Tulin tänään aamukoneella Oulusta pääkaupunkiin työasioita hoitamaan. Päivän kokous pidettiin Kuntatalolla. Puolen päivän maissa lähdimme jonottamaan talon ruokalaan. Salaattipöydän tuotteet olivat niin runsaita ja mielenkiintoisia, että lautasen kulmalle jäi tilaa enää uunilohelle ja pikapaistetuille kesäkurpitsoille ja paprikoille. Sitruunaisella öljykastikkella mehustettua raastetta, jugurttikastikkeeseen upotettuja kidneypapuja ja keitettyjä porkkanapaloja, marinoitua retiisiä, rapeita siemeniä. Jälkiruokana oli raikasta hedelmäsalaattia, jonka liemestä maistoin häivähdyksen tähtianista. Ah ihanuutta!
Etsin poistuessani katseellani henkilökunnan edustajaa kiittääkseni erinomaisesta lounaasta. Yksi työtekijä huomasi etsivän katseeni ja tuli kysymään, onko jokin hätänä. ”Ei, päinvastoin. Ruoka oli erittäin maukasta ja monipuolista. Ei lainkaan laitosruuan makuista.” Toivottavasti hänelle jäi yhtä hyvä mieli kuin minulle, koko iltapäiväksi.
Illaksi ajattelin tehdä pitkästä aikaa lasagnea. Helppo nakki: litra maitoa valkokastikkeeseen, lasagnelevyjä, tomaattimurskaa- ja pyrettä kastikkeeseen. Espoon kämpillä pitäisi löytyä muut tarveaineet, sipulit sun muut.
Kävin lähi-Alepassa tekemässä hankinnat. Kaikki muu löytyi, mutta ei lasagnelevyjä. Sen sijaan olisi ollut tarjolla parikin vaihtoehtoa puolivalmisteesta. Paketeissa luvattiin, että niistä saa lasagnen aikaan nopeasti ja vaivattomasti. Ja mukana on myös tehtaan maku, sanon minä!
Todellisuudessa ei valkokastikkeen ja tomaattikastikkeen teko ole ylivoimaisen vaikeaa tai hankalaa, hieman aikaa siihen kyllä kuluu. Kiireiselle kokille löytyy tuhat ja yksi nopeaa pastaohjetta, ilman valmispussikastikkeitakin.
Ratkaisin ongelman tekemällä pienen pastataikinan: 200 g vehnäjauhoja ja 2 munaa vaivataan tiukaksi taikinaksi, puolen tunnin lepäämiseen jälkeen kaulitaan ohueksi levyksi. Minua ei ylikansallinen elintarviketeollisuus huijaa pikavalmisteillaan!