Viime lauantaina olin neljättä kertaa mukana järjestämässä ravintolapäivää, tällä kertaa Oulussa. Kaikki ovat olleet erilaisia teemoiltaan ja toteutukseltaan, mukavia tapahtumia jokainen. Ruoka-aktivisti nauttii saadessaan välillä kokata isommalle porukalle ja päästessään leikkimään ravintoloitsijaa muutaman tunnin kerrallaan. Iso homma valmisteluissa kieltämättä oli oman työn ohella, mutta asiakkaiden positiivinen palaute korvasi vaivat, kustannuksetkin saatiin katettua ja aputyövoimaksi palkatuille teineille riitti rahaa luvattuihin palkkioihin.
Ravintola-alan ammattilaisten arvostus on vain kasvanut näiden kokemusten myötä. Ruokaelämysten tarjoaminen tasalaatuisen tasokkaasti päivästä toiseen on kovaa työtä.
Kahvila toteutettiin nimellä Kaffeteriet Kaka & Bulle, pitopaikkana oli Oulun kulttuuritalo Valveella sijaitseva Pohjoinen valokuvakeskus. Espoolainen ystäväni Lea Keskitalo oli mukana järjestelyissä, hänen leipomuksiinsa pääsee tutustumaan Kara-talon Café Karassa tapahtumaviikonloppuina. Pohjoisessa valokuvakeskuksessa oli ruotsinkielisen ammattikorkeakoulu Novian opiskelijoiden näyttely, mistä tuli kimmoke suomenruotsalaiseen kahvilaan.
Ruotsalaisilla on oma sanansa kahvittelulle hyvien leivonnaisten kera: en fika. Suomenruotsalaiseen kahvittelukulttuuriin ja leivonnaisiin olen päässyt tutustumaan nuorena miniänä. Parhaat leivontakirjat ja -lehdet tuntuvat jostain syystä tulevan nykyisin Ruotsista. Kunniavieraina olivat meidän kaikkien yhteiset suomenruotsalaiset ystävämme eli muumit, piparien muodossa tällä kertaa. Kotiin ostettavaksi oli tarjolla myös kolmen sortin pikkuleipiä Lean keksitehtaasta.
Prinsessakakku on ruotsalaisen kakkuperinteen klassikko, joka syntyy kotioloissakin helposti. Pari niksiä auttaa lopputuloksen onnistumisessa: marsipaanilevy on kaulittava niin isoksi, että se ulottuu muutaman sentin yli kakun reunojen joka suunnalta, silloin massan saa kauniin tasaisesti paineltua laitoja vasten ilman helmaryppyjä. Vaivasin sekaisin puolet punaista mantelimassaa ja puolet valkoista sokerimassaa, seos on pelkkää mantelimassaa kestävämpi ja helpompi käsitellä. Kakku on hyvä päällystää kermavaahdolla tai voikreemillä hyvissä ajoin ja antaa kohmettua puolisen tuntia pakastimessa ennen massalevyn asettamista sen päälle. Kakun täytteenä oli kotitekoista vadelmahilloa ja kermavaahtoa, marsipaanin alla voikreemiä. Kuvan kakku on gluteeniton, yhtä herkullinen maultaan kuin tavallinenkin. Jokaiseen annospalaan askartelin kultakartongista ja hammastikuista pienet kruunut.
Brita-kakku päällystetään marengilla, tällä kertaa hyvin säilyvällä italialaisella marengilla. Kakun täytteenä oli mehevää kotitekoista omenahilloa ja kermavaahtoa, kesäaikaan voi käyttää tuoreita marjoja hillon sijaan. Yleensä marenki levitetään päälimmäisen kakkupohjan päälle ja kypsennetään uunissa. Minä käytin kaasupoltinta, joka on helpompi vaihtoehto isokokoisen kakun kanssa. Pintaan ripottelin mantelikrokanttia ja punaherukoita, jotka kuvan kakusta vielä uupuvat. Pakastemarjat kannattaa lisätä koristeeksi jäisinä vasta juuri ennen tarjoilua.
Tosca-kakku jää helposti kuivaksi, jos mantelikuorrutetta on niukasti. Meidän kahvilamme tosca-paloissa oli todella reilusti karamellisoitunutta mantelitäytettä ja pieniä sokerimassakukkia piristämässä ruskeaa ulkomuotoa.
Ruotsalaiselta sokerileipurimestari Håkan Johanssonilta lainattiin ohje kanelipulliin, jotka paistettiin vasta lauantaiaamuna. Johansson neuvoo sekoittamaan täytteen voin, sokerin, kanelin ja maissitärkkelyksen tasaiseksi tahnaksi. Seos kaulitaan taikinan kanssa kertaalleen kuin tehtäisiin voitaikinaa. Kanelitäytettä on ohuina, lukuisina kerroksina kierrepullissa. Kuumat pullat voidellaan vielä sokeriliemellä, mikä takaa sekä makeuden että mehevyyden. Tässä ohje vapaasti itse suomennettuna Johanssonin kirjasta Brödet (Norstedts 2015) kirjasta :
”Kanelipullat, noin 30 kpl
520 g kylmää maitoa
50 g tuoretta hiivaa
1100 g vehnäjauhoja
180 g sokeria
150 g suolatonta voita
15 g suolaa
1 muna
14 g vastajauhettua kardemummaa
Voiteluun 1 muna ja raesokeria
Sekoita kaikki ainekset yleiskoneen taikinakoukulla noin 5 minuutin ajan hitaalla nopeudella. Kun taikina on muotoutunut yhtenäiseksi, lisää nopeutta ja vaivaa 6 minuuttia. Tee gluteenitesti: ota pieni pala taikinaa ja venytä sitä sormilla, hyvin vaivatusta taikinasta saa venytettyä paperinohuen kalvon sen rikkoutumatta. Peitä taikinakulho kelmulla ja anna taikinan levätä kylmässä tunnin ajan.
Täyte:
30 g jauhettua kanelia
30 g tomusokeria
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g sokeria
20 g maissitärkkelystä
Sekoita aineet tasaiseksi massaksi muutaman minuutin ajan.
Sokeriliemi kuumien, vastapaistettujen pullien voiteluun:
100 g sokeria
100 g vettä
Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa, anna jäähtyä.
Jaa taikina kahteen osaan. Kauli kumpikin pala 40 cm x 60 cm levyksi. Levitä täyte tasaisesti levyille. Taita kumpikin taikinalevy kolmeen osaan kuin tekisit voitaikinaa: ajattele taikinalevy suorakaiteeksi, jonka jaat 20 cm x 40 cm osiin, taita ylin ja alin osa keskimmäisen päälle. Kauli levyt sen jälkeen 20 cm leveäksi ja noin 1 cm paksuksi levyksi. Leikkaa levystä 20 cm pitkiä ja 2-3 cm leveitä nauhoja. Kieputa taikinanauhat pyöreäksi vyyhdiksi, vedä loppupää pullan keskeltä sen alle piiloon.
Aseta pullat leivinpaperin päälle pellille ja peitä muovikelmulla. Anna kohoto huoneenlämmössä 1,5-2 tuntia, kunnes pullat ovat kooltaan kaksinkertaistuneet.
Vatkaa munan rakenne rikki, lisää ripaus suolaa sen koostumuksen parantamiseksi. Voitele pullat munalla ja ripottele päälle raesokeria. Kypsennä pullia 9-11 minuutin ajan 200 asteessa. Ota pullat uunista ja voitele sokeriliemellä. Anna jäähtyä.”
Voileipäkakkuja valmistui kolmella eri täytteellä: juusto, kinkku ja kylmäsavulohi, joista viimeksi mainittu oli yleisön suosikki. Kakut jätettiin trendikkäästi alastomiksi, jokaiseen annospalaan pistettiin puutikulla täytteeseen sopivia ihanuuksia. Tikku helpotti annospalojen siirtämistä lautasille, sen verran massiivisia ne olivat.
Saapa nähdä, missä ja millä teemalla seuraava pop up -kuppila avautuu!