Ensimmäiset sirkkalehdet ovat puskeneet esiin!
Pitkä talvi alkaa olla selätetty, aurinko saa päivät tuntumaan jo lämpimiltä paljastaessaan kasvonsa pilvien takaa. Pajuihin on vaivihkaa kehittynyt kissoja, koivujen oksat punertavat merkkinä mahlan virtaamisesta. On tullut aika kylvää keittiöpuutarhan ensimmäiset siemenet!
Viikko sitten ryhdyin kylvöhommiin: runsaasti basilikaa ja silolehtistä persiljaa, hillitymmin fenkolia, tomaattia ja muutama ruukku salaattiakin. Naistenpäivän aamuna olivat ensimmäiset pienet basilikat työntänet sirkkalehtensä kohti aurinkoa. Uskomatonta on ajatella, että näistä hennoista taimista kasvaa rehvakkaita basilikoja. Muutama iso ruukullinen riittää italialaisen ruuan ystävälle kesäksi. Yrtit usein vain villiintyvät leikkaamisesta, alkavat kasvattaa uusia haaroja. Jos taimien kasvatus tuntuu työläältä, voi ne tietenkin ostaa valmiina.
Keittiöpuutarhan alkeet
Todellista lähiruokaa saa itse kasvattamalla. Pienen yrttipuutarhan saa kasvamaan vaikka ikkunalaudalla. Parvekkeelle mahtuu jo laajempi valikoima, syötävistä kasveista saa yhtä kauniita istutuksia kuin koristekasveistakin valitsemalla kukkivia yrttejä, kauniita lehtiä kasvattavia lehtivihanneksia ja köynnösteleviä papuja tai kurkkuja. Eriväriset mangoldit, palmukaali, salvia ja timjami ovat sieviä katsella ja erinomainen tuorelisä keittiössä.
Kevään aikana on useasta kustantajalta tulossa uusia oppaita keittiöpuutarhureille. Ensimmäisenä minun käsiini osui Alan Titchmarshin Keittiöpuutarha – puutarhurin ABC, jonka ovat Suomen oloihin soveltaen suomentaneet Hannele ja Juha Vainio (Otava, 2013). Kirja antaa hyvät perustiedot puutarhan perustamisesta ja kasvien hoidosta, työkaluista, kompostoinnista, vihannesten säilyttämisestä. Kirjastosta löytyy myös puutarhakirjoja, ruotsalaisen Lena Israelssonin kirjat ovat erinomaisia myös Suomen oloihin. Kokeneilta keittiöpuutarhureilta saa usein parhaat neuvot.
Kun kasvattaa itse edes osan omasta ruuastaan, tietää sen alkuperän metrin tarkkuudella. Puutarhassa rehkiminen on hyvää liikuntaa ja pitää mielessä ruuan alkuperän. Kaikki kaupasta hankittu on jonkun suurella työllä kasvattamaa ja keräämää. Kunnioitus ruokaa kohtaan kasvaa kasvien ohella.
Miten päästä alkuun?
Taimien kylvöön tarvitset multaa, siemeniä ja pieniä istutusruukkuja. Markettien puutarhaosastoilla on taimikasvatukseen tarkoitettuja laatikoita, mutta aivan saman asian ajavat pestyt jugurtti- ja viilipurkit tai maitotölkeistä leikatut alaosat. Tee niihin saksilla pienet reijät, jotta multa ei pääse kastumaan liikaa. Jos siemenet tai toimien juuret seisovat liian märässä mullasta, mätänevät ne hengiltä. Liian kuivassa mullassa siemenet eivät idä.
Loppu on yksinkertaista: ruukkuun multaa, sen päälle 2-3 siementä ja hieman vielä multaa siementen päälle. Kastele ruukut kevyesti, peitä ne itämisvaiheessa muovikelmulla tai vastaavalla. Kasvista riippuen ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät pintaan noin viikossa, osa siemenistä itää pidempään, tarkista asia siemenpussista. Tässä vaiheessa taimet täytyy siirtää mahdollisimman valoissaan paikkaan. Siitä joudut ehkä neuvottelemaan muiden perheenjäsenten kanssa, lupaa heille uskomattomia herkkuhetkiä itsekasvatettujen kasvisten ja yrttien äärellä. Joidenkin mielestä ikkunoiden eteen viritetyt taimikasvustot eivät ole kauniita, käsittämätöntä!
Miten minusta oli keittiöpuutarhuri
Ensimmäisen keittiöpuutarhani perustin naapurin joutilaalle peltomaalle, täysin tietämättömänä viljelyn perusasioista. Yrityksen ja erehdyksen kautta satoa alkoi kertyä, maatilkun äärellä vietetty aika oli vastapainoa pienten lasten hoitamiselle. Ensimmäisten omien perunoiden nostaminen maasta oli juhlavaa, ne maistuvat paremmilta kuin parsat ja artisokat.
Myöhemmin sain viljeltäväkseni äidin viljelypalstan. Tässä vaiheessa oli jo aikaa ja kärsivällisyyttä perehtyä asiaan perusteellisemmin. Viljepalstan naapuriviljelijöiden kanssa vaihdetut kokemukset ja taimet ovat kasvattaneet kaupunkilaistytöstä varsinaisen multasormen! Viljelypalstoilla näkyy Espoon monikulttuuristuminen, muualta Suomeen muuttaneet viljelevät oman kotimaansa kasveja perinteisillä tyyleillä. Kokemuksia on vaihdettu kurpitsojen ja papujen menestymisestä Suomen oloissa, kanssaviljelijöiltä olen oppinut paljon.
Lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa olen ainakin kokeillut, kaikki kokeilut eivät ole onnistuneet, mutta kaikkea on ollut mielenkiintoista seurata ja yrittää ymmärtää. Kaiken perustana on maan vaaliminen, sen elinvoimasta huolehtiminen, unohtamatta kastematojen ja muiden hyödyllisten eliöiden osuutta puutarhan elinvoiman parantamisessa.
Nyt olen muuttanut Ouluun ja keittiöpuutarha siirtyy Paltamon mökille. Pientä tilkkua olen siellä koeviljellyt jo muutan vuoden, mutta ensi kesänä on tarkoitus hieman laajentaa viljelyksiä ja hankkia pieni kasvihuonekin. Tuulisella rannalla ei oikein mikään ehdi syöntikuntoon ennen elokuuta. Etelästä siirretyt monivuotiset kasvit ovat menestyneet vaihtelevasti. Lapsikaupasta ja minttu ovat todellisia selviytyjiä, etenkin minttu uhkaa levitä liiankin laajalle. Oregano ei sen sijaan selvinnyt talven yli.
Keittiöpuutarhassa tapahtuu kesän läpi
Kerron keittiöpuutarhan kuulumisista kevään ja kesän aikana. Huhtikuun alussa on seuraava kylvöaika: kurpitsat, kaalit, loput yrteistä. Liian varhain ei kannata taimia kylvää, valon puutteessa niistä kasvaa pitkiä ja honteloita.