötetty järjestelmiin, jotka eivät ole ihmisten valvomia. Tekoälyn algoritmit tekevät yhä parempia ennusteita siitä, mitä teemme ja keitä olemme.
Kaikki tekemämme asiat, klikkaukset, katsomamme videot sekä tykkäyksemme käytetään entistä tarkemman mallin luomiseen. Kun malli meistä on olemassa, voidaan ennustaa mitä ihminen tulee tekemään. Loputtomalla testauksella voidaan ennustaa millaisen videon katsomista jatkat tai millaiset tunteet sytyttävät sinut.
Teknologiayhtiöillä on kolme tavoitetta. Käyttötavoitteena on lisätä palvelun käyttöä ja pitää sinut selaamassa. Kasvutavoitteena on, että palaat ruudun ääreen ja kutsut ystäviä ruudun ääreen ja saada heidät kutsumaan lisää ystäviä katsomaan ruutua.
Mainonnan tavoitteena on, että tapahtumaketjusta tienataan mahdollisimman paljon. Jokainen tavoite saavutetaan algoritmeilla, joiden tehtävänä on mitä näytetään jotta numerot nousevat.
Entinen Facebookin johtaja kertoi, että puhuimme usein ideasta, että voisimme manipuloida ketjua tarpeen mukaan. Puhuimme siitä, että Markilla (Zuckerberg) olisi työkalut siihen.
Olemme luoneet maailman, jossa verkkoyhteys on ensisijainen – etenkin nuoremmalle sukupolvelle. Kun kaksi ihmistä yhdistyy siinä maailmassa niin ainoa keino rahoittaa se, on ovela kolmas taho, joka maksaa sen manipuloimalla heitä.
Olemme luoneet maailmanlaajuisen sukupolven ihmisiä, jotka ovat kasvaneet ympäristössä, jossa viestinnän ja kulttuurin tarkoitus on manipulointi. Olemme asettaneet vilpillisyyden ja petollisuuden lähtökohdaksi kaikelle. Tarpeeksi pitkälle kehittynyttä teknologiaa ei voi erottaa taikuudesta.
Taikuri ymmärtää jotain osaa meistä jota emme tiedosta. Sen avulla illuusio toimii. Stanfordin teknologialaboratoriossa opimme suostuttelusta, miten voi käyttää kaikkea mitä suostuttelun psykologiasta tiedetään ja luoda siitä teknologian.
Suostuttelua ja manipulointia opetetaan digiyhtiöille amerikkalaisissa yliopistoissa.
Monet piilaakson työntekijöistä kävi läpi sen kurssin. He oppivat suunnittelemaan ja tekemään teknologiasta suostuttelevampaa. Googlen entinen suunnittelija Tristan Harris kertoo, että suostutteleva teknologia on suunnitelma, jota käytetään tilanteissa, jossa haluamme muuttaa käyttäytymistä saadaksemme tietyn reaktion kuten esimerkiksi sormen liikkeen.
Jos vedät sormella sivua alas, sen ylälaitaan tulee uusi juttu – kun vedät sitä edelleen alas, tulee taas uusi juttu jne. Psykologiassa sitä sanotaan positiiviseksi jaksottaiseksi vahvistukseksi. Se toimii kuin Las Vegasin peliautomaatit.
Ei riitä, että käytät tuotetta tietoisesti, haluat kaivautua syvemmälle aivoihisi ja kylvää mieleesi tiedostamattoman tavan, jossa sinut ohjelmoidaan käyttämään ruutua yhä enemmän etkä edes tajua sitä.
Aina kun näet kännykän pöydällä tiedät, että ottaessasi sen käteesi siellä voi olla jotain sinulle. Pelaat peliä nähdäksesi mitä mahdollisesti saat. Se ei ole vahinko vaan tekniikka.
Kuvien merkintä on toinen esimerkki. Facebook löysi toiminnon, se käytti sitä maksimaalisesti tavoitteena saada kasvua ja rahaa. Nyt nuoret merkitsevät ja lähettelevät kuviaan aamusta iltaan.
Näin insinöörit joiden tehtävänä on hakkeroitua ihmismielen psykologiaan saadakseen kasvua, lisää käyttäjiä, sitoutumista, ovat päässeet päämääräänsä.
Facebookin kasvujohtaja Chamath Palihapitiya kertoi ideasta, jolla Facebook kasvoi uskomattoman nopeasti. Suurin oivallus oli, että kuka vain käyttäjä houkuteltiin hankkimaan seitsemän uutta ystävää kymmenessä päivässä.
Ideana oli testata tieteellisesti pieniä ominaisuusmuutoksia. Digiyhtiöt koekäyttävät koko ajan pieniä testejä käyttäjilleen. He yrittävät löytää optimaalisen tavan saada käyttäjät tekemään mitä haluavat. Se on todellisuudessa manipulointia.
Nuoriso ei enää tahdo osallistua perheen yhteisiin ruokailuhetkiin.
Me kaikki olemme heille koe-eläimiä. Olemme vain zombeja, joiden halutaan katsovan mainoksia, jotta ne voivat tienata lisää. Facebookin sivuilla käytetään alitajunnalle ja tunteisiin suunnattua viestintää joka on erityisen tärkeää vaalimainonnassa. Se on täysin tiedostamatonta, josta yksilö ei tiedä niin tapahtuneen.
Facebookin entinen pääjohtaja Sean Parker tunnustaa dokumentissa niitä tekniikoita käyttäneensä. ”Tämä on kuin vankilakoe, jossa syötämme ihmisiä matriisiin – ja keräämme rahat sekä tiedot heidän toiminnastaan josta hyödymme.
Halusimme selvittää psykologisesti, miten manipuloidaan nopeasti ja annetaan takaisin dopamiinia. Siinä käytetään hyväksi ihmisen haavoittuvuutta. Olemme siirtyneet työkalupohjaisesta teknologiaympäristöstä riippuvuus- ja manipulaatioyhteiskuntaan”.
Sosiaalinen media ei ole työkalu joka vain odottaa käyttöä – sillä on omat tavoitteensa ja omat keinot saavuttaa ne käymällä psykologisesti sinua vastaan.
Vain kaksi toimialaa kutsuvat asiakkaitaan käyttäjiksi – laiton huumekauppa ja ohjelmistoala. Sosiaalinen media on huume –meillä on biologinen perustarve pitää yhteyttä toiseen ihmiseen. Se vaikuttaa suoraan dopamiinin (mielihyvän) vapautumiseen.
Evoluutio on tukenut miljoonia vuosia järjestelmää, joka saa meidät elämään yhteisöissä. Siksi sosiaalinen media voi aiheuttaa riippuvuutta.
Some on kuin pelihimo tai huumeet jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Somen teknologiatuotteita eivät ole suunnitelleet lapsia suojelevat lastenpsykologit. Niihin suunniteltiin vain algoritmit, jotka osaavat suositella videoita tai osaavat saada sinut ottamaan valokuvia joissa on suodatin.
Kehityimme välittämään, ajatteleeko heimomme meistä hyvää vai ei, koska sillä on väliä, olemmeko kehittyneet siihen, mitä 10 000 ihmistä ajattelee meistä. Emme ole kehittyneet saamaan sosiaalista hyväksyntää viiden minuutin välein.
Se ei ollut sitä, mitä olemme luotu kokemaan. Annamme elämämme pyöriä täydellisen todellisuuden hahmotelman ympärillä, koska tulemme palkituksi lyhytaikaisilla signaaleilla, sydämillä, tykkäyksillä ja peukutuksilla. Yhdistämme sen arvoon ja totuuteen.
Varsinkin sosiaalinen media alkoi kaivautua yhä syvemmälle aivoihin ja ottaa valtaa lapsen omanarvontunnosta sekä identiteetistä kehottamalla tyttöjä painamaan valikkoa: ”kaunista minua”.
Masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet amerikkalaisten teinien keskuudessa ja se alkoi vuosina 2011-2013. Sairaanhoitoa vaatineiden teinityttöjen määrä on n. 100 000 Yhdysvalloissa, koska ne viiltelevät tai muuten vahingoittavat itseään. Itsetuhoisuus on noussut 62% vanhempien teinityttöjen osalta.
Esiteinien osalta se on noussut 189 prosenttia eli kolminkertaistunut. Vielä karumpaa kehitys Yhdysvalloissa on ollut itsemurhien kohdalla. Vanhempia 15-19 -vuotiaita teinityttöjä on kuollut 70 prosenttia enemmän kuin vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Kasvu viittaa sosiaaliseen mediaan. Z-sukupolvi eli vuoden 1996 jälkeen syntyneet on ensimmäinen sukupolvi joka sai kosketuksen someen kouluaikanaan. Kun koululaiset tulevat koulusta he ovat kännyköiden avulla jatkuvasti yhteydessä toisiinsa.
Tytöille tulee paineita kun pitäisi olla vähintään missin näköinen ja ”haluttava”.
Koko sukupolvi on ahdistuneempi, hauraampi ja masentuneempi. He eivät halua ottaa riskejä. Esimerkiksi ajokorttien suoritusluvut ovat laskeneet. Jopa joukko, jotka ovat käyneet treffeillä tai kenellä on ollut romanttista vuorovaikutusta toisen sukupuolen kanssa, laskee nopeasti. (Ei ihme, että syntyvyys vähenee).
Tämä on todellinen sukupolvimuutos. Jokaisen sairaanhoitoa vaativan tapauksen takana on perhe, joka on traumatisoitunut ja kauhistunut ”Mitä lapsellemme tapahtuu?”
Jopa ohjelman digiasiantuntijan mielestä asia on selvä: ”Nämä internet-palvelut tappavat ihmisiä ja saavat ihmiset tappamaan itsensä”. En tiedä ketään vanhempaa joka sanoo: ”haluan lapseni kasvavan teknisten suunnittelijoiden tekemien manipulointien jälkeen ja saada heidät vertaamaan itseään epärealistisiin kauneusvaatimuksiin”.
Ennen lapsille näytettiin lauantaipiirrettyjä. Sitten tuli Youtube, joka antaa aimo annoksen ”huomiotaloutta”, joten nyt lapset ahdistuvat sille. Nyt kun emme viihdy, olemme yksinäisiä, epävarmoja tai pelkäämme – meillä on digitaalinen tutti itsellemme.
Kaikki ohjelmassa esiintyneet digiasiantuntijat kielsivät omilta lapsitaan älykännyköiden käytön. Vasta 16 ikävuoden jälkeen he sallivat teinineille kännykkäkäytön ja senkin rajoitetusti.
Ehkä kaikkein vaarallisin asia on se, että kehitystä ohjaa eksponentiaalisesti kehittyvä teknologia. Jos katsotaan 1960-luvulta nykypäivään, tietokoneiden prosessiteho on kasvanut noin biljoonakertaiseksi.
Kaikki aikaisemmat teknologiat ovat kehittyneet huomattavasti hitaammin. Nyt kehitys on eksponentiaalista.
Mikään muu ei ole kehittynyt lähellekään samaa nopeutta. Ihmisen fysiologia eivätkä aivomme ole kehittyneet lainkaan. Aivot, ovat miljoonia vuosia vanhat.
Nyt kaikilla on edessään pitkin päivää ruutu jonka vastakkaisella puolella on tuhansia insinöörejä ja supertietokoneita, joilla on erilaiset tavoitteet kuin sinulla. Kuka siinä pelissä voittaa? Moni ei mieti, että tekoäly johtaa jo nyt maailmaa.
Googlen kaltaisilla yhtiöillä on valtavia tietokonesaleja. Osa on maan alla ja niissä on vain tietokoneita. Niitä on silmänkantamattomiin. Ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa suorittaen monimutkaisia ohjelmia ja lähettäen tietoa edestakaisin toisilleen.
Algoritmin voi kuvailla olevan koodeiksi muutettuja mielipiteitä. Ne on optimoitu menestymään jollain määreillä. Voidaan arvata, että jos liikeyritys luo algoritmin oman menestysreseptinsä mukaiseksi, se on kaupallista ja se yleensä tuottaa voittoa.
Twitterin entinen kehittäjä Jeff Seibert totesi: Tietokoneelle annetaan tavoitteita: ”Haluan tällaisen lopputuloksen. Tietokone oppii sitten tekemään sen itse. Siitä tulee termi ”koneoppiminen”. Joka päivä se oppii paremmaksi poimimaan postauksia järjestyksessä, jotta viihdyt tuotteen äärellä kauemmin”.
Kukaan käyttäjistä ei oikein ymmärrä mitä se tekee saavuttaakseen päämääränsä. Tekoälyn algoritmillä on oma mielensä, vaikka joku alun perin kirjoittaakin sen.
Vain kourallinen ihmisiä yhtiössä ymmärtää miten systeemi toimii, eivätkä hekään välttämättä ymmärrä täysin, mitä tietyn sisällön kanssa tulee tapahtumaan. Kansalaisina olemme siis lähes täysin menettäneet hallinnan järjestelmiin, koska ne hallitsevat tietoa jonka näemme. Ne hallitsevat meitä enemmän kuin me niitä.
Arvostettu historioitsija, joka on kirjoittanut tekoälystä paljon.
Asiakkaan aikaisempien tykkäyksien perusteella Facebookin käyttäjälle voidaan lähettää ”syötiksi” jokin asia, kuva tai tieto jolla saadaan käyttäjä takaisin Facebookiin, jos hän on ollut pitkään epäaktiivi.
Kuvittele, että Facebookissa sinä ”pelaat” tekoälyä vastaan joka tietää sinusta kaiken. Se ennakoi siirtojasi, etkä tiedä siitä mitään. Ottelu on epäreilu.
Pelkäämme hetkeä, jolloin teknologia ottaa valtaansa ihmisen vahvuuksia ja älyä. Milloin se ylittää singulariteetin (muutoksen nopeus, jossa ihminen ei pysy enää mukana), korvaa työpaikkamme ja on ihmistä fiksumpi.
Sitä ennen on aiempi hetki, jolloin teknologia ylittää ja peittoaa ihmisen heikkoudet. Sen pisteen ylittäminen toimii juurisyynä riippuvuudelle, polarisoitumiselle (eriarvoistumiselle), radikalisoitumiselle, tyrmistyneisyydelle sekä turhautumiselle.
Työvoiman osuus BKT:sta on vähentynyt Yhdysvalloissakin.
Teknoguru Jaron Lanier toteaa: ”Eräs asia, jolla yritän saada ihmiset ymmärtämään miten väärin Facebookin syötteet ovat, on miettiä Wikipediaa. Kun käyt sen sivuilla, näet aina saman asian kuin muut. Se on yksi harvoista asioista, joka on kaikille yhteinen.
Kuvittele, että Wikipedia sanoisi: Annamme jokaiselle ihmiselle erilaisen määritelmän, ja saamme siitä maksun mainostajilta. Wikipedia vakoilisi sinua ja laskelmoisi: ”Mitä voin tehdä, jotta tämä henkilö muuttuisi vähän. Sinun kyllä pitäisi, koska juuri näin Facebookissa tapahtuu.
Niin käy myös Youtube –syötteessäsi. Kun kirjoitat Googleen ”Ilmastomuutos on” saat jatkoksi seuraavat vaihtoehdot: huijausta, pirullinen ongelma, huijaus, kasvihuoneilmiön voimistumista, mikä on ilmastomuutos jne. Niistä valitset tietenkin mieleisesi.
Joka paikkakunnalla lista on erilainen, sillä ne perustuvat tietokoneen laskelmiin siitä mikä kullekin sopii. Jokaisella googlaajalla on oma todellisuutensa omilla faktoillaan. Hyväksymme sen todellisuuden mikä meille esitetään.
Pääomasijoittaja Roger NcNamee toteaa: ”Ajan myötä valheellisesti tuntuu, että kaikki ovat samaa mieltä kanssasi, koska kaikki uutissyötteissä viestivät samalla tavalla kuin sinä”.
Kun olet siinä tilassa, olet helposti manipuloitavissa samalla tavalla kuin taikuri tekee korttitempussa. ”Valitse mikä tahansa kortti etkä ymmärrä, että kortti on ennalta määrätty. Siis valitsit kortin jonka he haluavat.
Näin Facebook toimii sanoessaan: ”valitset ystäväsi ja valitsit seuraamasi linkit” – mutta se on pötyä ja se toimii kuin taikuri.
Lakiasiantuntija Rashida Richardson toteaa: ”Me kaikki käytämme erilaisia faktoja. Kun se tapahtuu Facebookin mittakaavassa, et enää usko tai käytä tietoa, joka on ristiriidassa luomasi maailmankuvan kanssa”.
Emme ole objektiivisia ja rakentavasti ajattelevia yksilöitä. Siksi ihmiset ajattelevat erilailla koska eivät näe enää samaa tietoa. Siksi USA:n demokraatit ja republikaanit eivät ymmärrä toisiaan.
Emme enää ymmärrä ihmisiä joilla on erilainen totuus
Moni ongelma josta puhumme, kuten poliittinen polarisaatio, johtuu suuressa määrin myös televisiosta. Printtimedialla on sama ongelma, sillä heidänkin liiketoimintamallinsa on myydä huomiomme mainostajille. Internet on kuitenkin uusi ja paljon tehokkaampi tapa tehdä se.
Teknologia-asiantuntija Guillaune Chaslot taas tunnustaa: Työskentelin You Tube -suositusten parissa. Minua alkoi huolestuttaa, että työstämäni tekoälyn algometri lisäsi polarisaatiota (eriarvoisuutta) yhteiskunnassa. Mutta katseluajan kannalta polarisaatio on kuitenkin erittäin tehokas tapa pitää ihmiset verkossa.
Ihmiset kuvittelevat, että algoritmi on suunniteltu antamaan heille haluamansa, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Algoritmi yrittää löytää muutamia ns. ”kaninkoloja” yrittäessään selvittää, mikä niistä sopii selaajan kiinnostuksen kohteisiin. Kuitenkin tekoälyn algoritmi käy yhä älykkäämmäksi joka päivä.
MIT:n huippuyliopistossa on selvitetty, että valeuutiset leviävät Twitterissä kuusi kertaa nopeammin kuin tosiuutiset. Miltä maailma näyttää, kun toisilla on kuusi kertaa pitempi etumatka? (Trump kyllä tietää ja käyttää sitä menestyksekkäästi). Tämä ”Twitter –demokratia” kyllä horjuttaa ihmisten luottamusta poliittiseen järjestelmään.
Olemme luoneet järjestelmän, joka edistää väärää tietoa. Emme siksi, että haluamme, vaan koska väärä tieto tekee yhtiölle enemmän rahaa kuin totuus. Lisäksi totuus on tylsää (ja pelottavaa). Mallia voi kutsua termillä: ”valetiedosta voittoa”. Rahaa tehdään mitä enemmän sallitaan sääntelemättömiä viestejä kenelle tahansa.
Facebookissa on biljoonia uutispostauksia. Siellä ei voi tietää, mikä on totta, joten keskustelu siitä on hyvin tärkeä juuri nyt.
Yksi Facebookin ongelmista on, että suostuttelun välineenä voi olla ”mitä loistavin juttu koskaan”. Kuvittele, mitä se tarkoittaa diktaattorin tai autoritaarisen valtion käsissä.
Jos haluat hallita maasi väestöä, siihen ei ole koskaan ollut Facebookia tehokkaampaa työkalua. Hallituksen ja muiden toimijoiden somen valjastuksen (Kiina, Venäjä, USA) seuraus on, että siitä on haittaa verkon ulkopuolellakin.
Tunnetuin esimerkki on Myanmarin tapahtumat. Kun ihmiset siellä ostavat uuden kännykän, kauppias lataa siihen ensimmäiseksi Facebookin. Silloin kansalaiset avaavat sen aina ensimmäiseksi ja ovat vain sen välittämän tiedon varassa.
Se auttoi armeijaa ja hallitusta lietsomaan väkivaltaa Roningya –muslimeita vastaan. Seurauksena kylien polttamiset, joukkomurhat ja joukkoraiskaukset.
Jos haluaa manipuloida vaaleja voi liittyä salaliittoteoriaryhmään Facebookissa. Manipuloivat poliitikot oppivat algoritmien avulla taitaviksi äänestäjien reaktioiden haussa ja valeuutisten luomisessa.
Facebook oli vahva poliittinen toimija ja kiihdytti kansanmurhaa.
Meillä on yhä vähemmän valtaa siihen keitä olemme ja mitä uskomme. Digiyhtiöt voivat hallita mieltämme. Kuvittele maailma jossa totuutta ei uskota. Kaikki uskovat, että hallitukset valehtelevat. Älä luota kehenkään, Vihaan eri lailla ajattelevia – Siihen tämä somemaailma johtaa.
Nyt poliittiset maanjäristykset jatkuvat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa. Demokratia romahti vuosikymmenessä. Näimme globaalin digihyökkäyksen demokratiaa vastaan.
Valtion toimijat sekä miljonäärit päättävät digihyökkäyksistä. ”Haluan horjuttaa tiettyä maata – se maksaa tämän verran. Toinen maa voi manipuloida toista maata menemättä fyysisesti sinne.
Haluammeko myydä järjestelmää eniten tarjoavalle? Eli myydä demokratiaa siellä, missä voi tavoittaa halutun mielenlaadun?
Amerikkalainen senaattori Marco Rupio kauhisteli televisiossa: Olemme kansa joka ei enää puhu toisilleen – olemme kansa, joka on lakannut olemasta ystäviä toista mieltä olevien kanssa siitä huolimatta, miten viime vaaleissa äänestettiin – Olemme kansa, joka on eristäytynyt katsomaan televisiokanavia, jotka kertovat meidän olevan oikeassa.
Viestini on, että kuppikuntaisuus tuhoaa meitä. Meillä pitää olla yhteinen ymmärrys todellisuudesta.
Ohjelmassa kysyttiin Facebookin johtajan Mark Zuckerbergin ratkaisua ongelmaan. ”Pitkällä tähtäimellä ratkaisu on luoda lisää tekoälytyökaluja, jotka löytävät kuvioita palveluista, joita oikea ihminen ei tekisi”, totesi miljardööri.
”Siis annamme teknikkojen myöntää ongelman, jotta he pystyvät ratkaisemaan sen. Se on vale”, totesi tietoasiantuntija Cathy O’Neil ohjelmassa. Tekoäly ei ratkaise näitä ongelmia.
Jos teknologia luo kyvyttömyyttä keskittyä todellisiin ongelmiin, se on yhteiskunnan (poliitikkojen?) syytä. Nyt yhteiskunta ei pysty parantamaan itseään.
Kun näiltä amerikkalaisilta digiasiantuntijoilta kysyttiin, mikä heitä huolettaa eniten, niin vastaus oli: ”Lyhyellä aikavälillä sisällissota!”.
Erimielisyydet ja eriarvoisuus on sytyttänyt kansan liekkeihin kaikkialla.
He jatkoivat, ”jos jatkamme nykyisellä tavalla vielä 20 vuotta, tuhoamme sivilisaatiomme tietämättömyydellä – sekä luultavasti emme vastaa ilmastomuutoksen haasteeseen ja tuhoamme maailman demokratiat. Todennäköisesti tuhoamme myös maailmantalouden – ja ehkä emme selviä”.
Kun painamme ”tykkää”-nappia, motivaatiomme on levittää positiivisuutta ja rakkautta, uskovat digiasiantuntijat.
Twitterin entinen johtaja Alex Roetter totesi parannusehdotuksista pessimistisesti: ”pullon henkeä ei saa takaisin pulloon”. Sopimatonta on se, että ei ole sääntelyä (jota vastustaa Suomessa Kokoomus), sääntöjä eikä kilpailua sekä se, että yhtiöt toimivat tavallaan hallintoina ja väittävät voivansa säädellä itse itseään. Se on valetta ja naurettavaa”.
Dokumetti ehdotti muutoksia verotukseen: Taloudelliset kannustimet johtavat ja ohjaavat maailmaa, joten ratkaisu ongelmaan on uudelleen suunnata ne uudelleen. Yhtiöillä ei kuitenkaan ole verotuksellisia syitä muuttua. Siksi tarvitsemme sääntelyä. Voisimme verottaa tietojen keruuta ja käsittelyä.
Samoin kun maksat vesilaskusi käytetyn veden määrän mukaan, yhtiöitä verotettaisiin tiedon määrän perusteella. Se antaisi verotuksellisen syyn olla hankkimatta kaikkea tietoa planeetalta.
Digiasiantuntijat totesivat, että laki tässä asiassa on pahasti myöhässä, mutta tiedämme että nykyinen tilanne ei anna suojaa käyttäjälle – vaan jättimäisten ja varakkaiden yhtiöiden oikeuksille ja niiden etuoikeuksille.
Annammeko aina periksi rikkaimmille ja voimakkaimmille – vai sanommeko: Joskus kansallinen etu tai ihmisten ja käyttäjien etu on tärkeämpää, kuin jonkun voitot, joka on jo valmiiksi miljardööri.
Digiyhtiöt pyrkivät monopolisoimaan kaikki toiminnot ja ostamaan kaikki start-up yritykset
Nämä digiyhtiöiden markkinat heikentävät demokratiaa sekä vapautta, joten ne pitäisi kieltää. Tämä ei ole radikaali ehdotus, sillä on muitakin kiellettyjä markkinoita kuten ihmisten elinten markkinointi, ihmisorjien markkinat, huumeet jne. – koska niillä on ihmisille tuhoisia seurauksia.
Digijättien toiminta perustuu uskoon, että voittoa on tuotettava jatkuvasti. Yhtiöt muka toimiessaan itsekkäästi tuottaisivat parhaan lopputuloksen kaikille (näinhän uusliberalistiset ekonomistit uskottelevat). Tämä on vaikuttanut ympäristöön jo pitkään. Yksi suurimmista epäonnistumisista on ollut johtamisen epäonnistuminen.
Olemme digiyhtiöille kannattavia vain jos luonnon ja lapsiemme sijasta katsomme ruutua tai tuijotamme mainosta, kuin ilman niitä eläisimme rikkaammin. Näemme nyt sen tulokset.
Teknologia ei ole fysiikan laki – nämä ovat valintoja joita ihmiset tekevät. Ihmiset voivat myös muuttaa teknologiaa – tai meillä on jopa velvollisuus muuttaa sitä. Tarkoituksena pitäisi olla parantaa maailmaa. Kriitikot ovat lopulta optimisteja, totesi tämä yhteiskunnallisesti tärkeä dokumentti-ohjelma lopussa.
Ilmassa on monenlaisia uhkakuvia ja kaikkiin pitäisi reagoida samanaikaisesti.
Jos vertaa tätä länsimaista valvontakapitalismin toimintaa Kiinan järjestelmään, ei siinä periaatteessa ole valtavia eroja. Molemmissa kansalaista kohdellaan vain välineenä. Kiinan valvonta on brutaalia ja vailla mitään ihmisoikeuksia. Tavoitteena on säilyttää vain valta kommunistisella puolueella.
Länsimainen valvontakapitalismi on myös alistavaa mutta paljon hienovaraisempaa. Keskivertokuluttaja ei edes tiedosta sitä. Ei siinäkään kunnioiteta ihmisoikeuksia saati demokratiaa. Sen tarkoitus on ennen kaikkea tehdä jo ennestään rikkaille rahaa. Kun sitä on tarpeeksi, sillä voi ostaa poliittista valtaa.
Googlen emoyhtiö Alfabetin liikevaihto oli vuonna 2019 noin 47 miljardia dollaria josta Youtuben mainostuloista saatu liikevaihto oli n.15 miljardia. Koko internet-pohjaisten digiyhtiöiden mainostulojen suuruutta ei tiedä kukaan. Se on yritysten liikesalaisuuksiin kuuluva asia. Alphabetista tuli juuri neljäs yhdysvaltalaisyritys, jonka arvo on kohonnut yli biljoonan dollarin.
Digijättien vallasta ja veronkierrosta olen kirjoittanut perusteellisemmin jo aiemmin tällä blogilla otsikolla: ”Digitalisaatio tuhoaa demokratian”.
Vielä vuosina 1960-70 suurimpia olivat öljy-yhtiöt, vuosina 1970-90 pankit ja 2000-luvulla digiyhtiöt.
Ohjelmassa ei puututtu juuri muihin digitalisaation aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten pysyvään jättityöttömyyteen. Vaikka pysyvä massatyöttömyys tuli samaan aikaa kun automaatio ja digitalisaatio 90-luvulla, meidän kaikki poliitikot puolueisiin katsomatta uskottelevat vieläkin digitalisaation luovan uudet tulevat työpaikat.
Dokumentissa ei puhuttu Deepfakesta eikä disinformaatiosta, josta on tullut lähes kaikkien isojen valtioiden uusi kyberhyökkäysten ase. Oxfordin yliopiston selvityksen mukaan vuonna 2017 disinformaatiota levitti verkossa 28 valtiota.
Kaiken kaikkiaan kaikesta some-kirjoittelusta ja keskustelupalstoista valtaosa on täyttä roskaa, jossa ihmiset kuluttavat järjettömästi aikaa saamatta juuri mitään rakennuspuita elämälleen.
Kaikenlaiset viha-, rasismi- ja häirintä- ja muut somen näsäviisastelupalstat parantaisivat kommunikoinnin tasoa, jos kiellettäisiin nimimerkkien takaa huutelut ja somessa saisi kirjoittaa vain omalla nimellään.
Valtamediat ovat olleet hiljaa lähes kaikista näistä digitalisaation kääntöpuolista. Siitä huolimatta, vaikka digitalisaatio on vienyt myös toimittajilta työpaikat.
Varoitin jo yli 30 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989) digitalisaatiosta seuraavasti:
”Teknologiaa voisi verrata vaikkapa huumeeseen. Lääkärin kontrolloimana ja oikein säänneltynä sillä saadaan periaatteessa paljon hyvää aikaan. Mutta jos sen annetaan levittäytyä vapaasti markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan mukaan, yhteiskunnalle koituu melkoisia seurannaisvaikutuksia. Ja näillä näkymin annostusta on kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä koko ajan lisättävä”. (s. 266)
Pitäisiköhän medioiden katsoa peiliin ja tehdä jotain, vai pitäisiköhän toimittajat viedä kiinalaiselle uudelleenkoulutusleirille jotta he heräisivät?
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 75. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).