Olen kesälomalla lueskellut ravitsemustiedettä, ravinnolla on merkittävä rooli ihmisen terveyden ylläpitäjänä. Ravitsemustiede on tieteenalana kehittynyt varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, moni asia vaatii vielä tutkimista.

Mikään yksittäinen ruoka tai ravintoaine ei tee ravinnosta terveellistä tai epäterveellistä, syömisen ja liikkumisen kokonaisuus ratkaisevat. Vakuuttavaa näyttöä on saatu joidenkin ravintoon kuuluvien aineiden ja elintapojen haitallisuudesta, esim liikunnan puute, ylipaino, alkoholi ja prosessoitu punainen liha edistävät syövän syntyä.

Yksi tapa lähestyä ravinnon ja terveyden suhdetta on tutkia niiden väestöryhmien ravitsemusta, jotka ovat eläneet pitkään ja terveinä. 2000-luvun alussa belgialainen väestötieteilijä Michel Poulain ja italialainen väestötieteilijä Gianni Pes loivat käsitteen siniset alueet (blue zones). Ne kuvaavat alueita, joilla asuvat ihmiset ovat eläneet poikkeuksellisen pitkään. Tutkijoilla oli tapana ympyröidä kartalta sinisellä kynällä lupaavat alueet, siitä syntyi sinisten alueiden käsite.

Huippukokki Niklas Ekstedt ja tiedetoimittaja Henrik Ennart ovat kirjoittaneet sinisten alueiden innoittamina kirjan Maailman paras keittokirja – Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa (suomentanut Susanna Paarma, Atena 2016). He esittelevät viisi sinistä aluetta ja niiden ruokakulttuureja sekä elämäntapoja. Kaikille alueille on nimittäin yhteistä myös fyysisesti aktiivinen elämä ja rento yhdessäolo. Lähin alueista löytyy Smoolannista, jossa elävät Pohjoismaiden pitkäikäisimmät. Muut alueet ovat Okinawa Japanissa, Ogliastra Sardiniassa, Ikaria Kreikassa ja Nicoya Costa Ricassa.

Tekijät esittävät tiivistettynä sinisten alueiden ruokafilosofiaa:

  1. Älä syö liikaa: sinisten alueiden ihmiset syövät mieluummin vähän mutta hyvää ruokaa.
  2. Syö eniten kasvikunnan antimia: vihannesten, lähinnä vihreiden lehtivihannesten pitäisi peittää suuri osa lautasta. Syö kasviksia sateenkaaren väreuissä, kukin väri edustaa tärkeitä ravintoaineita.
  3. Syö paljon erilaisia yrttejä: sinisillä alueilla syödään usein noin 20:tä eri kasvilajia päivittäin.
  4. Vähennä sokeria ja vehnää: sinisillä alueilla viljat käytretään kokojyvinä tai täysjyväjauhoina.
  5. Kasvata yrttisi itse: sinisillä alueilla ollaan kiinnostuneita yrttien parantavasta voimasta ja kasvatetaan itse vihanneksia sekä tee- ja maustekasveja.
  6. Syö lähialueen ruokaa: vanhimmiksi eläneet ihmiset ovat elättäneet itsensä täysin erilaisilla raaka-aineilla. Jollakin alueella ruoka on sisältänyt paljon kalaa, toisilla viljojen tai juuresten hiilihydraatteja. Yhtäällä on syöty lähinnä kasvisravintoa, toisaalla runsaasti lihaa ja juustoa. Siniset alueet todistavat, että ei ole yhtä tehokasta ruokavaliota – niitä on useita.
  7. Älä juo liikaa lehmänmaitoa: sinisillä alueilla on käytetty jogurtteja, piimää, voita ja juustoa. Maito on saatu useimmiten lampaista ja vuohista, paitsi Smoolannissa.
  8. Syö kalaa – tai juustoa: rannikolla kala on ollut tärkeä osa ruokavaliota, mutta monet siniset alueet sijaitsevat vuorilla. Kalan sijasta niillä on syöty jogurttia, piimää ja juustoja, jotka on saatu heinää laiduntavista eläimistä.
  9. Anna vatsan levätä yöllä: suurin osa päivän energiasta saadaan lounaalla. Kun raskainta ateriaa ei syö illalla, vatsa saa levätä melkein puoli vuorokautta.
  10. Syö yhdessä muiden kanssa: sinisillä alueilla ateria on yhteinen tilanne, johon perhe ja ystävät kokoontuvat.

Näihin voisi vielä lisätä pari yhdistävää tekijää: ikäihmiset ovat aktiivisesti mukana elämässä, vihannesten viljely pitää heidän kuntoaan yllä. Itse olen vakuuttunut siitä, että kasvimaalla puuhailu vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Kaupunkisuunnittelussa ja vanhusten hoivalaitoksissa olisi varattava alueita tätä varten, jos halutaan edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä!

Niklas Ekstedt on laatinut jokaiselta alueelta joukion helppoja ruokaohjeita, jotka toteuttavat kunjkin alueen tyypillistä keittiötä. Useimmat raaka-aineet löytyvät jokaisesta lähikaupasta, villiyrttejä voi etsiä puhtailta kasvupaikoilta.

Okinawalaisen keittiön innoittamana valmistin wokattuja kasviksia ja paistettua tofua keitetyn speltin kera. Kotimainen speltti toteuttaa alkuperäisen ohjeen nuudeleita paremmin ajatusta lähiruuasta. Ekstedt kypsentää tofun upporasvassa, itse pidän pannulla paistetusta tofusta enemmän. Tofun sijaan olisin tietenkin voinut käyttää kotimaisia härkäpapuja, mutta niiden sato antaa vielä odottaa itseään.

Tofua, wokkivihanneksia ja spelttiä neljälle

2 dl kokonaisia spelttijyviä

4 dl vettä

1/2 tl suolaa

1 rkl rypsiöljyä

Keitä spelttijyvät kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sekoita kypsiin jyviin hieman öljyä, niin jyvät pysyvät paremmin irtonaisina.

400 g tofua

2 rkl rypsiöljyä

suolaa, pippuria

Viipaloi tofu 8 viipaleeksi, paista ne molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Wokkivihannekset:

1 kesäsipuli varsineen

3 valkosipulinkynttä silputtuna

2 isoa porkkanaa

1 kesäkurpitsa

250 g parsakaalia

pala inkivääriä raasteena

3 rkl rypsiöljyä

1 tl harissaa

suolaa

Leikkaa porkkana ja kesäkurpitsa tikuiksi, viipaloi sipuli, paloittele parsakaali ja silppua valkosipulinkynnet. Lorauta kuumalle pannulle öljyä, lisää ensin harissa, inkivääri ja valkosipuli, niiden jälkeen kasvikset. Kypsennä niitä pannulla 5-10 minuutin, kasvisten on tarkoitus jäädä rapeiksi. Lisää suolaa maun mukaan.

Annostele kulhoihin keitettyä spelttiä, kasviksia ja pari tofuviipaletta, koristele tuoreilla yrteillä.