Viisi vuotta sitten kirjoitin ilmastomuutoksesta kirjassani: ”Kasvun loppu – Ilman ostovoimaa ei ole kasvua” toistasataa sivua, koska aihe oli tuolloin uusi eivätkä poliitikot pitäneet siitä juuri mitään meteliä. Vihreät tosin olivat tuolloin lähes ainoa puolue, joka oli ollut aiheesta äänessä aina Ville Komsin vuoden 1979 Koijärvi-liikkeen ajoista lähtien.
Siksi olikin kovin yllättävää ja hienoa, että tämän viiden vuoden aikana Ilmastomuutos on yllättäen kohonnut agendalle todella nopeasti ja vieläpä maailmanlaajuisesti.
Yllättäen ilmastokysymykset ovat tulleet kansalaisten tietoisuuteen.
Pariisin ilmastosopimus tuli voimaan 2016 ja oli ponnahduslauta laajemmalle ilmastomuutoskeskustelulle. Valtamediat keskittyivät kuitenkin aluksi vain kuluttajien muovikassien ja mehupillien lopettamiseen sekä liharuoan boikotointiin.
Vähitellen sitten kivihiilen ja öljyn hiilidioksidipäästöt nousivat medioiden palstoille ja teollisuuden patruunatkin yritettiin saada mukaan ilmastotalkoisiin. Kierrätyksestä tuli nopeasti uusi muoti-ilmiö ja teollisuuskin alkoi reagoida siihen, kun näki siinä uusia bisneksenteon mahdollisuuksia.
Moni suomalaisyritys kertoo tavoittelevansa hiilineutraaliutta. Mutta mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? Moni vastaisi kysymykseen listaamalla raskasta teollisuutta ja fossiilienergian tuottajia kuten: teräsyhtiöt Outokumpu ja SSAB, hiilivoimaloita pyörittävä Helen, Uniper-kaupan jälkeinen Fortum, polttoainejalostamoja operoiva Neste jne.
Hyviä vastauksia kaikki. Harvempi sen sijaan nostaisi listalle verkkolaitevalmistaja Nokian, vaikka sekin olisi perusteltu vastaus. Jos tarkastelu laajennetaan yrityksen koko arvoketjuun, puhutaan scope 3 -päästöistä.
Kun kaikki nämä lasketaan mukaan, Nokian vuoden 2019 kokonaispäästöt olivat lähes 40 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se sisältää esimerkiksi yhtiön verkkolaitteiden osia valmistavien alihankkijoiden päästöt.
Ylivoimaisesti suurin osa, 35 miljoonaa tonnia, tulee kuitenkin Nokian valmistamien tuotteiden käytöstä – siis esimerkiksi tukiasemien ja muiden verkkolaitteiden sähkönkulutuksesta eri puolilla maailmaa.
Nokian arvoketjun päästöjen suuruutta voi havainnollistaa siten, että ne ovat suuremmat kuin Euroopan suurimman yksittäisen hiilidioksidilähteen, puolalaisen Bełchatówin hiilivoimalan vuotuiset päästöt.
Kiina rakentaa edelleen hiilivoimaa ilmastosopimuksista huolimatta.
Päästöistä puhuminen on siis monitahoinen juttu. Kun ilmastomuutoksesta tuli muotia niin poliitikotkin tulivat mukaan tukiaispaketteineen. Pian valtamediat olivat pullollaan innostavia juttuja sähköautoista, tuulivoimaloista, aurinkopaneeleista ja kierrätyksestä.
Niiden uskoteltiin saavan tuotannon ja työllisyyden uuteen ennennäkemättömään vauhtiin. Sitran yliasiamieheksi täpärässä äänestyksessä (5-4) tulevaisuustutkijan professori Markku Wileniuksen voittanut Jyrki Katainen on ottanut sydämenasiakseen Sitrassa kierrätystalouden.
Sitra julkaisi juuri raportin ”Uusi suunta – ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi”. Siinä oli monia hyviä ehdotuksia, mutta raportin työllisyysvaikutukset olivat heppoisia, kuten olivat jo ministeriaikana Kataisen työllisyyden parannusehdotukset. Hän jopa vaati 1,8 miljoonaa mahanmuuttajaa helpottamaan ”työvoimapulaa”.
Raportin työllisyysvaikutusten oletushaitari oli jo kovin lavea. Siinä uskoteltiin vuoteen 2030 mennessä syntyvän 5 000 – 75 000 uutta työpaikkaa. Kierrätystalouden syrjäyttämien vanhojen perinteisten työpaikkojen määristä ei ollut mitään mainintaa.
Teknologian uusien innovaatioiden uskottiin ratkaisevan tulevat ilmasto-ongelmat. Myös mediat ovat olleet sakeana positiivista hypetystä kierrätystaloudesta ja uusista teknologioista.
Kiinan hiilipäästöt ovat kumonneet länsimaiden vaivalla saadut päästövähennykset.
Nousevan innostuksen tuli kuitenkin pilaamaan valaiseva Ylen Areenan (15. 3. 2021) Ulkolinja-dokumentti: ”Likaista vihreää energiaa”. Se toi esille vihreän teknologian kääntöpuolen, josta valtamediat ovat pääsääntöisesti olleet hiljaa, seuraavasti:
”Kaikki ympärillämme on tehty mineraaleista. Sähköautot tehdään mineraaleista. Ne kaivetaan jostain. Täysin puhdasta energiaa ei ole olemassa. Saastutamme aina kun tuotamme jotain.
Vihreän energian varjopuolet sivuutetaan, sillä niihin liittyy teollisia ja poliittisia haasteita. Energiasiirtymä on viherpesua. Puhtaus on näennäistä. Saastutus siirtyy toisaalle.
Jotkut seudut uhrataan. Niiden maat, maantiede, biologia ja väestö uhrataan. Onko lupaus puhtaasta energiasta harhaa? Ovatko vihreät vaihtoehdot vielä fossiiliakin huonompia?”, kysyy dokumentti.
Dokumentti paljastaa nykyisen viherpesun.
Dokumentti jatkaa: ”Ekologisessa siirtymässä on kyse ennen muuta taloudesta. Se tulee selväksi Geneven autonäyttelyssä. Sähkö on muotia. Se on autoteollisuuden tulevaisuus. Autoja esitellään vihreinä. Vuoteen 2030 mennessä autojen hiilidioksidipäästöjen täytyy laskea 40 prosenttia.
Autonvalmistajat lupaavat sähköautojen säästävän ympäristöä ja synnyttävän uusia työpaikkoja, mutta autonvalmistajat tietävät totuuden. Sähköautoilu ei ole niin puhdasta kuin annetaan ymmärtää. Öljystä ollaan luopumassa mutta monista muista raaka-aineista on tullut entistä välttämättömämpiä.
Nyt tarvitaan harvinaisia maametalleja. Ne esiintyvät maaperässä pieninä pitoisuuksina. Perinteisiä kaivannaisia ovat muun muassa kulta, hopea, tina ja platina. Harvinaisiin maametalleihin kuuluvat esimerkiksi europium, samarium ja gadolinium,
Niiden fyysisiä ja kemiallisia ominaisuuksia tarvitaan sähköautossa. Harvinaisia maametalleja on myös bensiinikäyttöisissä autoissa. Ceriumia on tuulilasissa. Se suojaa UV-säteilyltä. Europiumin ja terbiumin ansiosta näytöt hohtavat punaisina ja sinisinä”.
Maametallit ovat huomattavasti harvinaisempia kuin perinteiset metallit tai öljy.
Sähköautoissa harvinaisten maametallien merkitys korostuu. Niitä tarvitaan auton perustoimintoihin. Ilman neodyymiä sähköauto ei liikkuisi. Neodyymistä valmistetaan magneetteja sähkömoottoreihin. Ne muuttavat sähköenergian mekaaniseksi energiaksi joka liikuttaa autoa.
Akku on sähköauton sydän. Siitä kertyy puolet auton painosta eikä se toimi ilman maametalleja. Toimintamatkan maksimointiin tarvitaan mm. kobolttia ja graffiittia. Ne eivät kuitenkaan riitä. Sähköauton akussa on litiumia. Se on metalleista kevein. Se mahdollistaa energian varastoinnin ja vapauttamisen.
Autoteollisuus on tullut riippuvaiseksi aiemmin tuntemattomista raaka-aineista. Samoja raaka-aineita käytetään muussakin vihreässä teknologiassa. Harvinaisia maametalleja ei tarvita vain sähköautoihin.
Niitä on tuulivoimaloiden generaattorien magneeteissa. Samoja metalleja tarvitaan aurinkokennoihin ja kaikkiin valosähköisiin ilmiöihin perustuviin kennoihin. Vihreän ja uusiutuvan energian tuotannossa tarvitaan harvinaisia metalleja, toteaa dokumentti.
Sähköautoissa tarvitaan isoja akkuratkaisuja joissa tarvitaan paljon maametalleja.
Sähköautoissa tarvitaan isoja akkuratkaisuja joissa tarvitaan paljon maametalleja.
Harvinaisia maametalleja on turbiinien roottoreissa, joiden lavat pyörivät tuulen voimasta. Yhdessä suuressa tuulivoimalassa, joita pystytetään esimerkiksi merialueille, voi olla jopa tuhat kiloa harvinaisia maametalleja.
Öljyriippuvuuden tilalle on tullut uusi riippuvuus. Mistä ratkaisevan tärkeät raaka-aineet tulevat? Miksi niiden tärkeys ei korostu teollisuusyritysten viestinnässä?
Ehkä siksi, että monia tärkeitä raaka-aineita tuotetaan kaukana kaupungeista ja kuluttajien näköpiiristä. Koboltti tulee suurelta osin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Australialla, Chilellä ja Bolivialla on runsaat litiumvarannot. Indonesia on suuri tantaalin, zirkoniumin ja tinan tuottaja.
Neljässä maanosassa tuhannet kaivokset tuottavat satoja miljoonia tonneja kysyttyjä raaka-aineita. Yksi maa on ylitse muiden mitä tulee strategisten raaka-aineiden hallintaan. Maa on Kiina, dokumentti toteaa.
Kiinalla on ”salainen ase” USA:n maailmanlaajuista öljyhegemoniaa vastaan.
Kiina on maailman johtava harvinaisten maametallien tuottaja. Sieltä saadaan myös 70 prosenttia mineraaleista, jota vihreä teollisuus janoaa. Aine on grafiitti. Sitä on Kiinan pohjoisimmassa maakunnassa Heilongjiangissa.
Kiinan viranomaiset eivät halua julkisuutta vihreän energian varjopuolille. Jättimäiset kaivinkoneet ovat rouhineet olemattomiin vuoren ja paljastaneet pohjaveden.
Vihreään tulevaisuuteen tarvitaan grafiittia jota jalostetaan vanhentuneissa tehtaissa. Miehet työskentelevät yötä päivää. Suojavarusteet ovat puutteelliset ja ilma on hengityskelvotonta.
Ilmassa on hienoa mustaa pölyä, joka sisältää fluorivetyä. Suurina annoksina hengitettynä se on myrkyllistä, jopa hengenvaarallista. Grafiitin tuotannon jätteitä kaadetaan maaseudulle kymmenien kilometrien säteelle kaivoksesta. Valtava myrkkykerros on vähitellen peittänyt entiset maatalousmaat pienviljelijöiden silmien alla. Puissa ei ole enää lehtiä ja taudit runtelevat kasveja. Paikalliset asukkaat eivät uskalla valittaa ”koulutusleireille” joutumisen pelossa.
Maametallit tuotetaan diktatuurimaissa joissa ei ole ay-liikettä eikä ympäristönormeja.
Ihmiselämän painoarvo on vähäinen, kun vaakakupissa ovat miljardit, joita grafiitti tuo Kiinaan. Kiinassa on tuhansia kaivoksia ja jalostamoita. Indiumia, antimonia, galliumia, volframia ja germaniumia tuottavia laitoksia on kaikkialla Kiinassa.
Kiinalla on maailmalla tärkeä asema harvinaisten maametallien kaupassa. Harvinaisten maametallien kysynnän odotetaan energia-alalla kasvavan nopeasti 10-20 vuoden kuluessa. Tiettyjen harvinaisten metallien kysyntä kasvaa vuosittain jopa 25 prosenttia.
Kiina saastuu, jotta tuulivoimalat, aurinkopaneelit ja sähköautot voivat puhdistaa ilman Euroopassa. Laajoja alueita tuhoutuu maapallon toisella laidalla. Ristiriitaa syventää se, että myrkylliset saastepäästöt pahentavat saasteongelmia koko ilmakehässä.
Puhdaskin saastuttaa. Ei ole olemassa tuotetta, jolla ei ole ympäristövaikutuksia tai hiilijalanjälkeä. Mitä hyvänsä etiketissä lukeekin, kaikella on ympäristövaikutus, valistaa dokumentti.
Ovatko nämä uusia ”hiilinieluja” asfaltin ja betonin lisäksi?
Myös puhtoiset tuotteemme saastuttavat. Meille näytetään kuvia valkotakkisista tehdastyöläisistä, mutta Kiinan teollisuusalueilla voi nähdä todellisuuden.
Vihreä teknologia ei synny vain harvinaisista maametalleista. Siihen tarvitaan myös metalleja joista ei toistaiseksi ole pulaa. Tuuliturbiiniin tarvitaan keskimäärin 20 tonnia alumiinia ja jopa 500 tonnia terästä.
Yhdessä sähköautossa on jopa 80 kiloa kuparia. Se on neljä kertaa enemmän kuin monissa bensiiniautoissa. Kupari on vihreän teknologian yritysten suosiossa. Sähköön siirtyminen vaatii paljon kuparia. Sitä tarvitaan tuulivoimaloissa. Sitä tarvitaan kaapelointiin ja sähkön siirtoon.
Öljyn lisäksi maan kuori putsataan kaikista uusiutumattomista mineraaleista.
Jos Pariisiin halutaan sähköautoja, tarvitaan latauspisteitä. Pariisi täytyy kaapeloida kuparilla. Sitä tehdään parhaillaan. Kupari on valaiseva esimerkki. Kuparia on valmistettu ihmiskunnan aamuhämäristä asti. Aikojen alusta sitä on tehty arviolta lähes miljardi tonnia.
Jos kasvu jatkuu nykyisenlaisena, sama määrä kuparia tarvitaan 30 seuraavan vuoden aikana. 30 vuodessa täytyy tuottaa sama määrä kuin aikojen alusta. Odotettavissa on huikea kysynnän kasvu. Kun kuparia ja muita tavallisia metalleja tarvitaan vihreään energiaan siirtyvissä maissa, vaikutukset tuntuvat myös muualla.
Energiasiirtymän puolestapuhujat karttavat aihetta. Tuhot näkyvät tuhansien kilometrien päässä Euroopasta. Chilen pohjoisosassa sijaitsee Chuquicamata, maailman suurin avokuparikaivos. Valtavan kraatterin läpimitta on nelisen kilometriä ja syvyys lähes kilometrin, kertoo dokumentti.
Neljän tunnin ajomatkan päässä kaivoksesta raskasmetalleista johtuva keuhkosyöpä on yleisin kuolinsyy.
Chuquicamatassa on 13 prosenttia maailman kuparivaroista. Mitä syvemmälle kaivetaan, sitä vähemmän kalliossa on metallia. Nykytahdilla raaka-aineesta tulee pian pula. Geologit ennustavat suuria saatavuusongelmia jo lähivuosina.
Vesiongelma on vakava haitta, joka aiheutuu kaivostoiminnasta. Kuparin louhintaan ja jalostukseen tarvitaan paljon vettä. Chuquicamata kuluttaa lähes kaksituhatta litraa sekunnissa. Kaivosta ympäröivät maailman kuivimpiin kuuluvat alueet. Paikoin ei ole satanut viiteensataan vuoteen. Paikalliset asukkaat kokevat vesipulaa.
Kaivostoiminta imaisee suuren osan vesistöistä ja pohjavedestä. Kulutus on valtaisaa. Vesi on käytännössä lopussa sillä kaivos on käyttänyt enemmän muin luonto tuottaa.
Teollisuustuotannon lisäksi Kiina hallitsee tulevia strategisia raaka-aineita.
Kaiken takana on talousmalli, joka perustuu kaivostoimintaan. Kansalaisten terveys ja ympäristö ovat sivuseikkoja. Tästä hyötyvät alueet, joilla on varaa puhtaan energian ylellisyyteen kuten Eurooppa. Ne saavat uusiutuvaa, terveellistä, vihreää energiaa. Jonkun täytyy maksaa hinta.
Energiasiirtymään liittyy monia ristiriitoja. Vihreän energian tuotanto lisää hiilen käyttöä jossain päin maailmaa. Vihreän teknologian maailma ei ole niin puhtoinen kuin kuluttajat ehkä luulevat, väittää dokumentti.
Jossakin vaiheessa on pakko tunnustaa, että sähköauto ei ole ratkaisu kaikkeen. Sama pätee osittain aurinko- ja tuulivoimaan. Kun tosiasiat tunnustetaan, hallitukset eivät voi enää sanoa, että sähköauto pelastaa maailman. Kahdenkymmenen vuoden päästä havaitaan, että hiilidioksidipäästöt jatkavat kasvuaan. Energia-ala on menossa kohti uutta skandaalia.
Energiasiirtymän profeetat sivuuttavat vihreään teknologiaan sisältyvät avoimet kysymykset. Lyhyellä katsannolla vihreä teknologia on kuin uusi teollinen vallankumous.
Kuten Deng Xiaoping sanoi kerran: ”Lähi-idässä on öljyä, Kiinassa on harvinaisia maametalleja”. Ne ovat entistä strategisempia koska niitä ei voi korvata. Kiina on kunnianhimoisempi kuin Lähi-idän öljymonarkiat. Se ei tyydy monopoliin kaivosalalla. Se haluaa myös kaikki tehtaat ja työpaikat.
Kiina ei tyydy enää olemaan halpojen resurssien, materiaalien ja tuotteiden toimittaja. Haluamme valmistaa ja viedä uusia korkean teknologian tuotteita. Kiinan teollisuus ei enää ole ainoa uhka Euroopan työpaikoille. Myös monet muut kaivosmaat haluavat pyörittää energiaesiintymiään, kertoo dokumentti.
Korkean teknologian tuotteetkin alkavat olla kohta Kiinan hallinnassa.
Ihmisen toiminnan ympäristövaikutukset eivät lupauksista huolimatta ole vähenemässä. Kilpailu uusista raaka-aineista uhkaa maapallon tulevaisuutta.
Yksi vihreän teknologian ristiriidoista liittyy kierrätykseen. Esimerkiksi tuuliturbiinien käyttöikä on rajallinen. Pohjois-Saksassa maastossa lojuu hylättyjä roottorinlapoja. Vernunftkraft -järjestön Lothat Meyer on raportoinut laittomuuksista vuosien ajan.
20 vuotta sitten Saksa alkoi tuottaa aurinko- ja tuulisähköä. Nyt aletaan purkaa ensimmäisiä tuulimyllyjä. Yksin Saksassa pitäisi vuosittain kierrättää jopa 30 000 roottorinlapaa. Ne ovat maanneet maastossa vuosia kenenkään koskematta. Se ei ole sallittua mutta kukaan ei puutu asiaan, sanoo Mayer. Ilmeisesti laki ei velvoita kyllin sitovasti kierrättämään lapoja.
Uusi, vihreä teknologia saa kansalaisilta kannatusta. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitä jätteille pitäisi tehdä. Edessä on ydinvoimasta tuttu ongelma. Toistamme saman virheen, toteaa dokumentti.
Tuulivoimaa rakennetaan vaikka vielä ei tiedetä mitä niille tehdään toiminta-ajan loputtua.
Harvinaisten maametallien osalta ongelma on ratkaisematta. Mitä tehdään raaka-aineille, joita on akuissa, aurinkopaneeleissa ja tuuliturbiineissa? Kierrätykseen ei investoida, ja suurin osa harvinaisista raaka-aineista jää kierrättämättä.
Se ei kannata. Koska kaivoksista saa halvemmalla kuin kierrättämällä, sanoo Ajatuspaja Institut Momentumin insinööri Philippe Bihouix. Syy on useimmiten tämä. Sama koskee suurinta osaa vihreän teknologian materiaaleista. Indium, gallium, germanium, seleeni, tantaali ja kaikki harvinaisemmat maametallit. Niitä ei osata kierrättää. Kierrätysaste on lähes nolla.
Maametallien lisäksi kaikenlainen kaivostoiminta tuhoaa luontoa.
Olemme ehkä unohtaneet, että kun muutos lähtee liike-elämästä, etusijalla on liiketoiminnan kestävyys. Liike-elämä toimii energiasiirtymän ajurina. Siinä maailmassa ei ole vilpittömiä, hyväntahtoisia ihmisiä, jotka yrittävät ratkaista ongelmat parhain päin, sanoo ympäristöjärjestö Rainforest Action Networkin edustaja Randy Hayes.
Tuuli- ja aurinkoyhtiöt haluavat pyörittää voitollista liiketoimintaa. Se ei pelasta maapalloa eikä ihmiskuntaa. Nykyinen energian ja materiaalien kulutus on valtavaa. Sen ylläpitäminen edellyttää voimaperäistä kaivostoimintaa sekä öljyn- ja kaasuntuotantoa, toteaa dokumentti.
Ei ole olemassa puhdasta tuotantoa.
Teollinen yhteiskunta puhuu kasvusta. Poliitikot ja päättäjät janoavat globaalia kasvua. Talouden ja kulutuksen pitää kasvaa ja investointien lisääntyä. Kaikki haluavat kasvua.
Totuus on, että on saatava aikaan U-käännös. On muutettava suuntaa. Meidän täytyy omaksua uusi elämäntyyli, joka aiheuttaa maapallolla vähemmän tuhoa.
Jos kiinalaiset haluavat elää kuten lännessä ja Amerikassa, viisikään maapalloa ei riitä, sanoo kiinalaisen ympäristöjärjestön pääsihteeri Zhou Jenfeng. Ekologiset paineet luonnonvaroja kohtaan ovat valtavat. Meidän on muututtava. Emme saa seurata kehittyneiden maiden jo kulkemaa polkua. Meidän on valittava toinen tie.
Energian ja materiaalien kulutusta täytyy vähentää ratkaisevasti. Sitä viestiä on vaikea myydä liike-elämälle ja yritysjohtajille. Sitä eivät ota vastaan poliitikot, jotka haluavat, että heidät valitaan uudelleen.
Pystymmekö luopumaan kasvusta, myös vihreästä? Se vähentäisi aineellista hyvinvointiamme. Suhtautumisen raaka-aineisiin on muututtava. On kulutettava vähemmän energiaa ja säästettävä luonnonvaroja, toteaa dokumentti lopuksi.
Kierrätyksen ongelmana on neitseellisten raaka-aineiden halpuus.
Kierrätystalous on periaatteessa hieno ja kannatettava asia. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on panostanut siihen ja luo siitä auvoisia mielikuvia. Varsinkin sen työllistävyydestä annetaan ylioptimistisia uskomuksia.
Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien kierron taloudessa mahdollisimman pitkään niin, että syntyisi mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä.
Sitran mukaan kiertotaloudella voi olla myös taloudellisia ja työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Sen mukaan kiertotalouden kansantaloudellinen potentiaali Suomessa on 2-3 miljardia euroa vuosittain (vuoteen 2030 mennessä).
Kiertotaloutta ajetaan eteenpäin niin globaalisti kuin EU:n ohjelmissa, mutta Forssassa sitä on tehty pitkään teollisena symbioosina. Miten kotitalouden biojätepussi päätyy biokaasuksi, jolla tankataan autoa ja pyöritetään läheistä tehdasta?
Loimi-Hämeen jätehuolto eli LHJ on yhden symbioosin alkupää. Biojätepussit siirtyvät tien toisella puolella sijaitsevalle Envor Group Oy:lle, joka valmistaa jätteestä biokaasua. Kaasulla taas käy muun muassa Saint-Gobain Isoverin Forssan lasivillatehdas.
Jos muovi menee kierrätykseen, robotti ja tekoäly erottelee eri muovilaadut.
Kun LHJ:stä saapuu biojätelasti, se punnitaan Envorilla ja siirretään vastaanottohalliin. Esikäsittelyssä jätteestä poistetaan muovi, jäte murskataan ja pestään. Siten muodostunut syöte jatkaa matkaa biokaasureaktoreihin, joita Envorilla on kolme. Raakakaasun valmistuminen reaktorissa kestää noin 21 vuorokautta.
Se välivarastoidaan kaasukelloon josta se johdetaan putkea pitkin suoraan asiakkaille. Käsin ei tehdä enää mitään vaan toiminta on automaattista.
Isoverin kypsytysuuni toimii biokaasulla. Uunissa villa puristetaan, ja tuote saa muotonsa ja värinsä. Ihan kaikkea ei pääse kuvaamaan, koska kyse on liikesalaisuuksien piiriin kuuluvista asioista ja laitteista (Apu 2/2020).
Vaikka laitos on iso ja työvaiheita useita, se käytännössä on täysin automatisoitu. Yhdessä vuorossa linjaa ajaa viisi henkilöä. Työ on prosessin vahtimista kuten paperi- ja sellutehtaassa.
Sitra maalailee toivottavia (joskin epäuskottavia) teollisuuden päästövähennyksiä.
Jatkossa on otettava huomioon myös materiaalien käyttöön ja hävittämiseen liittyvät päästöt, Sitran Mari Pantsar sanoo. Ellei teräksen, alumiinin, sementin ja muovin ilmastopäästöjä saada kuriin ja siirryttyä kohden kiertotaloutta, niin yksinkertaisesti Pariisin sopimuksen tavoitteita ei tulla saavuttamaan,
EU:ssa kierrätykseen päätyy tilastojen mukaan noin 30 prosenttia muovista, mutta todellisuudessa markkinoilla olevasta muovista vain kymmenisen prosenttia on kierrätettyä materiaalia. Ero johtuu muun muassa siitä, että kierrätykseen päätyy huonolaatuista muovia, joka ei kelpaa jatkojalostettavaksi.
Kierrätys, laitteiden huolto, korjaus ja uudelleenkäyttö säästävät raaka-aineita ja rahaa niin teollisuudessa kuin kotitalouksissakin. Maailmanlaajuisesti kiertotalouden taloudelliset mahdollisuudet on arvioitu 700 miljardin euron suuruisiksi. Äskettäin julkistetun Sitran selvityksen mukaan kiertotalous on myös Suomelle merkittävä mahdollisuus parantaa kansantalouden kilpailukykyä.
Sitra ei kuitenkaan laske sitä, miten paljon työpaikkoja häviää, kun raaka-aine tuotanto kehitysmaissa ja tavaratuotanto kehittyneissä maissa laskee. Pitkälle automatisoitu kierrätystalous ei korvaa lähimaillekaan menetettyjen työpaikkojen määrää.
Automaatio vähentää työpaikkoja ja palkkojen osuutta (ostovoimaa) kansantulosta ja voitoista. Vuoden 2014 jälkeen kehitys on kiihtynyt.
Dokumentti: ”Likaista vihreää energiaa” todistaa yksiselitteisesti, että kun yritämme sähköautoilla ja tuuli- ja aurinkoenergialla pelastaa maapallon tuhoutumiselta, tulevat aivan uudet ongelmat vastaan.
Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa. – Nykyinen ylikulutuksemme on luonnon kannalta täysin kestämätöntä, sillä suomalaiset elävät koko loppuvuoden velaksi luonnolta, toteaa WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder tiedotteessa. Suurimmat syyt ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruuantuotanto.
Kuitenkin on olemassa vain yksi todellinen keino, jolla voisimme pelastaa maapallon. Se on kuitenkin niin radikaali, että kukaan ei tahdo julkisuudessa puhua siitä. Se selviää kuitenkin helposti kun katsoo seuraavan kuuden minuutin videon tästä.
Maailman väkiluku saavutti miljardin ihmisen rajan vuonna 1804, kaksi miljardia 1927, kolme miljardia 1960, neljä miljardia 1974, viisi miljardia 1987, kuusi miljardia 1999 ja seitsemän miljardia 2011.
Video kertoo, että ihminen itse on luomakunnan pahin ongelma. Se kertoo myös, että ihmisen lisääntyminen on tapahtunut pääosin vain viimeisten 200 vuoden aikana. Sitä eivät ole hillinneet edes rutot, maailmansodat, espanjantaudit, ebolat, sarsit eikä korona.
Teknologian kehitys ei ole estänyt maapallon saastumista mutta ihmisen lisääntymisessä siitä on ollut paljonkin ”apua”. Lääketiede on pelastanut miljoonia ihmishenkiä tuhoamaan maapalloa.
Yksi lapsi vähemmän vaikuttaa hiilidioksidimääriin ylivoimaisesti eniten.
Tutkimuksissa on löydetty ylivertainen päästövähennyskeino, mutta ilmastotekolistoilta se puuttuu kokonaan. Lundin yliopiston mukaan yhden lapsen tuomat lisäpäästöt vuodessa vastasivat suunnilleen suomalaisen 5–6 vuoden elämisen ja kuluttamisen ilmastovaikutusta.
Mutta kaikkein suurimmat päästövähennykset rikkaassa maassa asuva ihminen saa aikaan näin: jätä yksi lapsi tekemättä. Arjen ilmastopäätöksenä se on ylivoimaisesti merkittävin ja voimakkuudeltaan omassa luokassaan.
Tutkimuksessa käytetty 58,6 hiilidioksidiekvivalenttia tonnia joka kuvaa jälkeläisen hankkimisen ilmastovaikutusta laajemmin vauraissa maissa.
”Se ei varsinaisesti innosta ihmisiä. Ylipäätään haimme kieltojen sijaan keinoja, joita voi tehdä enemmän ja niin auttaa ilmastoa”, sanoo projektijohtaja Markus Terho Sitrasta. Sitran tuoreempi hanke on suosittu elämäntapatesti. Siihen kysymys lemmikeistä on jo otettu mukaan, mutta edelleenkään lapsista ei kysytä erikseen.
Terholla ei ole vahvaa kantaa siihen, pitäisikö lapsiluku olla mukana ilmastotekokeskustelussa vai ei, mutta se ei sopinut Sitran silloiseen näkökulmaan. Siinä haettiin asioita, joiden lisäämisestä ihmiset ”voivat innostua”.
Kaikista maapallon nisäkkäistä ihminen on ahnein, itsekkäin, nautinnonhaluisin ja luonnon kannalta vaarallisin.
On turha kuvitella, että ihmiset olisivat vapaaehtoisesti valmiit pudottamaan elintasoaan ja kulutustaan. Ihminen, joka on luomakunnan älykkäin, mutta valitettavasti ei viisain. Lasten säännöstely ei mitenkään voi kuulua länsimaiseen vapaaseen demokratiaan ja itsemääräämisoikeuteen.
Ei, vaikka se tuhoaisi koko elokehän ja maapallon tulevaisuuden. Kirjoitin siitä jo aiemmin tällä blogilla otsikolla: ”Onko keskustelu ilmastomuutoksesta moraalista poseerausta?”
Lisääntyminen ei kuitenkaan ole nykyään Suomessa eikä muissakaan EU-maissa mikään ongelma. Päinvastoin – poliitikot ovat huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Kehittyneissä maissa digitalisaatio, automaatio, robotisaatio, tekoäly ja tuotannon vienti matalapalkkamaihin ovat vieneet kaikilta ja erityisesti nuorilta työpaikat.
Nuoret naiset eivät uskalla pariutua ja saada lapsia kun huoli työpaikasta ja toimeentulosta tikittää takaraivossa koko ajan. Hyvästä koulutustasostaan huolimatta he joutuvat sinnittelemään epätyypillisissä palvelualan ns. ”paskatyöpaikoissa”.
Heillä on vaikeuksia löytää pariutumisiässä olevia miehiä joilla on kunnollinen työpaikka ja kunnolliset tulot, koska työmarkkinoille on tullut lisääntyvät epätyypilliset työpaikat, joilla ei enää elä. Lapsia ei uskalleta hankkia kun tulevaisuus on epävarma ja näköalaton. Käytössä on ns. yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttama ”itsesäätely”.
Työttömät ja kotona asuvat nuoret eivät ole kovin potentiaalisia avioliittomarkkinoilla.
Kehitysmaissa ja erityisesti Afrikassa väestönkasvu on ollut nopeaa. Väestökasvu yhdistettynä köyhyyteen ja puutteellisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin saa lähivuosikymmeninä sadat miljoonat afrikkalaiset pyrkimään Eurooppaan etsimään työtä ja toimeentuloa.
Siksi kehitysapu Afrikkaan ja koulutus varsinkin naisille olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta syntyvyys ja siirtolaisuus saataisiin hallintaan.
Digitalisaatio on kuitenkin vienyt jo työpaikat eurooppalaisiltakin työntekijöiltä, joten EU on rakentamassa suojamuuria ympärilleen muuttotulvalta. EU on palkkaamassa 10 000 uutta rajavartijaa maahanmuuton torjumiseksi.
”Tiedämme, että prosentin kasvu nälässä tarkoittaa aina kahden prosentin kasvua siirtolaisuudessa. Näimme sen esimerkiksi Syyriassa”, maailman ruokaohjelman pääjohtaja David Beasley sanoi.
Kun väestö kasvaa ja jos elintaso nousee, ei edes 4-6 maapalloa enää riitä.
Hänen mukaansa esimerkiksi syyrialaisen ihmisen ruokahuolto maksaa Syyriassa 50 senttiä päivässä. Jos sama syyrialainen on turvapaikanhakijana Berliinissä, se maksaa sata kertaa enemmän, 50 euroa päivässä.
Ilmastomuutoksen suurin este on kuitenkin taloustieteilijät koska he ohjailevat poliittisia päättäjiä. Taloustieteilijöiden ja myös AY-liikkeen lähtökohta tulevalle kehitykselle on aina taloudellinen kasvu – oli kasvu kuinka saastuttavaa tahansa.
Se perustuu siihen, että ilman taloudellista kasvua ei ole mahdollista saavuttaa täystyöllisyyttä, mikä on täysin utopistinen lähtökohta nykyisessä digitalisoituneessa maailmassa.
Digitalisaatio ja automatisoitu kierrätystalous tulevat lisäämään työttömyyttä entisestään.
Talouden hiipuminen nykyisiksi nollasummamarkkinoiksi on ympäristön kannalta rohkaiseva kehitys, vaikka taloustieteilijät ovat kehityksestä kauhuissaan. Heille maapallo on pohjaton resurssi, jota pitää kasvun ideologian nimissä hyödyntää ilman mitään rajoja. Ilman kasvua ei synny edes niitä kaivattuja ”teoreettisia työpaikkoja” (Okunin laki), joita ekonomistit ovat luvanneet.
He eivät myöskään osaa kertoa, mitenkä digitalisaatiolla aikaansaatu tuottavuuden kasvu lisää työpaikkoja nykyisillä nollasummamarkkinoilla. Silti he ovat vaatimassa tuottavuuden kasvua jonka automaattinen seuraus on aina työttömyyden lisääntyminen.
Onkin hyvällä syyllä sanottu, että jos uskoo eksponentiaaliseen kasvuun rajallisessa maailmassa, täytyy olla joko hullu tai sitten taloustieteilijä.
Maapallo on vakavassa tuhoutumiskierteessä jolle pitäisi tehdä jotain – ja nopeasti.
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 87. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).